Kuo­le­man koh­da­tes­sa per­het­tä tai sen lä­hi­pii­riä myös lap­si ko­kee su­run omal­la ta­val­laan. It­kun ja mui­den su­run il­maus­ten nä­ke­mi­nen ei­vät riko las­ta, jos lap­sel­la on tur­val­li­nen ai­kui­nen lä­hel­lään.

Jot­kut krii­si­työn am­mat­ti­lai­set ovat häm­mäs­ty­neet sitä, mi­ten luon­te­vas­ti lap­set ovat kä­si­tel­leet lä­hei­sen­sä kuo­le­maa. Lap­sen suo­ra pu­he­ta­pa ja oi­val­lus on aut­ta­nut mon­ta ker­taa van­hem­paa­kin hä­nen su­rus­saan.

Lap­sen su­rua tut­kit­ta­es­sa on to­det­tu, et­tä lap­si suh­tau­tuu kuo­le­maan usein luon­nol­li­sem­min kuin ai­kui­nen. Hän kä­sit­te­lee su­rua pie­ni­nä an­nok­si­na esi­mer­kik­si leik­kies­sään hau­ta­jai­sia tai piir­tä­es­sään en­ke­lei­tä.

Re­hel­li­nen puhe on tär­ke­ää

Lap­sen esit­tä­miin kuo­le­maa kos­ke­viin ky­sy­myk­siin on syy­tä vas­ta­ta re­hel­li­ses­ti; kaik­kia yk­si­tyis­koh­tia ei ole kui­ten­kaan tar­peen ker­toa. Kuo­le­maan liit­ty­vät kier­toil­mauk­set saat­ta­vat häm­men­tää las­ta. Esi­mer­kik­si il­mauk­set nuk­kua pois tai ikiu­ni voi ai­heut­taa lap­ses­sa pel­koa sii­tä, et­tä kuka ta­han­sa lä­hei­nen saat­taa nu­kah­ta­es­saan kuol­la.

Vaik­ka lä­hei­sen ih­mi­sen kuo­le­mas­ta ei pu­hut­tai­si lap­sel­le, hän kuu­lee ja vais­to­aa mui­den tun­tei­ta. Asi­an­tun­ti­joi­den mu­kaan lap­sel­le on hyvä ker­toa, et­tä ai­kui­sen su­run tun­teet ei­vät joh­du lap­ses­ta, vaan lä­hei­sen ih­mi­sen me­net­tä­mi­ses­tä.

Mi­kä­li lap­si ei saa to­del­lis­ta tie­toa ta­pah­tu­nees­ta, hän on tai­ta­va kek­si­mään sil­le omia se­li­tyk­si­ään. Näis­sä se­li­tyk­sis­sä lap­si saat­taa syyt­tää it­se­ään ta­pah­tu­nees­ta.

Hy­väs­te­ly jää ar­vok­kaak­si muis­tok­si

Vie­lä joi­ta­kin vuo­si­kym­me­niä sit­ten oli ta­val­lis­ta, et­tä kuol­lut per­heen­jä­sen säi­ly­tet­tiin ko­din pi­ha­pii­ris­sä ole­vas­sa ra­ken­nuk­ses­sa hau­ta­jai­siin saak­ka. Ar­kus­sa ole­vas­ta vai­na­jas­ta otet­tiin ku­via, jot­ka jäi­vät ar­vok­kaik­si muis­toik­si. Lap­sia ei sul­jet­tu pois näis­tä ti­lan­teis­ta.

Ny­kyi­sin vai­na­jan hy­väs­te­le­mi­nen ta­pah­tuu usein lai­tok­ses­sa. Su­ru­ko­dis­sa mie­ti­tään, kan­nat­taa­ko las­ta ot­taa sin­ne mu­kaan. Krii­si­työn asi­an­tun­ti­jan mie­les­tä lä­hei­sen vai­na­jan hy­väs­te­le­mi­nen on lap­sel­le yh­tä tär­ke­ää kuin ai­kui­sel­le­kin, kun­han lap­sel­le ker­ro­taan ti­lan­tees­ta etu­kä­teen.

Las­ta loh­dut­ta­vat su­rus­sa sa­mat asi­at kuin ai­kuis­ta­kin: hy­vät muis­tot, ki­pu­jen ja sai­rauk­sien lop­pu­mi­nen ja jäl­leen nä­ke­mi­sen toi­vo. On tär­ke­ää, et­tä su­re­val­la lap­sel­la on lä­hel­lään edes yk­si tur­val­li­nen ai­kui­nen, joka voi ja­kaa näi­tä asi­oi­ta hä­nen kans­saan.

Us­kon tuo­ma tur­val­li­suus sekä loh­dut­ta­va puhe Ju­ma­lan huo­len­pi­dos­ta ja tai­vaan ko­dis­ta hoi­ta­vat myös su­re­vaa las­ta. Vaik­ka Raa­mat­tu ei ker­ro tai­vaas­ta tark­ko­ja yk­si­tyis­koh­tia, lap­sel­le voi ker­toa, et­tä siel­lä kaik­ki on hy­vin.

Ku­vi­tus­ku­vat: Heik­ki Vuo­no­ka­ri; SRK:n kuva-ar­kis­to; Mer­vi Hy­vö­nen; Ree­ta Yli­kos­ki