Mer­ja Sau­la­maa

Tun­tuu­ko si­nus­ta jos­kus, et­tä elä­mä on kuin iso va­lin­ta­ta­lo, jos­sa toi­nen tois­taan hou­kut­te­le­vam­mat tar­jouk­set vyö­ry­vät vas­taan? Va­lin­nan­mah­dol­li­suu­det ovat val­ta­vat, ja kun kään­nyt kul­man taak­se, uu­det mah­dol­li­suu­det avau­tu­vat taas etee­si.

Ih­mi­nen te­kee mo­nen­lai­sia, isom­pia ja pie­nem­piä va­lin­to­ja päi­vit­täin. Jo­kai­nen va­lin­ta vai­kut­taa ko­ko­nai­suu­teen. Joku on las­kes­kel­lut, et­tä ai­kui­nen ih­mi­nen te­kee jopa kym­me­niä tu­han­sia va­lin­to­ja päi­väs­sä, suu­rim­man osan tie­dos­ta­mat­taan.

Ny­ky­a­jan elä­män va­lin­ta­ta­lo tun­tuu ole­van pal­jon en­ti­sai­ko­ja laa­jem­pi. Va­lin­ta­ti­lan­tei­ta on kui­ten­kin tul­lut eteen kaut­ta ai­ko­jen, ja us­kos­ta nou­se­va ar­vo­poh­ja on ol­lut niis­sä tu­ke­na ja apu­na.

Su­vai­taan­ko elä­vä us­ko?

Ny­ky­päi­vä­nä ih­mi­nen on uu­den­lais­ten va­lin­to­jen edes­sä. Koko maa­il­ma kul­kee mu­ka­nam­me pie­nes­sä äly­lait­tees­sa, joka avaa sekä suu­ria mah­dol­li­suuk­sia et­tä uh­kia. Saa­ta­vil­la ole­van tie­don mää­rä on val­ta­va. Osaa­ko ih­mi­nen suo­ja­ta it­sen­sä lii­al­li­sel­ta, jos­kus ai­van tur­hal­ta, jopa val­heel­li­sel­ta tie­don tul­val­ta?

Maa­il­ma muut­tuu no­pe­as­ti. Ylei­nen asen­neil­ma­pii­ri on hy­vin sal­li­va ja su­vait­se­va. Kaik­kea pi­täi­si voi­da ko­keil­la ja eri­lai­sia va­lin­to­ja hy­väk­syä ja ym­mär­tää.

Mo­nis­sa va­lin­ta­ti­lan­tees­sa us­ko­vai­nen va­lit­see toi­sin kuin us­kon lah­jas­ta osa­ton. Saa­ko se ym­mär­rys­tä ja hy­väk­syn­tää ym­pä­röi­väl­tä maa­il­mal­ta? Vai on­ko niin, et­tä kaik­kea muu­ta pi­täi­si su­vai­ta, mut­ta Ju­ma­lan sa­nan mu­kais­ta us­koa ja elä­mää ei?

Pie­niä ja iso­ja va­lin­to­ja

So­me­maa­il­ma tuo eteen pal­jon uut­ta ja eh­kä yl­lät­tä­vää­kin. Se vaa­tii te­ke­mään va­lin­to­ja. Mitä ja ketä seu­raat? Ketä peu­ku­tat, mil­lai­seen kes­kus­te­luun läh­det mu­kaan? Va­lin­nan mah­dol­li­suus haas­taa jo­kai­sen poh­ti­maan va­lin­to­jen­sa jär­ke­vyyt­tä.

Mil­lais­ten asi­oi­den ää­rel­lä sinä olet py­säh­ty­nyt tie­toi­ses­ti poh­ti­maan va­lin­to­ja­si? Ar­jen va­lin­ta­ti­lan­teet, esi­mer­kik­si se, min­kä rei­tin va­lit­see mat­kal­leen, mitä lait­taa per­heel­le päi­väl­li­sek­si, tai min­kä merk­ki­sen pe­su­ko­neen os­taa rik­ki men­neen ti­lal­le, ovat ih­mi­se­lä­män ko­ko­nais­ku­vas­sa pie­niä va­lin­to­ja.

Ih­mi­nen te­kee kui­ten­kin päi­vit­täin sel­lai­si­a­kin va­lin­to­ja, jot­ka vai­kut­ta­vat pit­käl­le tu­le­viin päi­viin, jopa lop­pu­e­lä­män vai­hei­siin ja suun­taan. Eri­tyi­ses­ti nuo­ret pai­ni­vat usein iso­jen elä­män­ky­sy­mys­ten kans­sa. Tu­le­vai­suus mie­ti­tyt­tää, jos­kus pe­lot­taa­kin. Teen­kö oi­kei­ta va­lin­to­ja? En­tä, jos va­lit­sen vää­rin?

Raa­ma­tun kau­as­kan­toi­set
va­lin­nat

Raa­mat­tu ku­vaa mo­nia tär­kei­tä va­lin­ta­ti­lan­tei­ta. Ee­va oli va­lin­nan edes­sä: ot­taa­ko kiel­le­tyn puun he­del­mä vai ei. Sie­lun­vi­hol­li­sen ää­ni vei voi­ton. Ee­va teki va­lin­nan, jon­ka seu­rauk­sia jo­kai­nen ih­mi­nen kan­taa mu­ka­naan.

Moo­ses jou­tui va­lin­ta­ti­lan­teen eteen, jää­dä­kö fa­ra­on ho­viin vai kär­siä vai­vaa oman kan­san­sa kans­sa. Moo­ses va­lit­si vai­van ja sai Ju­ma­lal­ta suu­ren teh­tä­vän.

Is­ra­e­lin kan­sa sai mah­dol­li­suu­den va­li­ta elä­män tai kuo­le­man. Hei­tä ke­ho­tet­tiin va­lit­se­maan elä­mä, min­kä seu­rauk­se­na lu­vat­tiin siu­naus. Ju­ma­lan sa­nan pe­rus­tal­le ra­ken­net­tu elä­mä kes­tää ikui­ses­ti.

Lu­nas­tus tar­jo­aa uu­den mah­dol­li­suu­den

Pie­ni su­ku­lais­poi­ka ky­syi ker­ran äi­dil­tään, mik­si Ju­ma­la mah­toi kas­vat­taa pa­ra­tii­siin sen hy­vän- ja pa­han­tie­don puun, kun ker­ran tie­si, et­tä ih­mi­nen ei voi vas­tus­taa kiu­saus­ta. Täl­lai­sen ky­sy­myk­sen ää­rel­lä on hyvä py­säh­tyä tut­ki­maan pe­las­tus­his­to­ri­aa, jon­ka vai­heet ovat ol­leet Ju­ma­lan tie­dos­sa jo en­nen ai­ko­jen al­kua.

Sii­hen kuu­luu maa­il­man luo­mi­nen, ih­mi­sen osak­si tul­lut lan­kee­mus sekä lu­paus ja lu­nas­tus, jon­ka an­si­os­ta vää­riä va­lin­to­ja te­ke­vil­le avau­tuu uu­si mah­dol­li­suus.

Ju­ma­lan lap­si tah­too suu­ris­sa ja pie­nis­sä va­lin­nois­sa toi­mia niin, et­tä ne ei­vät oli­si vie­mäs­sä pois Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Tai­vaan Isäl­tä voi pyy­tää joh­da­tus­ta ja siu­naus­ta sel­lais­ten va­lin­to­jen te­koon, jot­ka ei­vät ole va­hin­gok­si, vaan koi­tu­vat siu­nauk­sek­si niin it­sel­le kuin lä­him­mäi­sil­le­kin.

Ar­tik­ke­li jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 2/2020.