Hil­jat­tain löy­ty­neet van­hat esi­neet ovat tuo­neet Pirk­ko ja Väi­nö Wir­ta­sen mie­leen mo­nia muis­to­ja ja he­rät­tä­neet pal­jon aja­tuk­sia it­se­näi­syy­des­tä.

Nah­kai­nen kau­laan ri­pus­tet­ta­va ni­mi­lap­pu löy­tyi pii­ron­gin laa­ti­kos­ta. Pirk­ko Wir­ta­sen syn­ty­män jäl­kei­se­nä yö­nä vuon­na 1939 tuli isäl­le läh­tö, Kon­ti­o­lah­ti­kin val­mis­tau­tui so­dan syt­ty­mi­seen.

Wir­ta­nen ker­too, kuin­ka äi­ti oli teh­nyt lap­sil­le ni­mi­la­put mah­dol­lis­ta eva­kuo­in­tia var­ten. Pu­hut­tiin myös las­ten lä­het­tä­mi­ses­tä Ruot­siin.

– Kaik­ki huo­ne­ka­lut oli ni­mi­koi­tu ja äi­ti oli teh­nyt suu­ren sä­kin jau­ho­pus­seis­ta – se oli mää­rä täyt­tää ta­va­roil­la ja heit­tää sel­kään läh­dön het­kel­lä.

Ko­ti­ky­lä sääs­tyi kui­ten­kin, ei­kä evak­ko­reis­sua tul­lut. Naa­pu­ri­ky­lä Kiih­te­lys­vaa­ra ja mo­net muut eva­kuo­i­tiin. Pirk­ko Wir­ta­nen muis­taa seu­ran­neen­sa Jo­en­suu­hun len­tä­viä so­ta­ko­nei­ta ko­ti­pi­hal­taan pik­ku­tyt­tö­nä:

– Näin, kun len­to­ko­neet len­si­vät Jo­en­suu­hun päin ja pian kuu­lui jy­ri­nää ja nä­kyi sa­vua.

Väi­nö Wir­ta­sen isän ko­tia tyh­jen­net­tiin vas­ti­kään, ja siel­tä löy­tyi Eli­as-isän kun­ni­a­mer­kit sekä kir­jei­tä sota-ajal­ta. Sekä Pirk­ko et­tä Väi­nö Wir­ta­sen isä oli rin­ta­mal­la kol­mes­sa so­das­sa. Ju­ma­la var­je­li kum­man­kin rin­ta­mal­ta ta­kai­sin ko­tiin.

Kun­ni­a­mer­kit tuo­vat Väi­nö Wir­ta­sen mie­leen kar­mei­ta asi­oi­ta so­taa edel­tä­vis­tä ta­pah­tu­mis­ta: lu­ki­oi­käi­siä poi­kia kuo­li ai­van nuo­ren Eli­ak­sen sil­mien al­la. Wir­ta­nen ker­too, et­tei sota-asi­ois­ta pu­hut­tu las­ten kuul­len; isä kes­kus­te­li niis­tä vain työ­huo­nees­saan ky­läs­sä käy­vien ve­te­raa­nien kans­sa.

Hil­jat­tain löy­ty­neet kir­jeet rin­ta­mal­le ovat Väi­nö Wir­ta­sen äi­din ja sis­ko­jen kir­joit­ta­mia. Kym­men­vuo­ti­aat sis­kot sai­vat kir­joit­taa ko­ti­kuu­lu­mi­sia, kun äi­ti ei ai­na eh­ti­nyt kai­ken työn kes­kel­tä.

Lap­sia ope­tet­tiin ah­ke­ruu­teen, sit­key­teen ja isän­maan rak­kau­teen. Sii­hen kuu­lui vas­tuun an­ta­mi­nen: Väi­nö Wir­ta­nen muis­te­lee muun mu­as­sa hoi­ta­neen­sa kar­jaa ja Pirk­ko Wir­ta­nen huo­leh­ti­neen­sa pie­nem­mis­tä lap­sis­ta.

Wir­ta­set ko­ke­vat si­suk­kuu­den aut­ta­neen myö­hem­min elä­mäs­sä, eten­kin vai­kei­na ai­koi­na.

– Työ­hön on tar­tut­ta­va, to­te­aa Väi­nö Wir­ta­nen.

Wir­ta­set tart­tui­vat roh­ke­as­ti toi­meen sil­loin­kin, kun Vih­tiin tuli muu­ta­ma vuo­si sit­ten pal­jon tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta. Eh­kä omat ko­ke­muk­set so­das­ta ja eva­kois­ta vai­kut­ti­vat sii­hen läm­pöön, jol­la he avun­tar­vit­si­joi­hin suh­tau­tui­vat.

Sai­la Su­ti­nen, Vih­ti

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 5.11.2018