Käsi tart­tuu kän­nyk­kään, kat­se pai­nuu sen näyt­töön, sor­mi al­kaa liu­kua äly­pu­he­li­men pin­nal­la. Näin käy tuon tuos­ta päi­vän mit­taan. Is­tu­es­sa, sei­so­es­sa ja kä­vel­les­sä­kin.

Mo­nel­la on tai­pu­mus täyt­tää jo­kai­nen jou­te­no­lon het­ki äly­pu­he­li­men kans­sa. Usein se tar­koit­taa so­si­aa­li­sen me­di­an käyt­töä. ”Mi­tä­hän uut­ta tän­ne on tul­lut? On­ko joku kom­men­toi­nut ku­vaa­ni tai ty­kän­nyt sii­tä?”

Ins­tag­ra­mis­sa ku­vat tuo­vat sil­mil­le­ni ih­mis­ten elä­mää sel­lai­se­na kuin he ha­lu­a­vat sitä esi­tel­lä: ar­kea, juh­laa, ih­mi­siä, eläi­miä. Has­su­ja kis­sa­vi­de­oi­ta, joi­ta riit­tää lo­put­to­miin. Huo­lel­li­sia po­see­rauk­sia sel­fie­is­sä, joi­ta ka­ve­rit ke­hu­vat. Julk­kis­ten ku­via, jot­ka ke­rää­vät tu­han­sia tyk­käyk­siä fa­neil­ta ja muil­ta seu­raa­jil­ta.

Ins­tag­ra­min li­säk­si on mo­nia mui­ta so­me­ka­na­via. Nii­hin kaik­kiin on help­po so­lah­taa kat­so­maan, seu­raa­maan ja vies­tit­te­le­mään.

Help­pous on­kin var­maan yk­si syy so­men suo­si­oon. Hil­jai­nen het­ki on help­po täyt­tää ke­vy­el­lä ajan­viet­teel­lä. Tai jos pi­tää teh­dä jo­tain ai­vo­työ­tä vaa­ti­vaa, voi ol­la hou­kut­te­le­vaa sil­mäil­lä vä­lil­lä so­me­vir­taa.

Tätä jut­tua kir­joit­ta­es­sa­ni­kin li­vah­din vä­lil­lä so­men puo­lel­le ihan vain saa­dak­se­ni tau­koa ajat­te­le­mi­ses­ta. Löy­sin siel­tä kui­ten­kin myös hyö­dyl­lis­tä tie­toa.

Tör­mä­sin so­mes­sa so­me­a­si­an­tun­ti­ja Har­to Pön­gän pos­tauk­siin ja pää­dyin hä­nen blo­giin­sa, jos­sa hän luo kat­sauk­sen so­me­ti­las­toi­hin.

Nuo­ret suo­si­vat What­sap­pia. Sitä käyt­ti vii­me vuon­na 12–17-vuo­ti­ais­ta suo­ma­lai­sis­ta noin 90 pro­sent­tia. Ins­tag­ra­mia puo­les­taan käyt­ti sa­ma­ni­käi­sis­tä va­jaat 80 pro­sent­tia, Snapc­ha­tia noin 70 ja Fa­ce­boo­kia vä­hän yli 60 pro­sent­tia.

Lai­toin Pön­gäl­le What­sapp-vies­tiä ja ky-syin hä­nen nä­ke­myk­si­ään so­men käy­tös­tä.

”Tär­kein syy, mik­si so­si­aa­lis­ta me­di­aa käy­te­tään, on yh­tey­den­pi­to ka­ve­rien, tut­ta­vien sekä per­heen­jä­sen­ten kans­sa”, Pön­kä vas­ta­si.

Eri so­me­pal­ve­luis­sa kui­ten­kin pai­not­tu­vat eri­lai­set käyt­tö­tar­koi­tuk­set.

”Yh­tey­den­pi­to kes­kit­tyy What­sap­piin, Fa­ce­boo­kiin ja Snapc­ha­tiin.”

Nuo­ril­la Ins­tag­ram on Pön­gän mu­kaan hiu­kan vas­taa­vas­sa ase­mas­sa kuin Fa­ce­book ai-kui­sil­la: siel­lä seu­ra­taan myös yri­tyk­siä, brän­de­jä ja viih­de­si­säl­tö­jä.

”Yo­u­tu­ben kat­son kaik­kein sel­vim­min ole­van viih­de­ka­na­va, vaik­ka siel­tä löy­tyy pal­jon myös hyö­ty­si­säl­töä.”

Yo­u­tu­bea käyt­ti vii­me vuon­na lä­hes 90 pro­sent­tia nuo­ris­ta.

So­mes­sa le­vi­ää mee­me­jä ja hu­mo­ris­ti­sia ku­via. Vii­me vuo­si­na olen sa­teis­ten Su­vi­seu­ro­jen ai­kaan näh­nyt ku­via, jois­sa isos­sa­tel­tas­sa me­lo­taan ku­mi­ve­neil­lä. Toi­nen tois­taan hul­lum­pia su­vi­seu­ra­ku­via tuli vas­taan Ins­ta-gra­mis­sa ja What­sapp-ryh­mis­sä. Täl­lai­set so­meil­mi­öt he­rät­tä­vät hu­pia, ja sa­mal­la ne ovat yh­teis­ten ko­ke­mus­ten ja­ka­mis­ta.

Haus­ko­jen ku­vien li­säk­si so­mes­sa on pal­jon muu­ta­kin sel­lais­ta si­säl­töä, jota voi­daan pi­tää viih­tee­nä.

”En­nen surf­fail­tiin ne­tis­sä, nyt sama ta­pah­tuu so­me­pal­ve­luis­sa”, Pön­kä sa­noi.

Viih­det­tä ei voi ir­rot­taa esi­mer­kik­si yh­tey­den­pi­dos­ta mui­den ih­mis­ten kans­sa.

”Kes­kus­te­lut ka­ve­rei­den, tut­ta­vien sekä mui­den vaik­ka­pa sa­mois­ta ai­heis­ta kiin­nos­tu­nei­den kans­sa voi­vat ol­la hy­vin viih­dyt­tä­viä”, Pön­kä huo­maut­ti.

Li­säk­si some tar­jo­aa tie­toa ja uu­sien asi­oi­den op­pi­mis­ta. Ky­se­lyi­den mu­kaan nuo­ret ha­ke­vat so­mes­ta yh­tä lail­la tie­toa kuin viih­det­tä. So­mes­sa myös opi­taan väis­tä­mät­tä vuo­ro­vai­ku­tus- ja me­di­a­tai­to­ja.

”Sen si­jaan esi­mer­kik­si kriit­tis­tä me­di­a­lu­ku­tai­toa ja kau­pal­li­sen si­säl­lön erot­ta­mis­ta ei-kau­pal­li­ses­ta ei opi­ta hel­pos­ti il­man ai­kuis­ten apua. Nii­tä ope­te­taan ny­ky­ään myös kou­luis­sa”, Pön­kä sa­noi.

”Mo­net nuor­ten seu­raa­mat some-per­soo­nat Ins­tag­ra­mis­sa ja Yo­u­tu­bes­sa te­ke­vät kau­pal­lis­ta yh­teis­työ­tä yri­tys­ten kaut­ta, ja sen ylei­syy­den vuok­si sil­le on help­po ikään kuin so­keu­tua.”

Viih­teen ja hyö­dyn erot­ta­mi­nen ei ai­na ole mah­dol­lis­ta ei­kä tar­peel­lis­ta.

”So­men hyö­ty- ja viih­de­käyt­tö ni­vou­tu­vat yh­teen. Jois­sain ti­lan­teis­sa et­si­tään tie­toa ja saa­daan viih­det­tä sen ohes­sa, ja toi­sis­sa ti­lan­teis­sa päin­vas­toin”, Pön­kä sa­noi.

On kui­ten­kin hyvä kiin­nit­tää huo­mi­o­ta puh­taas­ti viih­tee­seen kes­kit­ty­vään so­men käyt­töön. Ta­val­li­sim­min se on Yo­u­tu­be-vi­de­oi­den kat­se­lua.

”Kan­nat­taa miet­tiä, mis­tä si­säl­löis­tä on hyö­tyä, mit­kä tuo­vat oi­ke­as­ti iloa ja mit­kä voi­vat ol­la hai­tal­li­sia.”

Tämä neu­vo pä­tee var­mas­ti kaik­keen muu­hun­kin kuin so­meen. Lop­pu­jen lo­puk­si so­si­aa­li­nen me­dia on­kin sa­mal­la ta­val­la osa maa­il­maam­me kuin kaik­ki muut­kin sel­lai­set läh­teet, jois­ta otam­me vas­taan tie­toa, mie­li­pi­tei­tä, kuu­lu­mi­sia ja viih­det­tä. Mui­ta täl­lai­sia läh­tei­tä ovat esi­mer­kik­si leh­det ja kir­jat – sekä toi­set ih­mi­set kas­vok­kain koh­dat­tui­na.

Kun ih­mi­set pu­hu­vat tai muu­ten vies­ti­vät toi­sil­leen, voi si­säl­tö ol­la mitä ta­han­sa, hy­vää tai pa­haa, riip­pu­mat­ta pai­kas­ta tai ka­na­vas­ta. Esi­mer­kik­si Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon kut­su­taan so­mes­sa­kin.

Us­ko oh­jaa ar­jen va­lin­to­jam­me. Meil­lä on val­ta­vas­ti mah­dol­li­suuk­sia teh­dä sel­lai­sia va­lin­to­ja, jot­ka ei­vät ole ris­ti­rii­das­sa us­kon kans­sa. So­mes­sa voi viih­tyä hy­väl­lä mie­lel­lä.

Teks­ti: S.S.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 24.1.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Eve­lii­na Sauk­ko