Mau­no He­po­la

Van­han tes­ta­men­tin alun ker­to­muk­set ku­vaa­vat mei­tä ja Ju­ma­laa. Niin myös Ab­ra­ha­min ker­to­mus, jos­sa hän it­se­pin­tai­ses­ti vaa­tii Ju­ma­lal­ta ar­moa kah­del­le kau­pun­gil­le (1. Moos. 18:20–32).

Ab­ra­ha­min vie­rai­na oli Ju­ma­lan mie­hiä. He ker­toi­vat, et­tä Ju­ma­la ai­koo hä­vit­tää So­do­man ja Go­mor­ran kau­pun­git syn­tie­lä­män vuok­si. Ab­ra­ham oli huo­lis­saan vel­jen­po­jas­taan Loo­tis­ta ja tä­män per­hees­tä, sil­lä nämä oli­vat muut­ta­neet asu­maan So­do­maan.

Ab­ra­ham ha­lu­si Ju­ma­lan luo­pu­van So­do­man ja Go­mor­ran hä­vit­tä­mi­ses­tä nii­den muu­ta­mien us­ko­vais­ten ta­kia, jot­ka kau­pun­geis­sa asui­vat. Hän tie­si Loo­tin väen, mut­ta ar­ve­li suu­riin kau­pun­kei­hin mah­tu­van mo­nia mui­ta­kin. Eh­kä hei­tä voi­si ol­la 50, 45, 40, 30, 20 tai 10. Ju­ma­lan mie­het lu­pa­si­vat Ab­ra­ha­mil­le joka ker­ta: jos siel­lä oli­si niin mon­ta hurs­kas­ta, Ju­ma­la ei tu­ho­ai­si kau­pun­ke­ja. Ju­ma­lan ar­mo on ai­na ol­lut mit­taa­mat­to­man suu­ri.

Kau­pun­git ei­vät kui­ten­kaan pe­las­tu­neet. Kym­me­nen ei ole suu­ri luku, mut­ta us­ko­vais­ten mää­rä jäi pie­nem­mäk­si. Kau­pun­gin syn­ti hyö­kyi Ju­ma­lan mie­hiä vas­taan heti hei­dän saa­vut­tu­aan Loo­tin ko­tiin. Kau­pun­kien tuho oli­si nyt väis­tä­mät­tä edes­sä.

Loot sai oh­jeen pe­las­tau­tua vuo­ril­le kaik­kien us­ko­vais­ten kans­sa. Loo­til­la oli vai­mo ja kak­si kih­lois­sa ole­vaa ty­tär­tä. Sul­ha­sia pyy­det­tiin mu­kaan pa­ko­mat­kal­le, mut­ta nämä vain nau­roi­vat hul­luil­le pu­heil­le. Mat­kaan ei läh­te­nyt mui­ta pa­ke­ni­joi­ta kuin ne­li­hen­ki­nen Loo­tin per­he. Heis­tä­kin Loo­tin vai­mo sor­tui mat­kal­le.

Ker­to­mus on karu ku­vaus meis­tä ih­mi­sis­tä. Ju­ma­lan ar­mo on kä­sit­tä­mät­tö­män suu­ri, sii­hen mei­dän tu­li­si tart­tua us­kol­la. Kui­ten­kin ih­mis­ten halu luot­taa ar­moon on kä­sit­tä­mät­tö­män pie­ni. Usein sil­loin­kin, kun ar­moon ha­lu­ai­si tart­tua, tun­tuu us­ko lii­an hei­kol­ta. Tart­tu­mi­seen kui­ten­kin riit­tää heik­ko­kin us­ko. Loo­tin us­kon heik­kous nä­kyi sii­nä, et­tei hän us­ko­nut sel­vi­ä­vän­sä vuo­ril­le yh­del­lä juok­sul­la. Hän pyy­si lu­paa suo­jau­tua vä­lil­lä ole­vaan ky­lään. Tämä hä­nel­le lu­vat­tiin.

Loot pe­las­tui tu­hou­tu­vas­ta So­do­mas­ta hei­kos­ta us­kos­ta huo­li­mat­ta. Heik­koa us­koa Ju­ma­la vie­lä­kin vah­vis­taa. Hän an­taa syn­nit an­teek­si. Evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma. Ju­ma­lan voi­mal­la pää­sem­me ker­ran pe­ril­le, tur­vaan, tai­vaa­seen. Se on Ju­ma­lan lu­paus, ja sii­hen saa luot­taa.