Anu Tofferi
Anu Tofferi
Markku Kanniainen
Ihmisen elämä on ihmeellinen kokonaisuus. Ihminen, ainutlaatuinen, josta kukaan ei ole aiemmin tiennyt mitään, kasvaa ja kehittyy äidin kohdussa ja lopulta syntyy. Kaikki syntyvät ihmiset ovat ainutlaatuisia ihmisyksilöitä. He elävät oman aikansa ja sitten kuolevat, eikä heitä enää ole. Aikansa heitä kuoleman jälkeen muistetaan, ja sitten he unohtuvat ihmisten mielistä.
Joskus ihmisen syntymä ja kuolema kulkevat niin yhdessä, että niitä on vaikea erottaa toisistaan, kuten vuosia sitten, kun pidin käsissäni kuolleena syntynyttä pientä poikaamme – kämmenen pituista. Ihmisten erilaisuus on sekin Jumalan ihmettä. Tiedän sen omasta kokemuksesta, kun katselen sokeaa ja ilman kuulevia korvia syntynyttä pientä tyttöämme.
Jos on ihmisen elämä ihmeellistä, niin ihmeellinen on koko tämä luomakunta, jota saamme ympäri maailmaa ihastella. Elävä usko katselee ja ihmettelee kaikkea tätä Jumalan luomana lahjana meille ihmisille.
Apostolien teoissa kerrotaan tapauksesta, jossa Pietari ja Johannes parantavat syntymästään saakka liikuntakyvyttömänä olleen miehen. Mies oli toimeen tullakseen kerjäämässä temppelin portilla. Hän ei päässyt itse portille, vaan hänet kannettiin siihen joka päivä. Ehkä kantajat olivat hänen ystäviään, jotka halusivat auttaa häntä saamaan sen verran rahaa, että hän voisi ostaa ruokaa.
Rahaa tuo rampa mies varmaan toivoi myös Pietarilta ja Johannekselta, kun nämä pysähtyivät hänen kohdalleen. Mutta Pietari sanoi miehelle: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.” (Ap. t. 3:6.)
Mies sai jotakin, mistä ei ollut osannut uneksiakaan. Hän parani ja sai liikuntakyvyn, mutta hän sai vielä jotakin paljon suurempaa elämäänsä: Jeesuksen nimen tuntemisen, mistä hän ylisti Jumalaa. Ihmeteltiin ja hämmästeltiin, että onko tämä se sama mies, joka oli ennen ollut kerjäämässä. (Ap. t. 3:7–10.) Kaikki hämmästelivät tapahtunutta ihmettä. Jopa juutalaiset oppineet, jotka tosin yrittivät kieltää apostoleja sen enempää puhumasta Jeesuksen nimessä. (Ap. t. 4.)
Apostolien kohtaamisessa rampa kerjäläinen sai liikkumisen lahjan. Jeesuksen tehdessä ihmeitään sokea mies sai näkönsä ja kuuro kuulonsa. Monista muistakin ihmisen elämään ja terveyteen liittyvistä ihmeistä Raamattu kertoo.
Omien, lapsiimme liittyvien kokemusteni äärellä minusta monesti tuntuu, että olen terveenä joutunut kerjäläiseksi. On pitänyt ja saanut kerjätä Jumalan armoa ja anteeksiantamusta, kun usko Jumalaan on horjunut. Minua on kannettu Jumalan temppelin portille etsimään luottamusta siihen, että ihmisen elämä – sen alusta loppuun asti – on Jumalan kädessä.
Jumalan lapsena, Jeesuksen nimen turvissa, on elämän lahjaa ollut kuitenkin hyvä elää. Haluan uskoa, että sen nimen turvissa, jolla apostolit ramman miehen paransivat, minäkin pääsen kerran taivaan kotiin.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys