Heska Korhonen
Heska Korhonen
Ilpo Saukkonen
Arkikielessä toivo tai toiveajattelu liittyy yleensä jonkin asian toteutumiseen. Raamatussa toivolla on eri merkitys kuin tavallisessa kielenkäytössä. Toivo liittyy läheisesti uskoon.
Miten koet tänä aikana puhumisen taivaaseen pääsemisestä, iäisen elämän toivosta? Tiedämme, ettei ihminen voi rakentaa tulevaisuuttaan oman voimansa varaan. Emme voi tietää, mitä tämä päivä tai tuleva yö tuovat mukanaan. Jeesuksen vertaus menestyvästä maanviljelijästä on vakava opetus siitä, ettei elämää voi rakentaa omaisuudenkaan varaan, kun kuolema mursi rikkaan miehen tulevaisuudensuunnitelmat (Luuk. 12: 16–21). Ainoastaan usko siihen, että Jumala Kristuksessa tekee ihmisen vanhurskaaksi, antaa iankaikkisen elämän toivon.
Eräältä mieheltä, joka oli kuolemaisillaan, kysyttiin, haluaako hän päästä taivaaseen. Mies vastasi heikolla äänellä haluavansa, mutta jätti asian siihen. Hän ei halunnut tehdä parannusta. Uskaltaisitko sinä jättää taivastoivosi oman voimasi varaan ilman syntien anteeksiantamusta?
Raamatun mukaan uskovan toivo on luja ja varma. Pyhä Henki on sitä elävöittävä voima. Se saa luottamaan Jumalan hyvyyteen ja keventää mielen. Se antaa uskovalle lujuutta, voimaa, kärsivällisyyttä ja pyrkimystä puhtauteen. Toivo on ”pelastuksen kypärä” (Ef. 6: 17). Toivo kuuluu kolmantena uskon ja rakkauden ohella Jumalan lapsen elämään. Jumalan lapsella on elävä toivo, joka ohjaa ja hallitsee hänen elämäänsä.
Jumalan sana ei anna toivoa vain ajallista elämää varten. Jumalan lapsi on Kristuksen ruumiin jäsen ja Pyhän Hengen temppeli (1. Kor. 5:15, 19). ”Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen” (Room. 5:2). Paavali kehottaa riemuitsemaan jopa ahdingosta, ”sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa” (Room. 5:3–4).
Toisinaan ahdingon tuoma vaiva voi peittää kirkkauden näköalan, mutta silloinkin evankeliumi puhdistaa ja uudistaa toivon. Taivaan Isä auttaa näkemään, minne olemme matkalla: ”Meidät on pelastettu, se on varma toivomme” (Room. 8:24).
Joskus sielunvihollinen on saattanut vangita epäilykseen, että ”olet käyttänyt armokiintiösi loppuun – et saa enää syntejäsi anteeksi”. Jumalan valtakunnassa armo on aina riittänyt. Syntejään katuvalle on annettu kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Toivo on elpynyt ja Kristuksen ansion tähden sisimpään on laskeutunut Jumalan rauha.
Paavali toteaa: ”Saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen” (Room. 5:11). Jumalan lapsen toivo ei ole turha, ”sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” (Room. 5:5).
Kerran maallinen ruumiimme, jossa asuu lain ja kuoleman laki, lasketaan maan poveen. Ylösnousemuksessa armahdettu syntinen tulee Jeesuksen kaltaiseksi. Jeesuksen verellä pesty kuolematon sielu saa uuden asunnon, kirkastetun ruumiin, Jumalan luona taivaassa.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Lasten heleää yhteislaulua Karjasillan kirkosta. Äänitteellä kuultavien tuttujen seuralaulujen teemana ovat Jeesuksen antama syli ja huolenpito sekä osallisuus Jumalan valtakunnassa.