Mika Mutanen
Ensi sunnuntain aiheena on kutsu Jumalan valtakuntaan. Päivän Psalmi kertoo ihmisestä, joka on vajonnut toivottomuuteen. Heikkouden hetkellä vihamiehet ovat käyneet hänen kimppuunsa, hän on kuin hukkuva ihminen. Näin sielunvihollinen toimii vieläkin onnettomuuden hetkellä. Jumala alkaa usein toimia silloin, kun ihmisen voimat loppuvat: ”Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä” (Ps. 18:16).
Ihminen voi joutua epätoivon tilaan myös silloin, kun Jumala on herättänyt hänen omantuntonsa. Herännyt ihminen voi tuntea, kuinka lain ja tuomion miekka on lyönyt säpäleiksi kaikki omat rakennelmat ja rinnassa palaa kadotuksen tuli. Tällaisessa tilanteessa ihminen etsii sielulleen turvaa, ja näin hän voi löytää tiensä armollisen Jumalan luo synninpäästön evankeliumin kautta.
Juhannuksen päähenkilö, Johannes Kastaja, julisti katumuksen ja parannuksen saarnaa Juudeassa. Samoin Jeesus kehotti ihmisiä parannukseen ja ottamaan vastaan Jumalan valtakunnan. Tämän tehtävän hän jätti opetuslapsilleen ja seurakunnalleen maan päälle. Valitettavasti saarna synnistä ja parannuksesta on melkein hävinnyt kirkon julistuksesta. Tilalle on tullut kaiken hyväksyvän rakkauden ja suvaitsevaisuuden julistus. Minne on kadonnut Raamatun mukainen varoitus synnistä ja kehotus parannukseen?
Joskus kuulee opetusta, että Jumalaa etsivä ja sielussaan kadotuksen tuskaa tunteva ihminen on parhaalla paikalla. Näin sanottiin kauan sitten eräälle nuorelle teologian opiskelijalle, joka sielunsa hädässä etsi apua eri hengellisyyksistä. Hän joutuikin parahtamaan, että miten ihminen voi olla parhaalla paikalla, kun helvetin liekit nuolevat hänen sieluaan. Lopulta hän löysi rauhan uskovaisten luota, vaikka juuri tästä joukosta häntä oli varoiteltu.
Jos lapsi pyytää leipää, ei leivän pyytäminen vielä poista nälkää. Vasta leivän saaminen ja sen syöminen poistaa nälän. Samoin sielun hädän poistaa vain evankeliumin leivän nauttiminen.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys