Samu Lumijärvi
Nyky-yhteiskunta on kilpailuyhteiskunta. Menestyäkseen ihmisten tulisi olla osaavia, hyvän itsetunnon omaavia, omia vahvuuksiaan esiin tuovia, tehokkaita ja ahkeria. Omien heikkouksien tunnustaminen tai nöyryys eivät tunnu olevan kovin arvostettuja ominaisuuksia.
Vuoden 1948 Vähä katekismus mainitsee synnin muotoina ylpeyden, itsekkyyden, ahneuden, maailmallisuuden ja aistikkuuden. Missä menee ahkeruuden ja ahneuden raja? Milloin kilpailutilanteessa tulee toimineeksi itsekkäästi? Milloin hyvä itsetunto ja omien vahvuuksien esiin tuominen muuttuu ylpeydeksi?
Tulevan pyhäpäivän psalmi (Ps. 68:5–11) ylistää Jumalaa siitä, että hän on köyhän kansansa apu ja turva. Hän kukistaa vastustajansa. Psalmin alkuosan sanoma oikeastaan tiivistyy ajatukseen ”hyvyydessäsi sinä huolehdit köyhistä, Jumala”. Jumalan kansa on hengellisesti köyhää ja itsessään heikkoa. Uskovaiset turvautuvat Jumalan voimaan ja huolenpitoon.
Hengellinen köyhyys on tunnustautumista syntiseksi ja kelpaamattomaksi Jumalan edessä. Se on nöyrtymistä Jumalan armoon ja alentumista hänen sanansa viitoittamalle tielle. Hengellisesti köyhä haluaa nöyrtyä Hengen johdattamaksi ja kuolettaa Hengen avulla lihasta nousevia syntisiä tekoja (Room. 8:13). Jeesus oli itse tässä esikuva. Hän nöyrtyi, otti orjan muodon, alensi itsensä ja oli Isälle kuuliainen ristinkuolemaan saakka (Fil. 2).
Ilmestyskirjassa kahdelle seurakunnan enkelille annettiin hyvä todistus. Heitä yhdisti hengellinen köyhyys ja vähävoimaisuus. Smyrnan seurakunnan enkeli oli köyhyydestään huolimatta rikas (Ilm. 2:9). Filadelfian seurakunnan enkeli oli vähävoimaisuudessaan pitänyt Kristuksen sanan eikä ollut kieltänyt hänen nimeään (Ilm. 3:8).
Jesaja julistaa: Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa (Jes. 66:2). Myös Jeesus opettaa Vuorisaarnassa: autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta (Matt. 5:3).
Jumalan lapset tuntevat oman syntisyytensä ja epäonnistumisensa uskon kilvoituksessa. Kiusausten ja epäilystenkin alla he turvautuvat Jumalan sanaan ja evankeliumin voimaan. Omalta puolelta ei ole hyvyyttä esitettäväksi Jumalalle. On lohduttavaa, että Jeesuksen opetuksessakin juuri köyhille julistettiin evankeliumia. Evankeliumi on Jumalan voima, ja se tuo pelastuksen jokaiselle, joka uskoo (Room. 1:16).
Kun Jumalan armo saa täyttää köyhän Jumalan lapsen hyvyydellään, armo opettaa hylkäämään synnin ja synnyttää halun elää Jumalan sanan mukaan (Tiit. 2:11–12). Jumalan armo voi vaikuttaa tämänkin ajan vaatimusten keskellä elävissä oikeanlaista nöyryyttä ja tyytymistä kohtuullisuuteen sekä oikeudenmukaisuuteen. Jumala antakoon omilleen voimaa, että joka päivä olisi voimaa päästä pois synnistä ja elää hänen tahtonsa mukaan.
Sinä, joka kipuilet omaa huonouttasi ja syntisyyttäsi, ole siis turvallisella mielellä. Köyhälle katuvalle kuuluu aina Jumalan valtakunnan evankeliumi, jossa saa uskoa synnit anteeksi. Jeesus valtuutti jokaisen uskovaisen julistamaan tätä armon sanaa.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys