Erk­ki Jo­en­suu

Koo­ra­lai­set oli­vat jää­neet tais­te­lus­sa tap­pi­ol­le, ja kan­san enem­mis­tö pilk­ka­si hei­tä ja nau­roi heil­le. Psal­mis­sa 44 he pur­ka­vat tun­to­jaan ja et­si­vät tur­vaa ve­to­a­mal­la Ju­ma­laan – oli­han hän ai­kai­sem­min­kin aut­ta­nut lap­si­aan. Ju­ma­la oli var­jel­lut men­nei­tä su­ku­pol­via us­kon tais­te­luis­sa.

Mat­kal­la Egyp­tin or­juu­des­ta lu­vat­tuun maa­han Ju­ma­lan lap­set oli­vat koh­dan­neet yli­voi­mai­sen tun­tui­sia vi­hol­li­sia. Sa­mal­la heil­le kui­ten­kin oli lu­vat­tu Ju­ma­lan aut­ta­van omaa pien­tä kan­saan­sa: ”Tie­tä­kää siis, et­tä vain Her­ra, tei­dän Ju­ma­lan­ne, on Ju­ma­la. Hä­neen voi luot­taa, hän pi­tää voi­mas­sa liit­ton­sa.” (5. Moos. 7:9.)

Myös van­hem­mat ih­mi­set ovat saat­ta­neet ker­toa meil­le vai­keis­ta ta­pah­tu­mis­ta, jol­loin Ju­ma­la aut­toi. Rau­ni-äi­ti­ni on ker­to­nut, kuin­ka sie­lun­vi­hol­li­nen oli saa­nut vie­dä hän­tä ja lä­hei­siä 1960- ja -70-lu­vuil­la kau­em­mak­si Ju­ma­las­ta. Elin­ta­so ja elä­män ko­reus oli­vat tul­leet tär­ke­äk­si, ja Ju­ma­lan las­ten seu­ra oli me­net­tä­mäs­sä ar­vo­an­sa. Sa­lai­set syn­nit pai­noi­vat sy­dä­mel­lä. Ju­ma­la lä­het­ti lap­si­aan avuk­si kes­kus­te­le­maan. Äi­ti­ni sa­noi vuo­si­kym­me­niä myö­hem­min: ”Kuu­le Erk­ki, il­man ar­mo­hoi­toa em­me oli­si säi­ly­neet us­ko­mas­sa.”

Äi­dil­lä oli kyky tar­jo­ta syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta so­pi­van ti­lan­teen tul­len luon­nol­li­se­na osa­na kes­kus­te­lu­ja. Kaik­ki ei­vät sii­tä kui­ten­kaan pi­tä­neet, joku saat­toi nau­rah­taa­kin.

Van­ha tes­ta­ment­ti ke­hot­taa van­hem­pia, eri­tyi­ses­ti isiä, opet­ta­maan lap­sil­le Ju­ma­lan sa­naa ja ker­to­maan hä­nen suu­ris­ta töis­tään. Uu­des­sa tes­ta­men­tis­sa Jee­sus an­toi teh­tä­vän kas­taa ja opet­taa (Matt. 28:19–12). Opet­ta­mis­ta tar­vi­taan: lap­suu­sus­kon säi­ly­mi­nen ei ole it­ses­tään sel­vää.

Tei­ni-iäs­sä lap­si al­kaa it­se­näis­tyä ja poh­tia us­ko­na­si­oi­ta oma­koh­tai­ses­ti. Ko­din ruo­ka- ja il­ta­ru­kous­het­kien kes­kus­te­lut voi­vat ol­la kor­vaa­ma­ton apu lap­sen us­kon elä­mäl­le. Syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen loh­dut­ta­vaa ko­ke­mus­ta ei nuo­ri­kaan unoh­da.

Mart­ti Lut­her piti Ju­ma­lan sa­nan opet­ta­mis­ta per­heis­sä niin tär­ke­ä­nä, et­tä hän kir­joit­ti meil­le isil­le avuk­si Pie­nen Ka­te­kis­muk­sen. Ny­kyi­sin opet­ta­mi­sen tu­ek­si on tar­jol­la myös las­ten ku­va­raa­mat­tu­ja ja mui­ta kris­til­li­syy­den kir­jo­ja. Isä ja äi­ti, lu­paat­han opet­taa?