Las­se Ju­ti­la

Ih­mi­sen elä­mää ku­va­taan usein mat­ka­na, joka al­kaa syn­ty­mäs­tä ja päät­tyy kuo­le­maan. Ju­ma­la loi ih­mi­sen ku­vak­seen ian­kaik­ki­suut­ta var­ten. Ih­mi­sen ajal­li­nen ruu­mis kuo­lee, mut­ta hen­ki pa­laa Ju­ma­lan luok­se.

Syn­tiin­lan­kee­muk­sen seu­rauk­se­na ih­mi­nen jou­tui kuo­le­man ki­rouk­sen al­le. Ju­ma­la an­toi lu­pauk­sen täy­del­li­ses­tä so­vin­touh­ris­ta, jo­hon us­ko­mal­la ih­mi­nen voi va­pau­tua kuo­le­man val­las­ta.

Il­mes­tys­kir­ja ker­too, kuin­ka Jo­han­nek­sel­le kir­kas­tet­tiin näys­sä us­kon pää­mää­rää, uut­ta tai­vas­ta ja uut­ta maa­ta. Val­tais­tui­mel­la is­tu­va lau­sui: ”Minä olen A ja O, al­ku ja lop­pu. Sil­le, jol­la on jano, minä an­nan lah­jak­si vet­tä elä­män ve­den läh­tees­tä. Tämä on voit­ta­jan pal­kin­to. Minä olen hä­nen Ju­ma­lan­sa, ja hän on mi­nun poi­ka­ni.” (Ilm. 21:6–7.)

Her­ra Jee­sus on us­kon al­ka­ja ja päät­tä­jä. Hän on ris­tin­kuo­le­mal­laan so­vit­ta­nut jo­kai­sen ih­mi­sen syn­nit, ja ylös­nou­se­muk­sel­laan ku­kis­ta­nut kuo­le­man val­lan ja avan­nut tien tai­vaa­seen. Hän on se, joka an­taa lah­jak­si vet­tä elä­män ve­den läh­tees­tä.

Jee­sus pu­hui elä­män ve­des­tä sa­ma­ri­a­lai­sel­le nai­sel­le Sy­ka­rin kai­vol­la sa­no­en: ”Joka juo mi­nun an­ta­maa­ni vet­tä, ei enää kos­kaan ole ja­nois­saan. Sii­tä ve­des­tä, jota minä an­nan, tu­lee hä­nes­sä läh­de, joka kum­pu­aa ikui­sen elä­män vet­tä.” (Joh. 4:14.) Nai­nen us­koi Jee­suk­sen sa­nat ja hä­nes­tä­kin tuli elä­män ve­den läh­de.

Jee­sus il­mes­tyi kuo­le­man­sa jäl­keen ope­tus­lap­sil­leen use­as­ti nel­jän­kym­me­nen päi­vän ajan, kun­nes hä­net otet­tiin tai­vaa­seen. Ylös­nous­sut Va­pah­ta­ja sa­noi ope­tus­lap­sil­leen: ”Ot­ta­kaa Pyhä Hen­ki. Jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut.” (Joh. 20:22–23.)

Jee­suk­sen työ jat­kuu si­ten Py­hän Hen­gen työ­nä us­ko­vais­ten ih­mis­ten kaut­ta. Hän on lu­pauk­sen­sa mu­kaan omien­sa kes­kel­lä joka päi­vä maa­il­man lop­puun saak­ka.

Maan pääl­lä on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta, jos­sa saar­na­taan Jee­suk­sen an­ta­man käs­kyn mu­kaan Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta so­vin­to­saar­naa, syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Kun ih­mi­nen syn­nin ja epä­us­kon nään­nyt­tä­mä­nä saa am­men­taa eh­ty­mät­tö­mäs­tä ar­mon vir­ras­ta ja us­kol­la vas­taa­not­taa tuon su­loi­sen ar­mo­lu­pauk­sen, hä­nes­tä­kin tu­lee Ju­ma­lan lap­si ja elä­män ve­den läh­de.

Us­kon pää­mää­rä­nä on voit­ta­jal­le lu­vat­tu pal­kin­to, ian­kaik­ki­nen elä­mä tai­vaas­sa.

Jee­sus sa­noi: ”Minä olen ylös­nou­se­mus ja elä­mä. Joka us­koo mi­nuun, saa elää, vaik­ka kuo­lee­kin, ei­kä yk­si­kään, joka elää ja us­koo mi­nuun, iki­nä kuo­le.” (Joh. 11:25–26.)