JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Jumala ravitsee päivän kerrallaan

Matkaevääksi
4.9.2024 10.00

Juttua muokattu:

3.9. 16:03
2024090316031520240904100000

Lasse Kokko

Lasse Kokko

Ari Pel­ko­nen

Lap­si­per­heis­sä lie­nee tut­tua las­ten tyy­ty­mät­tö­myys ruo­kaan, jos sa­maa ruo­kaa syö­dään hei­dän mie­les­tään lii­an usein tai ruo­ka ei ole muu­ten mie­luis­ta. On luon­nol­lis­ta, et­tä ruo­kaan voi kyl­läs­tyä, jos sii­nä ei ole vaih­te­lua.

Is­ra­e­lin kan­sa söi man­naa au­ti­o­maa­va­el­luk­sel­la 40 vuo­den ajan (2. Moos. 16). Ei ih­me, et­tä kan­sa al­koi va­lit­taa: ”Tääl­lä ei edes näe muu­ta kuin tuo­ta iä­ni­kuis­ta man­naa!” (4. Moos. 11:6.) Man­naa syö­tiin, kun­nes tul­tiin Ka­naa­nin­maan ra­joil­le.

Kun Is­ra­e­lin kan­sa kai­pa­si ta­kai­sin Egyp­tin li­ha­pa­to­jen ää­reen, Ju­ma­la lu­pa­si an­taa heil­le tai­vaas­ta ruo­kaa. En­sin lei­riin len­si vii­ri­äi­siä, lin­tu­ja, jois­ta kan­sa sai li­haa syö­däk­seen. Seu­raa­va­na päi­vä­nä maas­sa oli jo­tain hie­noa, ra­pe­aa ja ohut­ta, kuin kuu­raa, niin et­tä kan­sa ih­met­te­li, mitä se on. Moo­ses vas­ta­si: ”Se on lei­pää, jon­ka Her­ra on an­ta­nut teil­le ruo­ak­si” (2. Moos. 16:15).

Val­koi­nen man­na mais­tui hu­na­ja­lei­väl­tä ja sitä sai ke­rä­tä yh­den päi­vän an­nok­sen ker­ral­laan. Sa­pa­tin edel­lä man­naa sai kui­ten­kin ke­rä­tä myös py­hä­päi­vän ruu­ak­si. Jos ke­rä­si enem­män, man­na pi­laan­tui.

Kun Jee­sus opet­ti ole­van­sa Ju­ma­lan tai­vaas­ta lä­het­tä­mä elä­män lei­pä, hän rin­nas­ti it­sen­sä au­ti­o­maan man­naan sen al­ku­pe­rän vuok­si (Joh. 6:32–35, 48–58). Ju­ma­la an­toi man­naa tai­vaas­ta ja Ju­ma­la lä­het­ti Jee­suk­sen tai­vaas­ta ih­mis­kun­nal­le, Elä­män lei­väk­si. Toi­saal­ta Jee­sus ko­ros­ti man­nan ja it­sen­sä ero­a­vuut­ta: man­naa syö­neet ovat kuol­leet, mut­ta joka syö Elä­män lei­pää, elää ikui­ses­ti.

Man­naa voi­daan tie­tyil­tä osin ver­ra­ta myös Ju­ma­lan sa­naan ja evan­ke­liu­miin. Jee­sus on li­hak­si tul­lut Ju­ma­lan sana (Joh. 1), joka on läs­nä Py­hän Hen­gen kaut­ta saar­na­tus­sa Ju­ma­lan sa­nan saar­nas­sa. Niin kuin man­naa sai ke­rä­tä vain yh­den päi­vän ra­vin­nok­si, ei evan­ke­liu­mi­a­kaan voi us­koa tu­le­vien päi­vien va­ral­le.

Sie­lun­vi­hol­li­nen voi ek­syt­tää tyy­ty­mät­tö­myy­teen niin, et­tä al­kaa tun­tua, et­tä saar­nat ovat vain ”tuo­ta iä­ni­kuis­ta man­naa”. Täl­lais­ten aja­tus­ten seu­rauk­se­na saat­taa sa­nan­kuu­los­sa käy­mi­sen vä­lit har­ven­tua ja lop­pua. Jos ruo­ka­ha­lu ka­to­aa, tu­lee lo­pul­ta hen­gel­li­nen kuo­le­ma, ajau­tu­mi­nen epä­us­koon pois Ju­ma­lan val­ta­kun­nan osal­li­suu­des­ta.

Ju­ma­lan sana ja evan­ke­liu­mi syn­nyt­tä­vät us­kon lah­jan ja ovat voi­ma­na us­kon tien kul­ki­jal­le. Sa­nan kuu­le­mi­sen ha­lun vai­kut­taa Ju­ma­la it­se. Ju­ma­lan sana loh­dut­taa, ra­vit­see, vir­voit­taa ja an­taa voi­maa. Py­hän Hen­gen kaut­ta ju­lis­te­tus­sa sa­nan saar­nas­sa it­se Ju­ma­la an­taa meil­le tai­vaal­lis­ta man­naa.

Evan­ke­liu­mi ei ole ih­mi­sis­tä läh­töi­sin ole­vaa pu­het­ta. Se on sie­lun ra­vin­toa sii­hen saak­ka, kun­nes pääs­tään ”Ka­naa­nin­maan ra­joil­le”, van­hurs­kas­ten le­poon. Tä­män ajan jäl­keen ei tar­vit­se enää us­koa.

21.11.2024

Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua. Ps. 130:6

Viikon kysymys