Ola­vi Val­li­vaa­ra

Paa­va­lin nuo­ri työ­to­ve­ri Ti­mo­teus kas­voi kreik­ka­lai­sen isän ja juu­ta­laisk­ris­ti­tyn äi­din, Eu­ni­ken, ko­dis­sa. Hä­nen iso­äi­tin­sä Loo­is oli myös kris­tit­ty. Ti­mo­teus oli jo nuo­res­ta as­ti op­pi­nut py­hät kir­joi­tuk­set. Ne an­toi­vat hä­nel­le ym­mär­ryk­sen sii­tä, et­tä vain us­ko­mal­la Kris­tuk­seen Jee­suk­seen hän pe­las­tuu. Paa­va­li kiit­ti kyy­ne­lien kera us­ko­vai­sen äi­din ja iso­äi­din vil­pi­tön­tä us­koa ja kas­va­tus­työ­tä. Hän oli var­ma, et­tä sama us­ko oli myös Ti­mo­teuk­ses­sa.

Kris­tit­ty koti oli ny­kyi­sen Tur­kin alu­eel­la Lyst­ran kau­pun­gis­sa. Paa­va­li siu­na­si kät­ten pääl­le pa­ne­mi­sel­la Ti­mo­teuk­sen sa­nan­pal­ve­li­jak­si nuo­res­ta iäs­tä huo­li­mat­ta. Paa­va­li ot­ti Ti­mo­teuk­sen myös mu­kaan­sa lä­he­tys­mat­kal­le, joka suun­tau­tui Kreik­kaan, en­sim­mäi­sen ker­ran Eu­roo­pan puo­lel­le.

Tä­män ajan ko­deis­sa teh­dään sa­maa ar­vo­kas­ta työ­tä, mitä teh­tiin Ti­mo­teuk­sen ko­dis­sa: pu­hu­taan hy­väs­tä Ju­ma­las­ta, ope­te­taan ru­kouk­ses­sa tur­vau­tu­maan Ju­ma­laan ja am­men­ne­taan evan­ke­liu­mis­ta voi­maa hei­kol­le us­kol­le. Van­hem­mat ha­lu­a­vat vie­dä lap­sia py­hä­kou­luun, raa­mat­tu­luok­kaan ja seu­roi­hin. Niis­sä Ju­ma­lan sa­nan ope­tus on kes­kei­ses­ti esil­lä.

Paa­va­li ke­hot­ti pi­tä­mään kiin­ni py­his­tä kir­joi­tuk­sis­ta, jot­ka oli­vat syn­ty­neet Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta. Paa­va­li muis­tut­ti Ti­mo­teus­ta ja mei­tä tä­nä­kin ai­ka­na: “Jo­kai­nen pyhä, Ju­ma­lan Hen­ges­tä syn­ty­nyt kir­joi­tus on hyö­dyl­li­nen ope­tuk­sek­si, nuh­teek­si, ojen­nuk­sek­si ja kas­va­tuk­sek­si Ju­ma­lan tah­don mu­kai­seen elä­mään” (2. Tim. 3:16). Ei­kö ole hyvä, et­tä mei­tä Ju­ma­lan sa­nal­la nuh­del­laan, kun olem­me jou­tu­neet syn­tiin, ja ojen­ne­taan, kun meil­lä on vää­rä ym­mär­rys ja eläm­me vas­toin Ju­ma­lan sa­naa? Ju­ma­lan sana kas­vat­taa elä­mään Ju­ma­lan lap­si­na hä­nen hy­vän tah­ton­sa mu­kaan.

Jee­sus it­se opet­ti: “Se, joka te­kee pa­haa, kaih­taa va­loa; hän ei tule va­loon, et­tei­vät hä­nen te­kon­sa pal­jas­tui­si. Mut­ta se, joka nou­dat­taa to­tuut­ta, tu­lee va­loon, jot­ta kä­vi­si il­mi, et­tä hä­nen te­kon­sa ovat läh­töi­sin Ju­ma­las­ta.” (Joh. 3:20–21.) Kun ih­mi­nen saa Ju­ma­lal­ta voi­man us­koa syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä, Ju­ma­la pyyh­kii hä­nen pa­hat te­kon­sa pois, kos­ka hä­nen Poi­kan­sa on ne so­vit­ta­nut.

Py­hän Raa­ma­tun pää­si­säl­tö on sa­no­ma Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta ja pe­las­tuk­ses­ta, jon­ka hän on val­mis­ta­nut: “Tämä on kir­joi­tet­tu sik­si, et­tä te, kun us­kot­te Jee­suk­sen ole­van Kris­tus, Ju­ma­lan Poi­ka ja et­tä teil­lä, kun us­kot­te, oli­si elä­mä hä­nen ni­men­sä täh­den.” (Joh. 20:31)