JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Kaikkivaltiasta ei voi tavoittaa

Matkaevääksi
27.5.2026 10.00

Juttua muokattu:

27.5. 09:03
2026052709032020260527100000

Timo Pie­ti­läi­nen

Erääs­sä leh­des­sä vuo­si­kym­me­niä sit­ten ol­lut piir­ros­ku­va on jää­nyt mie­lee­ni. Kari Suo­ma­lai­sen piir­rok­ses­sa ar­vo­val­tai­nen pöy­tä­seu­rue poh­tii Ju­ma­lan ole­mas­sa­o­loa. Tai­ta­vin vii­voin piir­tä­jä oli ku­van­nut tuon elä­män isoin­ta ky­sy­mys­tä poh­ti­van kes­kus­te­lu­pöy­dän – se oli si­joi­tet­tu Ju­ma­lan käm­me­nel­le.

Ny­kyih­mi­nen ta­voit­te­lee hal­lit­tua, suun­ni­tel­tua ja en­na­koi­ta­vaa elä­män­ta­paa. Hän pyr­kii va­rau­tu­maan ris­kei­hin ja mi­ni­moi­maan elä­män epä­var­muus­te­ki­jät. Kun ajat­te­lu­ta­paa vie­dään lii­al­li­suuk­siin, on kes­ki­ös­sä ih­mi­nen, joka nä­kee elä­män­sä omien pää­tös­ten­sä tu­lok­se­na: ”Elä­mäs­tä­ni on tul­lut täl­lai­nen, kos­ka olen teh­nyt täl­lai­sia pää­tök­siä.”

Jo­bin kir­jas­ta piir­tyy kuva pal­jon elä­mäs­sään saa­vut­ta­nees­ta, me­nes­ty­nees­tä ja ar­vos­te­tus­ta mie­hes­tä, jol­la yh­täk­kiä vas­toin­käy­mi­set al­ka­vat seu­ra­ta toi­si­aan. Job saa jat­ku­via vies­te­jä val­ta­vis­ta me­ne­tyk­sis­tä ja vas­toin­käy­mi­sis­tä. Lo­pul­ta Job on me­net­tä­nyt käy­tän­nös­sä kai­ken: per­heen­sä, omai­suu­ten­sa ja lo­pul­ta ter­vey­ten­sä­kin. Epä­toi­von par­taal­la Job ky­se­lee Ju­ma­lal­ta pe­rus­tei­ta ää­rim­mäi­siin vas­toin­käy­mi­siin­sä. ”Vas­taa nyt mi­nul­le, kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la! Mis­sä on syy­te­kir­ja?” (Job 31:35.)

Vaik­ka Jo­bin kir­ja avaa ää­rim­mäi­sen esi­mer­kin, voi moni sa­mais­tua Jo­bin ko­ke­muk­siin. Ajal­li­nen vai­va, sai­rau­det, toi­meen­tu­lon huo­let ja vas­tuu lä­him­mäi­sis­tä te­ke­vät elä­mäs­tä vä­lil­lä sel­viy­ty­mis­tä. Ki­pe­äl­lä ta­val­la to­teu­tuu Raa­ma­tun sa­nat: ”Ot­sa­si hies­sä si­nun pi­tää syö­män lei­pä­si” (1. Moos. 3:19).

Ju­ma­la toi­mii luo­ma­kun­nas­saan ta­val­la, jota ih­mi­nen ei ai­na ym­mär­rä. Psal­min­kir­joit­ta­ja Asa­fin ta­voin saat­taa ha­vai­ta, kuin­ka Ju­ma­lan kiel­tä­vät lä­him­mäi­set me­nes­ty­vät ja sa­mal­la omat vas­toin­käy­mi­set seu­raa­vat toi­si­aan. Jo­bin ta­voin eh­kä ko­kee toi­si­naan, et­tä Ju­ma­la on vai­ti huol­ten ja tus­kan edes­sä, et­tei hän kuu­le huo­kauk­sia ei­kä näe epä­toi­voa. Saat­taa­pa mie­leen nous­ta ky­sy­mys, mis­sä on us­kon tuo­ma siu­naus.

Job pur­ki tus­kaan­sa ys­tä­vil­leen. Kun muut oli­vat ja­ka­neet eri­lai­sia neu­vo­ja, ava­si lo­pul­ta suun­sa ys­tä­vis­tä nuo­rin, Eli­hu. Hän va­lai­si kau­niis­ti Jo­bil­le, mi­ten Ju­ma­la ko­rot­taa ja alen­taa, mut­ta hän myös aut­taa ah­din­gois­ta. Lo­pul­ta hän pit­kän pu­heen­sa lo­puk­si huu­dah­taa: ”Nyt ei va­loa näy, pil­vet sen peit­tä­vät. Sit­ten tu­lee tuu­li ja la­kai­see puh­taak­si tai­vaan. – – Kaik­ki­val­ti­as­ta me em­me voi ta­voit­taa. Hän on voi­mal­li­nen, hä­nen on oi­keus, hä­nen on van­hurs­kaus. Kos­kaan hän ei tuo­mit­se vää­rin. Sen täh­den ih­mi­set pel­kää­vät ja ra­kas­ta­vat hän­tä.” (Job 37: 21–24.)

Eräs äi­ti ker­ta­si syn­ty­mä­päi­vä­pu­hees­saan elä­mään­sä. Nuo­re­na avi­o­puo­li­so­na hän oli piir­rel­lyt mie­les­sään elä­män­sä ra­jo­ja. Nii­hin oli kuu­lu­nut lap­si tai pari. Sit­ten ”lap­si lap­sel­ta, ih­me ih­meel­tä, yhä uu­des­taan tuli on­ni ta­loon kan­to­ko­pas­sa”. Lo­pul­ta niin, et­tä hän huo­ma­si ole­van­sa ison per­heen äi­ti. Pu­heen kes­ki­ös­sä oli val­ta­va kii­tol­li­suus per­hees­tä, jota hän ei omis­sa suun­ni­tel­mis­saan oli­si osan­nut ha­lu­ta. Suos­tu­mi­nen Luo­jan tah­toon toi lah­jan, jol­lais­ta ei ol­lut osan­nut ku­vi­tel­la.

Alus­sa ku­vai­le­ma­ni pi­la­piir­ros­ku­va ker­too mi­nul­le sen, et­tä Luo­ja tie­tää ja hän kuu­lee. Hä­nen puo­leen­sa voin ai­na kään­tyä ru­kouk­ses­sa.

27.5.2026

Kukaan, joka puhuu Jumalan Hengen valtaamana, ei voi sanoa: ”Jeesus on kirottu.” Kukaan ei myöskään voi sanoa: ”Jeesus on Herra”, muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta. 1. Kor. 12:3

Viikon kysymys