JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

”Kuule minua, riennä avukseni!”

Matkaevääksi
26.2.2025 6.00

Juttua muokattu:

25.2. 15:43
2025022515433620250226060000

Anu Tofferi

Anu Tofferi

Ris­to Ala­kärp­pä

Kirk­ko­vuo­des­sa las­keu­du­taan nyt paas­to­nai­kaan. Jee­suk­sen elä­mä kul­kee koh­ti kär­si­mys­tä ja kuo­le­maa. Kris­tus kir­kas­te­taan.

Va­pah­ta­jam­me kär­sii syyt­tö­mä­nä koko ih­mis­kun­nan puo­les­ta. Hä­nen ki­pun­sa on py­hää ja suur­ta, täyn­nä Ju­ma­lan rak­kaut­ta lan­gen­nut­ta ih­mis­tä koh­taan.

Kris­tus ei tule vain ih­mis­ten hyl­kää­mäk­si vaan ot­taa puo­les­tam­me vas­taan myös Ju­ma­lan vi­han. Hän kär­sii ran­gais­tuk­sen, jot­ta meil­lä oli­si rau­ha. Ju­ma­lan kä­siin hän vii­mein us­koo hen­ken­sä. Ju­ma­lan Poi­ka­na hän voit­taa kuo­le­man ja syn­nin val­lan.

Vaik­ka Kris­tuk­sen py­hää kär­si­mys­tä ei voi sa­mais­taa in­hi­mil­li­seen jär­kyt­tä­vään­kään kär­si­myk­seen, ne kui­ten­kin muis­tut­ta­vat to­si­aan. Las­ki­ais­sun­nun­tain psal­mi (31:2–6) voi­daan­kin lu­kea sekä ku­vauk­se­na Kris­tuk­ses­ta et­tä Ju­ma­laan tur­vau­tu­van ih­mi­sen hen­ki­lö­koh­tai­se­na psal­mi­na.

Mei­dän ih­mis­ten kär­si­myk­ses­sä on eräs li­sä­vai­va, jota rak­kaal­la Va­pah­ta­jal­lam­me ei ol­lut. Hän oli syn­ni­tön ja Ju­ma­lan Poi­ka. Me puo­les­tam­me koh­taam­me ko­et­te­le­muk­sem­me omal­ta puo­lel­tam­me syn­ti­si­nä ih­mi­si­nä. Psal­min­kir­joit­ta­ja pyy­tää­kin vai­vaan­sa Ju­ma­lan ar­moa, sil­lä hä­nen voi­man­sa eh­ty­vät myös hä­nen omien rik­ko­mus­ten­sa täh­den (Ps. 31:10–11).

Niin kuin Kris­tus sai­sim­me me­kin kai­kis­sa elä­män­vai­heis­sa pan­na täy­den toi­vom­me Ju­ma­laan. Sai­sim­me las­ki­ais­sun­nun­tain psal­min­lau­la­jan ta­voin jopa tois­ten hyl­kää­mä­nä, ohit­ta­ma­na ja kal­toin koh­te­le­ma­na näh­dä Ju­ma­lan kal­li­o­na, jon­ka suo­jiin saam­me pa­e­ta.

Ju­ma­la oh­jaa ja joh­dat­taa läpi vaa­ro­jen, pil­kan ja vi­hol­lis­ten. Hän on ar­mol­li­nen. Hän lu­nas­taa mei­dät va­paik­si. Hä­nen val­ta­kun­tan­sa on vuo­ri­lin­na, jon­ka tur­viin hän mei­dät pe­las­taa. Hä­nen kä­des­sään on koko elä­mäm­me, myös läh­töm­me het­ki.

Us­ko­vais­ta ei ole kut­sut­tu tais­te­le­maan lä­him­mäis­tä vas­taan, vaan syn­nin voi­mia vas­taan. Oma syn­ti­syys ja ai­kam­me vir­tauk­set vai­kut­ta­vat myös us­ko­vai­siin. Ne haas­ta­vat ih­mis­suh­tei­ta­kin.

So­tien mie­let­tö­myys ja ym­pä­ris­tö­huo­let elä­vät rin­na­tus­ten ih­mis­kes­kei­sen, ide­a­lis­ti­sen ih­mis­kä­si­tyk­sen, kans­sa. Kris­til­li­sel­le re­a­lis­ti­sel­le ih­mis­kä­si­tyk­sel­le on il­meis­tä ti­laus­ta. Ju­ma­laa kai­va­taan.

Kris­ti­tyt ovat kaut­ta ai­ko­jen ko­ke­neet, et­tä mie­le­käs elä­mä ei voi ra­ken­tua tois­ten moit­ti­mi­seen ja omien oi­keuk­sien kii­vaa­seen puo­lus­ta­mi­seen. Pi­kem­min­kin se ra­ken­tuu nöy­ryy­teen, yh­tei­sen syn­ti­syy­den koh­taa­mi­seen, syn­nin­tun­nus­tuk­seen ja syn­nin­pääs­töön.

Täs­sä maa­il­ma­na­jas­sa ja paas­to­nai­ka­na Ju­ma­lan lap­si saa psal­min­lau­la­jan ta­voin kiit­tä­en pan­na toi­von­sa Ju­ma­laan, roh­kais­ta mie­len­sä ja ol­la luja (Ps. 31:25). Ih­mis­tä kut­su­taan val­vo­maan en­sin omal­la koh­dal­laan. Kris­tuk­sen ja hä­nen val­ta­kun­tan­sa ar­mo­hoi­dos­sa saa elää si­säi­ses­ti va­paa­na myös ko­et­te­le­mus­ten kes­kel­lä.

Us­ko Ju­ma­lan ar­moon, huo­len­pi­toon ja ikui­seen elä­mään va­paut­taa: mi­nun ei tar­vit­se­kaan ot­taa oi­keut­ta omiin kä­sii­ni ei­kä maa­il­man mur­het­ta har­teil­le­ni. Mi­nut on kut­sut­tu us­koon ja rak­kau­teen; elä­mään rau­has­sa pai­kal­la­ni, luot­ta­vai­sin mie­lin. Ra­kas Tai­vaan Isä, an­na maa­il­mal­le rau­ha ja so­vin­to. ”Tul­koon si­nun val­ta­kun­ta­si. Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si.”

9.3.2025

Tästä lähtien Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Matt. 16:21

Viikon kysymys