Päivi Peltoniemi
Päivi Peltoniemi
Tuomo Kellokoski
Siionin laulussa kuvataan kauniisti Jumalan lapsen iloa: ”On ilo laulaa nyt Jeesuksesta, syntisten parhaasta ystävästä. Hän minut, syntisen, lunasti ja omakseen minut vapahti. Hän armon lahjoitti sanan kautta, ei omat ansiot mitään auta. Vain armo syntisen pelastaa ja alta tuomion vapahtaa.” (SL 61:1–2.)
Psalmi 51 kuvaa hyvin uskovaisen ihmisen ajan matkaa kaksiosaisena. On paljon asioita, pienempiä ja isompia, jotka tuovat murhetta ja samalla ovat viemässä uskomisen iloa. Virsirunoilija kuvaa: ”Miksi onni pakenee? Aikamme sen turmelee. Synti täällä myrkyttää kauneintakin elämää.” (VK 598:6.)
Psalmissa Daavid tuo esille omaa heikkouttaan. Psalminkirjoittaja kuvaa kauniisti, kuinka syntiin taipuvainen ihminen iloitsee elävän uskon omistajana aarteestaan, elävästä uskosta, jonka on Jumalan armosta saanut.
Omalta puoleltaan ihminen on kelpaamaton Jumalan kasvojen edessä. Syntiinlankeemuksessa ihmisen osaksi tuli perisynti, eli ihminen joutui tottelemattomuuden vuoksi eroon hyvästä Jumalasta. Raamattu kertoo, kuinka Adam ja Eeva joutuivat paratiisissa sielunvihollisen pettämäksi, kun sielunvihollinen sai houkuteltua heidät ulos Jumalan lapsen onnellisesta osasta. Kuuliaisuus Jumalan tahdolle rikkoutui. (1. Moos. 3:1–19.)
Kolmiliittoinen vihollinen – sielunvihollinen, ihmisen turmeltunut luonto ja tämä maailma – koittaa saada ihmisen monin eri keinoin luopumaan Jumalan huolenpidon alaisuudesta ja lähtemään lavealle tielle. Tämä tie, jota Jumalan lapsi kulkee, on kaita mutta onnellinen, sillä se vie kerran perille kunnian taivaaseen.
Kauan sitten psalminkirjoittaja pyysi Jumalalta, että hän kääntäisi katseensa pois synneistä, joita ihmiselle tulee, ja sen sijaan uudistaisi ja antaisi puhtaan sydämen. Tätä evankeliumin vaikuttamaa, synnistä pelastumisen riemua ja uskon iloa on mahdollista kokea edelleen. Jumala itse puhdistaa ja uudistaa ihmisen Jumalan valtakunnan evankeliumissa, Pyhän Hengen kautta. (Ps. 51:11–14.) Jumalan väkevän käden alla on turvallista kulkea kohti taivaan kotia.
Psalmissa Daavid valittelee omaa surkeuttaan. Laulurunoilija kuvaa: “Älä, rakas ystäväni, katso omaa sydäntä. Se on aivan kylmä, kolkko, turmeltu ja ynseä.” (SL 270:1.) Myös Raamattu todistaa meille: “Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.” (Room. 3:10–12.)
Psalmi 51 jatkuu Daavidin kuvauksella siitä, kuinka Jumala tahtoo ja voi pyyhkiä pois hänen syntinsä ja tehdä uuden, puhtaan sydämen. Jumala voi antaa hänen tuntea pelastuksen riemua.
Raamattu muistuttaa ja varoittaa, kuinka ihminen itsessään on taipuvainen syntiin. Ennen kaikkea kuitenkin Jumalan sana rohkaisee uskomaan armosta ja iloitsemaan Jumalan hyvyydestä – hän on antanut lapsilleen synninpäästön avaimet. Jumalan antaman ajan keskellä saa iloiten tehdä matkaa.
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Ajankohtaiskirja 2025 ottaa Jumalan sanan pohjalta kantaa moniin aikamme keskusteluissa esille tuleviin kysymyksiin.
Kertomuksia taitekohdista, joissa tehdään elämän suurimpia ratkaisuja: Mihin joukkoon haluan kuulua?