Har­ri Vä­hä­jylk­kä

Moni ih­mi­nen osaa liit­tää apos­to­li-ter­min Raa­mat­tuun. Sil­lä tar­koi­te­taan 12 Jee­suk­sen va­lit­se­maa ope­tus­las­ta, Juu­dak­sen ti­lal­le va­lit­tua Mat­ti­as­ta (Ap. t. 1:26) sekä Paa­va­lia. Apos­to­li sana tu­lee krei­kan sa­nas­ta apos­to­los. Sana tar­koit­taa ”sitä, joka on lä­he­tet­ty”. Apos­to­lit ovat Jee­suk­sen lä­het­te­jä, lä­het­ti­läi­tä tai edus­ta­jia. Laa­jem­mas­sa mie­les­sä jo­kai­sen us­ko­vai­sen voi­daan aja­tel­la ole­van apos­to­li, Jee­suk­sen lä­het­ti­läs.

Oli­ko apos­to­lin teh­tä­vä pää­toi­mi­nen? Kyl­lä ja ei. Ope­tus­lap­sil­la ja Paa­va­lil­la oli ajal­li­sia am­mat­te­ja, jois­sa he työs­ken­te­li­vät toi­si­naan. Paa­va­li hank­ki elan­to­aan tel­tan­te­ki­jä­nä, mut­ta hä­nen pää­toi­mi­nen teh­tä­vän­sä oli evan­ke­liu­min työs­sä.

Kir­jees­sään Ti­tuk­sel­le Paa­va­li avaa apos­to­lin kut­su­muk­sen ja teh­tä­vän ydin­tä. Hän to­te­aa teh­tä­väk­seen ”aut­taa Ju­ma­lan va­lit­tu­ja us­ko­maan” (Tit. 1:3). Kun Paa­va­li saar­na­si kut­sua Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja evan­ke­liu­mia Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta, kävi usein niin, et­tä vain osa kuu­li­jois­ta us­koi sa­nan. Näin kävi muun mu­as­sa Atee­nan Arei­o­pa­gil­la, jos­sa Paa­va­li pu­hui. Sa­nan us­ko­jat oli­vat Ju­ma­lan va­lit­tu­ja, jois­ta Paa­va­li Ti­tuk­sel­le mai­nit­see.

Evan­ke­liu­min ju­lis­ta­mi­sen li­säk­si apos­to­lin teh­tä­viin kuu­luu opet­ta­mi­nen lä­he­tys­käs­kyn mu­kai­ses­ti (Matt. 28:19–20). Paa­va­lin mu­kaan ta­voit­tee­na on, et­tä ope­tet­ta­vat tu­li­si­vat tun­te­maan ”py­hän to­tuu­den”.

Tämä to­tuus on it­se Jee­sus, joka myös sa­noo, et­tä hän on tie, to­tuus ja elä­mä (Joh. 14:6). Jee­suk­sen voi tun­tea ai­dos­ti vain us­kon kaut­ta, sil­lä tuol­loin Jee­sus asuu it­se us­ko­van sy­dä­mes­sä. Paa­va­li käyt­tää täs­tä hy­vin konk­reet­tis­ta ku­vaa: ”Kaik­ki te, jot­ka olet­te Kris­tuk­seen kas­tet­tu­ja, olet­te pu­ke­neet Kris­tuk­sen yl­len­ne” (Gal. 3:27).

Us­ko tuo omis­ta­jal­leen ha­lun tun­tea Ju­ma­lan tah­don, py­hän to­tuu­den, ja myös elä­mään sen mu­kaan. Tä­män vuok­si apos­to­lin teh­tä­vä on myös jo­kai­sen us­ko­vai­sen ja koko seu­ra­kun­nan yh­tei­nen teh­tä­vä: ruok­kia ja opet­taa Ju­ma­lan sa­nal­la.

Paa­va­li nos­taa apos­to­lin teh­tä­väs­sä esil­le myös sen, et­tä hei­dän teh­tä­vän­sä on pi­tää esil­lä toi­voa ikui­ses­ta elä­mäs­tä. Us­kon pää­mää­rä ja suu­rin lah­ja on ian­kaik­ki­nen elä­mä tai­vaas­sa, joka on mah­dol­lis­ta vain Jee­suk­sen so­vi­tus­työn ja an­si­on kaut­ta.

Apos­to­lit tar­jo­si­vat ian­kaik­ki­sen elä­män lah­jaa ju­lis­ta­mal­la sa­naa. Lah­jan vas­taa­not­ta­nei­den sy­dä­mis­sä syn­tyi us­kon kaut­ta elä­vä tai­vas­toi­vo. Tämä toi­vo muis­tut­taa us­ko­vais­ta ai­na pää­mää­räs­tä, jon­ka Ju­ma­la on lu­van­nut ”en­nen ai­ko­jen al­kua, ja hän py­syy sa­nas­saan” (Tit. 1:3). Tä­män vuok­si edel­leen pi­de­tään seu­ro­ja ja saar­na­taan Ju­ma­lan sa­naa, jot­ta Ju­ma­lan va­lit­tu­ja au­tet­tai­siin us­koon.