Jaak­ko Kal­ta­ka­ri

Pää­si­äi­nen on ilon ja voi­ton juh­la. Sil­loin Ju­ma­lan an­ta­ma lu­paus syn­tien so­vit­ta­mi­ses­ta syn­tiin lan­gen­neel­le ih­mis­kun­nal­le saa täyt­ty­myk­sen. Jee­sus nou­see ylös kuol­leis­ta kol­man­te­na päi­vä­nä kir­joi­tus­ten mu­kaan. Syn­nin, kuo­le­man, ka­do­tuk­sen ja sie­lun­vi­hol­li­sen val­ta on voi­tet­tu ja ku­kis­tet­tu.

Pää­si­äisp­sal­mi 118 al­kaa näin: ”Kiit­tä­kää Her­raa! Hän on hyvä, iä­ti kes­tää hä­nen ar­mon­sa.” Psal­mi ker­too pää­si­äi­sen ilon ja voi­ton tun­nel­mis­ta. Tätä psal­mia Jee­sus lau­loi ope­tus­las­ten­sa kans­sa pää­si­äi­sa­te­ri­an yh­tey­des­sä ylä­sa­lis­sa. Ate­ri­an jäl­keen al­koi Jee­suk­sen ru­kous­tais­te­lu Get­se­ma­nes­sa, min­kä jäl­keen hä­net van­git­tiin. Al­koi tus­kien tie koh­ti Gol­ga­tan kes­kim­mäis­tä ris­tiä.

Psal­mi ker­too kos­ket­ta­vas­ti Kris­tuk­ses­ta syn­nin ja kuo­le­man val­lan voit­ta­ja­na. Sekä Van­han tes­ta­men­tin Ju­ma­lan kan­sa et­tä uu­den lii­ton us­ko­vai­set ovat us­kon kaut­ta tun­te­neet to­dek­si psal­min sa­nat: ”Kuul­kaa, mi­ten voi­ton­huu­to ka­jah­taa, rie­mu rai­kuu pe­las­tet­tu­jen ma­joil­ta: Her­ran käsi on voi­mal­li­nen! Her­ran käsi on mei­dän yl­läm­me. Her­ran käsi on voi­mal­li­nen! Minä en kuo­le, vaan elän ja ker­ron Her­ran te­ois­ta.” (Ps. 118:15–17.)

Jo en­nen kuo­le­maan­sa Jee­sus pu­hui ope­tus­lap­sil­leen, et­tä us­ko hä­neen voit­taa kuo­le­man. Us­ko ylös­nous­see­seen Jee­suk­seen avaa hä­neen us­ko­val­le ian­kaik­ki­sen elä­män. Ajal­li­nen kuo­le­ma­kaan ei voi tätä lu­paus­ta pois­taa. Jee­sus sa­noo: ”Minä olen ylös­nou­se­mus ja elä­mä. Joka us­koo mi­nuun, saa elää, vaik­ka kuo­lee­kin, ei­kä yk­si­kään, joka elää ja us­koo mi­nuun, iki­nä kuo­le.” ( Joh. 11:25–26.)

Pää­si­äi­sen kes­ki­ös­sä on maa­il­man syn­tien täh­den kuol­lut ja ylös­nous­sut Jee­sus. Psal­min kir­joit­ta­ja pyy­tää avaa­maan hä­nel­le van­hurs­kau­den por­tit, jot­ta hän voi nii­den kaut­ta käy­dä si­sään kiit­tä­mään Her­raa.

Psal­mi­lau­la­ja saa vas­tauk­sen: ”Tämä on Her­ran port­ti, jos­ta van­hurs­kaat saa­vat käy­dä” (Ps. 118:19–20). Jee­sus sa­noo it­se­kin, et­tä hän on van­hurs­kau­den port­ti: ”Minä olen port­ti. Se, joka tu­lee si­sään mi­nun kaut­ta­ni, pe­las­tuu. Hän voi va­paas­ti tul­la ja men­nä, ja hän löy­tää lai­tu­men.” (Joh. 10:9.) Psal­mi­lau­la­ja kiit­tää Her­raa sii­tä, et­tä Ju­ma­la kuu­li hän­tä ja pe­las­ti hä­net.

Tä­män ajan Ju­ma­lan lap­set kiit­tä­vät pää­si­äi­seen val­mis­tau­tu­es­saan Ju­ma­laa sii­tä, et­tä he ovat saa­neet käy­dä Kris­tus-por­tis­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. He ovat osal­li­sia Ju­ma­lan pe­las­tuk­ses­ta Kris­tuk­sen so­vi­tus­työn täh­den yk­sin Ju­ma­lan ar­mos­ta. Hei­dän sy­dä­men­sä yh­ty­vät pää­si­äisp­sal­min kii­tok­seen: ”Tä­män päi­vän on Her­ra teh­nyt, iloit­kaa ja rie­muit­kaa sii­tä! (Ps. 118:24).