Han­nu Aho­pel­to

Ju­ma­lan lap­set ovat lau­la­vais­ta kan­saa. Tä­nä­kin ke­sä­nä on suu­ris­sa seu­rois­sa kai­ku­nut voi­mak­kaa­na kii­tos Tai­vaal­li­sel­le Isäl­lem­me Sii­o­nin lau­lu­jen ja vir­sien vä­li­tyk­sel­lä. Tä­hän on var­mas­ti kiin­nit­tä­nyt huo­mi­on­sa myös us­kos­ta osa­ton kuu­li­ja.

Kes­kus­te­lin 1980-lu­vun lo­pul­la Toi­va­kan sil­loi­sen kirk­ko­her­ran kans­sa, ja hän ih­met­te­li ää­neen, kuin­ka use­at hä­nen tie­tä­män­sä si­jais­kant­to­rit ovat les­ta­di­o­lai­sia. Ker­roin, et­tä les­ta­di­o­lai­sis­sa ko­deis­sa lau­le­taan ja har­ras­te­taan pal­jon mu­siik­kia.

Sii­o­nin lau­lut ja vir­ret ovat voi­ma­kas­ta saar­naa Ju­ma­lan hy­vis­tä te­ois­ta luo­mi­aan ih­mi­siä koh­taan. Mo­nis­sa lau­luis­sa ja vir­sis­sä kuu­luu myös kut­su Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

Je­sa­jan kir­jan koh­das­sa uha­taan juu­ta­lai­sia ja Je­ru­sa­le­mia hä­vi­tyk­sel­lä, jos­ta vain har­vat pe­las­te­taan (Jes. 24:14–16).

Us­ko­vai­sen ei tar­vit­se pe­lä­tä kuo­le­maa ja hä­vi­tys­tä. Kai­kil­le ih­mi­sil­le on tar­jol­la pe­las­tus Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mis­sa, jos­sa ih­mi­sil­le an­ne­taan kaik­ki syn­nit ja ereh­dyk­set an­teek­si ai­van ar­mos­ta ja il­mai­sek­si.

Van­has­ta tes­ta­men­tis­ta löy­tyy psal­mien kir­ja, joka on toi­mi­nut van­han lii­ton Ju­ma­lan las­ten lau­lu­kir­ja­na. Ny­kyi­seen vir­si­kir­jaam­me on tal­len­net­tu usei­ta psal­mien teks­tei­hin poh­jau­tu­via vir­siä. Eh­kä tu­tuim­mak­si näis­tä on tul­lut Mart­ti Lut­he­rin psal­min 46 poh­jal­ta sa­noit­ta­ma vir­si 170: Ju­ma­la om­pi lin­nam­me. Se roh­kai­see luot­ta­maan Ju­ma­laan, joka on vah­va tur­va, ja hä­nen muut­tu­mat­to­maan sa­naan­sa.

Ruo­ka­vir­te­nä lau­lam­me usein vir­ren 472: Nyt sil­mäin al­la Jee­suk­sen. Se on useim­mil­le tut­tu ja hy­vin kau­nis vir­si. Kan­nat­taa tu­tus­tua myös vir­teen 473, jon­ka Nii­lo Rau­ha­la on teh­nyt psal­min 145:15–16 poh­jal­ta: ”Kaik­ki kat­so­vat si­nua, Her­ra, sil­lä sinä an­nat meil­le ruo­kam­me ajal­laan”.

Vir­ren 348, Niin kuin peu­ra ja­nois­san­sa, vii­mei­ses­sä sä­keis­tös­sä us­ko­vai­sil­le lu­va­taan, et­tä ker­ran saam­me kiit­tää tai­vaal­lis­ta Isää ei­kä se kii­to­sää­ni lopu mil­loin­kaan. Vir­si on teh­ty psal­min 42 poh­jal­ta.

Ju­ma­lan suur­ta luo­mis­työ­tä ihas­tel­laan vir­res­sä 459, Tai­vaat kaik­ki val­ti­aan­sa. Tämä vir­si on teh­ty psal­min 19 poh­jal­ta. Vir­res­sä ko­ho­aa Kaik­ki­val­ti­aan puo­leen pyyn­tö aut­taa kul­ke­maan hä­nen käs­ky­jen­sä tei­tä ja pääs­tä­mään syn­neis­tä.

Lop­pu­ru­kouk­se­na voim­me ru­koil­la psal­miin 139 poh­jau­tu­van vir­ren sa­noin: ”Tal­le­ta, Isä tai­vaan, hal­tuu­si päi­vä­ni. Lau­peu­te­si syli on tur­va tiel­lä­ni.” (VK 395:6.)

Ih­mi­sen elä­mä on Ju­ma­lan lah­jaa alus­ta lop­puun. Kai­kis­sa elä­mäm­me vai­heis­sa voim­me luot­taa sii­hen, et­tä Tai­vaan isä pi­tää lap­sis­taan huol­ta.