Päivi Peltoniemi
Päivi Peltoniemi
Tuomo Kellokoski
Rakkaus on tärkeä asia ihmiselle niin elämässä kuin uskomisessa. Lähimmäisenrakkaus on palvelevaa rakkautta. Sitä on kutsuttu myös uhrautuvaksi rakkaudeksi, jollaista on Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan. Rakkaus vaikuttaa Jumalan lapsissa sen, että heillä on hyvä tahto toisiaan kohtaan, ja vieläkin enemmän: he ovat valmiita uhrauksiin toinen toistensa puolesta. Tästä syntyy rakkauden ilmapiiri.
Jumalan rakkaudessa on ihmeellinen armon voima. Sen omistajana Jumalan lapsi näkee jokaisessa ihmisessä arvokkaan lähimmäisen. Rakkaus Jumalaan vaatii koko ihmisen: hänen sydämensä, sielunsa, mielensä, ajatuksensa, sanansa ja tekonsa, jopa tunteensa ja järkensä.
Johannes kytkee jumala- ja lähimmäissuhteet saumattomasti yhteen: ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee.” (1. Joh. 4:19–20.) Jumala rakasti ihmistä niin paljon, että uhrasi oman poikansa meidän syntiemme vuoksi. Saamme iloita siitä, että Jumalan Poika täytti lain ja toi meille armon ja anteeksiantamuksen. Hän tahtoo kutsua ulkopuolella olevia tämän taivaallisen rakkauden yhteyteen.
Kun ihminen pääsee osalliseksi Jumalan rakkaudesta, hän saa elämäänsä uuden lähtökohdan ja uuden oppaan, Pyhän Hengen. Jumalan rakkaus synnyttää rakkauden, joka on Hengen hedelmä.
Jeesus on kutsunut omansa valtakuntansa työhön. Hän muistuttaa: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät” (Joh. 15:16). Tämän armon osallisuus on myös kuuliaisuutta kutsujalle ja saa Jeesuksen omat lähtemään liikkeelle jakamaan hyviä hedelmiä: rakkautta, iloa, ystävällisyyttä ja lempeyttä.
Aika jossa elämme, korostaa itsekkyyttä ja omien halujen toteuttamista. Nämä ovat viemässä ihmistä kauemmaksi lähimmäisestä ja Jumalasta. Kun ihminen on uskon kautta osallinen Jumalan rakkaudesta, usko vaikuttaa rakkauden Jumalaan ja lähimmäisiin. Meistä itsestämme ei ole rakkauden kaksoiskäskyn täyttäjiksi eikä uskon säilyttäjiksi. Siksi on tärkeää, että Jumala rakkaudessaan antaa heikkoutemme ja syntimme anteeksi, Poikansa tähden, omassa valtakunnassaan.
Jumalan rakkaus kokoaa Kristukseen uskovat yhteen – pyhien yhteyteen, Jumalan seurakuntaan. Pyhän Hengen synnyttämässä uskovien yhteydessä koemme rakkautta, joka on lähtöisin taivaasta. Taivaallinen rakkaus on lempeää ja se karkottaa pelon (1. Joh. 4:18).
Jumalan lasten joukossa voi kokea rauhaa ja vapautta, jota ulkopuolisen on vaikea ymmärtää. Jumalan seurakunnan jäsenet tunnistetaan Jumalan omiksi juuri yhteisestä rakkaudesta, joka ei ole lähtöisin ihmisestä vaan Jumalasta. Tässä rakkaudessa pysyvä pääsee kerran taivaan kunniaan.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys