JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Se, mihin turvaudumme, on jumalamme

Matkaevääksi
17.8.2022 10.00

Juttua muokattu:

16.8. 16:41
2022081616411020220817100000

Elmeri Hekkala

Elmeri Hekkala

Jyr­ki Miet­tu­nen

Ju­ma­la an­toi kym­me­nen käs­kyn lain. En­sim­mäi­nen käs­ky mää­rit­te­lee Ju­ma­lan ja ih­mi­sen vä­lis­tä suh­det­ta: ”Minä olen Her­ra, si­nun Ju­ma­la­si. Si­nul­la ei saa ol­la mui­ta ju­ma­lia.” (2. Moos. 20:2–3.)

En­sim­mäi­nen käs­ky ky­syy ih­mi­sel­tä, min­kä va­raan tämä ra­ken­taa elä­män­sä. Kuka tai mikä on mei­dän ju­ma­lam­me? Lut­her se­lit­tää: ”Mei­dän tu­lee yli kai­ken pe­lä­tä ja ra­kas­taa Ju­ma­laa ja tur­vau­tua hä­neen” (Vähä ka­te­kis­mus).

Olem­me saa­neet Ju­ma­lal­ta elä­män lah­jan. Ju­ma­la on an­ta­nut myös us­kon lah­jan ja var­jel­lut us­ko­vai­sia lap­si­naan val­ta­kun­nas­saan. Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut luo­maan­sa ih­mis­tä niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an poi­kan­sa kär­siä ja kuol­la kaik­kien ih­mis­ten syn­tien täh­den, jot­ta heil­lä oli­si tun­non rau­ha ja ian­kaik­ki­sen elä­män toi­vo.

Jo­kai­nen ih­mi­nen on Ju­ma­lal­le tär­keä, ja hä­nen tah­ton­sa on, et­tä jo­kai­nen hä­nen luo­man­sa ih­mi­nen pe­las­tui­si. Ju­ma­la tah­too, et­tä me ra­kas­tam­me hän­tä ja eläm­me hä­nen tah­ton­sa mu­kai­ses­ti. Se, mi­hin tur­vau­dum­me, on mei­dän ju­ma­lam­me.

Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa ker­ro­taan mo­nis­ta ja mo­nen­lai­sis­ta Ju­ma­lan omai­suus­kan­san epä­ju­ma­lis­ta. Myös täs­sä ajas­sa on mo­nia ih­mis­miel­tä hou­kut­ta­via ja kou­kut­ta­via epä­ju­ma­lia: raha, val­ta, mai­ne, kun­nia, me­nes­tys, ar­vos­tus, kau­neus, ter­veys, luon­to, eri aat­teet ja is­mit, mu­siik­ki, ur­hei­lu ja niin edel­leen. Sie­lun­vi­hol­li­nen aset­taa kaik­kia näi­tä ih­mi­sen eteen ta­voi­tel­ta­vik­si, jot­ta Ju­ma­lan val­ta­suu­ruus ja rak­kaus hä­mär­tyi­si­vät ja him­men­tyi­si­vät hä­nen mie­les­sään.

Sie­lun­vi­hol­li­nen, Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja, ra­ken­tai­si mie­lel­lään ih­mi­sen mie­leen ja sy­dä­meen epä­ju­ma­lan. Sen ta­voit­tee­na on, et­tä epä­ju­ma­lan myö­tä ih­mi­nen luo­pui­si oi­keu­des­taan ol­la Ju­ma­lan lap­si.

Jos tur­vau­tuu epä­ju­ma­liin, kään­tyy pois Ju­ma­las­ta ja hä­nen rak­kau­des­taan. On hyvä ja oi­kein, et­tä ke­hit­tää ja käyt­tää Ju­ma­lal­ta saa­mi­aan lah­jo­ja. Kai­kes­sa on kui­ten­kin hyvä muis­taa koh­tuus, et­tei mis­tään asi­as­ta muo­dos­tui­si epä­ju­ma­laa.

Ju­ma­lan las­ten on hyvä kes­kus­tel­la tä­män päi­vän epä­ju­ma­lis­ta ja huo­ma­ta nii­den eh­kä sa­la­ka­va­lat­kin vaa­rat. Ju­ma­lan ar­mo­hoi­dos­sa saa elää tur­val­li­sel­la mie­lel­lä. Ju­ma­la an­taa lap­sil­leen us­kon voi­man evan­ke­liu­mis­saan ja on hei­dän voi­man­sa ja tur­van­sa tai­vas­tiel­lä.

Us­ko­vai­sen ih­mi­sen ru­kous on, et­tä hän sai­si var­jel­tua us­kon kuu­li­ai­suu­des­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan rak­kau­des­sa ja osal­li­suu­des­sa. Tä­hän Ju­ma­lan val­ta­kun­nan osal­li­suu­teen Ju­ma­la kut­suu kaik­kia evan­ke­liu­min us­ko­mi­sen kaut­ta. Hän on jät­tä­nyt maa­il­maan Py­hän Hen­ken­sä te­ke­mään kut­su­vaa työ­tä las­ten­sa kaut­ta. Hän kut­suu rak­kau­des­saan ja ar­mos­saan epä­us­kois­ta ih­mis­tä us­ko­maan epä­us­kon ja kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen py­häs­sä ni­mes­sä ja ve­res­sä. Hän kut­suu vaih­ta­maan tä­män maa­il­man epä­ju­ma­lat elä­vään Ju­ma­laan.