Aa­po Mä­en­pää

On­ko si­nul­le tul­lut kos­kaan vir­hei­tä? Mi­nul­le on tul­lut mo­nes­ti­kin. Täs­sä kir­joit­ta­mi­ses­sa­kin tu­lee usein vir­hei­tä – ei­vät­kä ne ole edes pa­him­pia te­ke­mi­ä­ni. Pyy­he­ku­mi tai de­le­te-nap­pi aut­ta­vat noi­hin kir­joi­tus­vir­hei­siin.

Voim­me teh­dä elä­mäs­säm­me suu­ri­a­kin vir­hei­tä. Suu­rin vir­he on us­kon kiel­tä­mi­nen ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan hyl­kää­mi­nen. Tuon­kin vir­heen voi kor­ja­ta, jos Ju­ma­la an­taa sii­hen ar­mon­sa.

Kun Jee­sus pu­hut­te­li fa­ri­se­a­lai­sia ja nuh­te­li hei­tä hei­dän te­ko­py­hyy­des­tään. Mo­nes­ti nuo te­ko­py­hät tun­si­vat pis­ton sy­dä­mes­sään. Sana oli kos­ket­ta­nut.

Usein nois­sa kes­kus­te­luis­sa kävi niin, et­tä fa­ri­se­a­lai­set me­ni­vät hil­jai­si­na pois ei­vät­kä tah­to­neet tun­nus­taa tun­te­maan­sa syyl­li­syyt­tä. He ajat­te­li­vat, et­tä ole­mal­la hil­jaa ja häi­py­mäl­lä vä­hin ää­nin väit­te­lys­tä he voi­si­vat vält­tyä ikä­vyyk­sil­tä. Jo­han­nes Kas­ta­ja va­roit­ti ih­mi­siä: ”Te kyy­käär­meen si­ki­öt! Kuka teil­le on sa­no­nut, et­tä te voit­te vält­tää tu­le­van vi­han?” (Luuk. 3:7.)

Sel­lai­nen on ih­mis­mie­li: me niin mie­lel­läm­me la­kai­si­sim­me tun­toa ja miel­tä pai­na­vat rik­ko­muk­sem­me ”ma­ton al­le”. En­nen pit­kää ne siel­tä kui­ten­kin pal­jas­tu­vat. ”Se, joka te­kee pa­haa, kaih­taa va­loa; hän ei tule va­loon, et­tei­vät hä­nen te­kon­sa pal­jas­tui­si” (Joh. 3:20).

Sie­lun­vi­hol­li­nen an­taa rik­ko­mus­ten kät­ke­mi­ses­sä run­saas­ti neu­vo­jaan. Ju­ma­lan tah­to on, et­tä me sai­sim­me kuul­la an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­min syn­tei­him­me tääl­lä ar­mon ajas­sa. ”Joka rik­ko­muk­sen­sa sa­laa, ei me­nes­ty, joka ne tun­nus­taa ja hyl­kää, saa ar­mon. Hy­vin käy sen, joka tun­tee py­hää pel­koa, tu­hoon kul­kee se, joka ko­vet­taa sy­dä­men­sä.” (Sa­nanl. 28:13–14.)

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa on sel­lai­nen pyy­he­ku­mi, jol­la voi­daan pyyh­kiä kaik­ki syn­nit pois. Ros­ka­ko­riin lai­tet­tu­ja vi­ko­ja ei voi pa­laut­taa ta­kai­sin työ­pöy­däl­le uu­del­leen muo­kat­ta­vak­si. Us­ko­mal­la syn­nit an­teek­si teem­me Ju­ma­lan mie­len mu­kais­ta tun­non sii­vous­ta. Tai­vaan tien mat­ka­lai­sel­la säi­lyy näin us­ko­mi­sen ilo ja elä­vä tai­vas­toi­vo.

Us­ko­vai­nen ih­mi­nen saa pyy­tää Ju­ma­lal­ta, et­tä sai­si säi­lyt­tää sy­dä­mes­sään us­kon lah­jan ja sen he­del­mä­nä rak­kau­den Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.