Aa­po Mä­en­pää

Hy­vän Pai­me­nen ään­tä on tur­val­lis­ta kuun­nel­la ja seu­ra­ta nii­den jäl­kiä, jot­ka ovat sitä ään­tä kuun­nel­leet.

Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan hir­mui­sis­ta su­sis­ta, jot­ka ei­vät lau­maa sääs­tä (Ap. t. 20:29). Näil­lä pe­doil­la oli ja on pyr­ki­myk­se­nä vain oman etun­sa ta­voit­te­lu ja omien lam­pai­den ko­ko­a­mi­nen uu­dek­si lau­mak­si.

Näin syn­ty­vät eri­seu­rat. Pro­feet­ta Je­re­mia va­roit­ti: ”Voi pai­me­nia, jot­ka hä­vit­tä­vät ja ha­jot­ta­vat mi­nun lai­tu­me­ni lam­paat” (Jer. 23:1). Mitä tuo ha­jot­ta­mi­nen mer­kit­see? Voi­si­ko se tar­koit­taa sel­lais­ta pu­het­ta ja toi­min­taa, joka ei ole­kaan enää tur­val­lis­ta Ju­ma­lan sa­naan pe­rus­tu­vaa ope­tus­ta? Sel­lai­ses­sa ope­tuk­ses­sa ei kuu­lu Hy­vän Pai­me­nen ää­ni. Je­re­mia pu­huu kir­jas­saan säik­ky­vis­tä lam­pais­ta, jot­ka pel­kää­vät (Jer. 23:4).

On­ko si­nun mie­lee­si hii­pi­nyt jos­kus sa­la­ka­va­las­ti pel­ko omas­ta jak­sa­mi­ses­ta­si us­kon tiel­lä? Olet eh­kä kuul­lut su­rul­li­sia vies­te­jä niis­tä rak­kais­ta, jot­ka ovat us­kon­sa kiel­tä­neet. On­ko sie­lun­vi­hol­li­nen tuo­nut jos­kus tum­mia pil­viä sil­mie­si eteen? On­ko oma jär­ke­si läh­te­nyt seu­raa­maan epäi­lyk­sen saar­naa? Tur­mel­tu­nut mie­li on tuol­le saar­nal­le otol­li­nen maa­pe­rä.

Mitä ään­tä sit­ten pi­täi­si kuun­nel­la? ”Jol­la on kor­vat, se kuul­koon, mitä Hen­ki sa­noo seu­ra­kun­nil­le” (Ilm. 1:29). Tä­nä­kin ai­ka­na Ju­ma­la pu­huu val­ta­kun­nas­saan Poi­kan­sa kaut­ta Py­hän Hen­gen joh­dat­ta­ma­na (Hepr. 1:1).

Ke­nen­kään ei kan­na­ta läh­teä seu­raa­maan sel­lais­ta ope­tus­ta, jos­sa on vie­ras kai­ku. On tur­val­lis­ta kul­kea en­tis­ten lam­mas­ten jäl­jil­lä ja muis­tut­taa it­se­ään vir­si­ru­noi­li­jan sa­noil­la: ”Sii­on, apus’ ai­no­as­taan on vain Her­ra Ju­ma­la” (VK 179:1).

Her­ran Jee­suk­sen val­mis­ta­ma lah­ja­van­hurs­kaus on ai­noa tur­va, jon­ka jo­kai­nen saa us­kon kaut­ta omis­taa. Vie­lä­kin Hyvä Pai­men hoi­taa lam­pai­taan syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mil­la täs­sä lam­mas­huo­nees­sa.

On vain yk­si Pai­men ja yk­si lau­ma, jon­ka tur­vis­sa ih­mi­nen pe­rii ian­kaik­ki­sen elä­män. Kun us­koo oma­koh­tai­ses­ti syn­tin­sä an­teek­si ja osoit­taa kuu­li­ai­suut­ta Py­hän Hen­gen ää­nel­le, var­jel­tuu täs­sä kal­liis­sa, tai­vaa­seen me­ne­väs­sä lau­mas­sa. ”Kuu­li­ai­suus on pa­rem­pi kuin uh­ri, tot­te­le­mi­nen pa­rem­pi kuin oi­nas­ten ras­va” (1. Sam. 15:22).