Las­ten syn­ty­mät ovat suu­rim­pia het­kiä elä­mäs­sä­ni. Jo­kai­nen yh­tei­nen odo­tus val­mis­taa syn­ty­vän lap­sen isäk­si. Kun lap­si par­kai­see en­sim­mäi­sen ker­ran, huo­li vaih­tuu ilok­si ja on­nek­si. Jo­kai­nen lap­si on ih­me, lah­ja. Tai­vas on kos­ket­ta­nut maa­ta.

Olen muis­tut­ta­nut opis­ton poi­kia sii­tä, et­tä nai­mi­siin men­nes­sä on ol­ta­va val­mis va­kiin­tu­maan ja aset­tu­maan aloil­leen. Lap­set muut­ta­vat nuo­ren­pa­rin elä­män. Kun tu­lee isäk­si, pi­tää ol­la val­mis vä­hen­tä­mään har­ras­tuk­sia ja kes­kit­ty­mään per­he-elä­mään ja puo­li­so­suh­teen jat­ku­vaan hoi­ta­mi­seen. Isän ja äi­din vä­li­nen suh­de on lap­sen koti. Sil­lä on rat­kai­se­va mer­ki­tys koko per­heen hy­vin­voin­nil­le.

Isyys on elä­män­pi­tui­nen teh­tä­vä. Mei­tä isiä tar­vi­taan jo odo­tu­sai­ka­na roh­kai­si­jak­si, loh­dut­ta­jak­si ja tois­ten las­ten huo­leh­ti­jak­si. Kun äi­din sy­lis­sä on vau­va, isän sy­liä tar­vi­taan muil­le lap­sil­le. Leik­ki-ikäi­set ja kou­lu­lai­set odot­ta­vat isää tou­hu­a­maan kans­saan. Mur­ro­si­käi­nen tar­vit­see kes­kus­te­lu­kump­pa­nia ja yh­des­sä har­ras­ta­jaa.

Isää tar­vi­taan myös pe­rä­sei­näk­si, tur­val­li­sen ra­jan aset­ta­jak­si. Paa­va­li ke­hot­taa mei­tä efe­so­lais­kir­jees­sä aset­ta­maan ra­jat niin, et­tem­me kii­ho­ta lap­si­am­me vi­haan. Lap­set kai­paa­vat rak­kaut­ta, suo­ruut­ta, avoi­muut­ta, re­hel­li­syyt­tä ja oi­keu­den­mu­kai­suut­ta. Jo muis­to edes­men­neen isän roh­kai­sus­ta ja kan­nus­ta­mi­ses­ta kan­taa las­ta elä­mäs­sä eteen­päin.

On tär­ke­ää, et­tä jaam­me ko­to­na van­hem­muut­ta meil­le luon­te­val­la ta­val­la. Per­he tar­vit­see sekä isää et­tä äi­tiä. Olem­me isi­nä tär­kei­tä sekä ty­töil­le et­tä po­jil­le. Ta­sa­ver­tai­nen van­hem­muus tar­koit­taa sitä, et­tä sekä isä et­tä äi­ti osal­lis­tu­vat ja si­tou­tu­vat vah­vas­ti van­hem­muu­teen. Lap­set kas­va­te­taan ja hoi­de­taan yh­des­sä. Ilot ja su­rut koh­da­taan rin­ta rin­nan. Kan­ne­taan yh­des­sä vas­tuu omas­ta, puo­li­son ja koko per­heen jak­sa­mi­ses­ta ja hy­vin­voin­nis­ta.

Per­heen pää­nä ole­mi­nen tar­koit­taa au­ran kär­ke­nä ole­mis­ta. Kyn­tö­au­ran kär­ki ot­taa vas­taan suu­rim­mat is­kut ja työn­tää tiel­tään ki­vet ja es­teet. Isän teh­tä­vä on kan­taa vas­tuu­ta, teh­dä työ­tä ja uh­rau­tua tois­ten per­heen­jä­sen­ten puo­les­ta. Paa­va­li ke­hot­taa mei­tä kil­pai­le­maan kun­ni­oit­ta­mi­ses­sa tois­tem­me kans­sa.

Ka­te­kis­mus vas­tuut­taa kaik­kia per­heen­jä­se­niä ko­tie­lä­mäs­sä. Avi­o­puo­li­soi­den tu­lee osoit­taa toi­sil­leen rak­kaut­ta ja us­kol­li­suut­ta. Las­ten tu­lee ra­kas­taa, kun­ni­oit­taa ja to­tel­la van­hem­pi­aan. Kaik­kien tu­lee yh­des­sä vaa­lia ko­din hen­keä, sen hy­viä ta­po­ja ja sii­nä säi­ly­vää ar­vo­kas­ta isien pe­rin­töä.

Saam­me toi­mia isän teh­tä­väs­sä ku­kin lah­joil­lam­me, oma­na it­se­näm­me. Täy­del­lis­tä sii­tä ei saa, mut­ta on tär­ke­ää, et­tä teem­me par­haam­me. Sii­hen Tai­vaan Isä on lu­van­nut an­taa meil­le voi­mia ja vii­saut­ta.

Mik­ko Kin­nu­nen

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 11/2015