Saim­me viet­tää poi­kam­me ja hä­nen mor­si­a­men­sa kih­la­jais­juh­lia Suo­mes­sa. Läm­pi­mä­nä muis­to­na mie­lee­ni jäi suu­ri us­ko­vais­ten nuor­ten jouk­ko, jot­ka lau­loi­vat kih­la­pa­ril­le ja vie­rail­le Sii­o­nin lau­lun 303: "Kii­tos, Her­ra, elä­mäs­tä, nuo­ruu­tem­me päi­vis­tä…"

On ilo to­de­ta, et­tä edel­leen on pal­jon nuo­ria, jot­ka ha­lu­a­vat us­koa, niin kuin on en­nen us­kot­tu, Raa­mat­tuun poh­jau­tu­van Ju­ma­lan Sa­nan mu­kaan.

Kih­la­jais­ten har­taus­het­kes­sä kuu­lim­me Ju­ma­lan suun­ni­tel­mis­ta mei­tä ih­mi­siä koh­taan. Je­re­mia kir­joit­ti ajal­lan­sa roh­kai­se­van ja loh­dut­ta­van kir­jeen Juu­dan kan­sal­le Ba­by­lo­ni­an pak­ko­siir­to­lai­suu­teen. "Ra­ken­ta­kaa ta­lo­ja, is­tut­ta­kaa puu­tar­ho­ja ja naut­ti­kaa nii­den he­del­mis­tä. Ot­ta­kaa it­sel­len­ne vai­mot, syn­ty­köön teil­le poi­kia ja tyt­tä­riä! Ot­ta­kaa po­jil­len­ne­kin vai­mot ja nait­ta­kaa tyt­tä­ren­ne, et­tä he sai­si­vat poi­kia ja tyt­tä­riä. Li­sään­ty­kää, äl­kää vä­hen­ty­kö. Mi­nul­la on omat suun­ni­tel­ma­ni tei­tä var­ten, sa­noo Her­ra. Mi­nun aja­tuk­se­ni ovat rau­han ei­vät­kä tu­hon aja­tuk­sia: minä an­nan teil­le tu­le­vai­suu­den ja toi­von.” (Jer. 29: 5–6, 11.)

On ai­na kos­ket­ta­vaa saa­da kuul­la us­ko­vais­ten per­he­juh­lis­sa nuor­ten lau­lua sy­dä­men poh­jas­ta. He lau­la­vat kii­tos­ta ja ylis­tys­tä Her­ral­le. Pu­hut­te­le­vaa on se­kin, et­tä us­kos­ta luo­pu­neet us­ko­vais­ten per­hei­den nuo­ret ha­lu­a­vat myös lau­laa lap­suu­des­taan tut­tu­ja Sii­o­nin lau­lu­ja ja vir­siä, vaik­ka he ei­vät enään omis­ta Ju­ma­lan rau­haa tun­nol­laan. Hei­dän­kin on tur­val­lis­ta lau­laa tut­tu­ja lau­lu­ja ja vir­siä. Lau­la­es­sa voi nous­ta mo­nia muis­to­ja mie­leen lap­suu­den ko­dis­ta ja sii­tä lap­suu­den kau­niis­ta kul­ta-ajas­ta; py­hä­kou­luis­ta, raa­mat­tu­luo­kis­ta, nuor­te­nil­lois­ta, seu­rois­ta.

Ajas­sam­me häm­men­tää nuor­ten ja ai­kuis­ten­kin aja­tuk­set ja te­ke­mi­set, jot­ka ovat ris­ti­rii­das­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ope­tuk­sen kans­sa. On­ko Ju­ma­lan sa­nas­ta tul­lut hal­pa? Jär­keil­lään ja kuun­nel­laan omaa tah­toa, jota niin hel­pos­ti sie­lun­vi­hol­li­nen oh­jai­lee, maa­il­mal­li­set ta­vat ve­tä­vät puo­leen­sa se­koit­ta­en näin aja­tuk­sia. Tu­lee in­hi­mil­li­siä aja­tuk­sia ja tun­tei­ta, jot­ka voi­vat ol­la ris­ti­rii­das­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ope­tuk­sen ja neu­vo­jen kans­sa. Oman ris­tin kan­ta­mi­nen tun­tuu ras­kaal­ta. Oli­si hel­pom­pi us­koa omal­la ta­val­la, oma­eh­toi­ses­ti. Nämä tun­te­muk­set ovat nor­maa­le­ja, näi­tä kut­su­taan kiu­sauk­sik­si ja epäi­lyik­si.

Koen, et­tä us­ko­vai­set nuo­ret ovat "va­lo­na ja suo­la­na". Pu­hut­te­le­vaa on, et­tä nuo­ret us­kal­ta­vat men­nä kih­loi­hin, pe­rus­taa per­heen ja luot­taa sii­hen, et­tä kyl­lä elä­mä kan­taa. Näin nuo­ret saar­naa­vat omal­la elä­mäl­lään evan­ke­liu­mia, ilo­sa­no­maa. Hei­dän lau­lun­sa vies­tii sy­dä­men poh­jas­ta kum­pu­a­vaa ai­toa iloa ja kii­tos­ta Ju­ma­lal­le.

Läh­dim­me aja­maan kih­la­jai­siin per­jan­tai­päi­vä­nä. Olin va­ran­nut yö­lai­van Ka­pel­ls­kä­ris­tä Naan­ta­liin. Siel­tä kouk­ka­sim­me Hel­sin­kiin ha­ke­maan toi­sem­me poi­kam­me kih­la­jai­siin ja siel­tä sit­ten ajoim­me Var­kau­teen. Kih­la­jais­ten jäl­keen veim­me Jy­väs­ky­läs­sä opis­ke­le­van tyt­tä­rem­me ko­tiin­sa ja toi­sen poi­kam­me Hel­sin­kiin, jos­ta ajoim­me Naan­ta­liin aa­mu­lai­vaan. Tämä reis­su pit­ki­ne ajo­mat­koi­neen oli ai­ka nor­maa­li meil­le. Läh­tö per­jan­tai­na ja saa­pu­mi­nen ko­tiin sun­nun­tain ja maa­nan­tain vä­li­se­nä yö­nä. Seu­raa­vak­si juh­lim­me klaa­nim­me pie­nin­tä, lo­ka­kuun alus­sa syn­ty­nyt­tä. Hä­nen kas­te­juh­lan­sa on Ou­lus­sa. Pap­pi­na toi­mii vau­van oma iso­pap­pa.