JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Tasaisen tavallinen lauantai – rakkaudella höystettynä

27.1.2024 6.00

Juttua muokattu:

24.1. 09:36
2024012409365620240127060000

Mark­ku Ka­mu­la

Ker­ron nyt, mitä tä­nään ta­pah­tui. En ker­ro ih­meis­tä, kos­ka nii­tä ei ta­pah­tu­nut. Pait­si et­tä elä­mä ja rak­kaus ovat ih­mei­tä.

Aje­lim­me ei­len vai­mo­ni Su­vin kans­sa läm­mit­tä­mään mök­kiä, kos­ka hä­nen sis­kon­sa Ruot­sis­ta ja kak­si muu­ta sis­koa koti-Suo­mes­ta oli­vat tu­los­sa viet­tä­mään sin­ne yh­teis­tä vii­kon­lop­pua. Jäim­me mö­kil­le yök­si.

Tänä aa­mu­na nu­kuin pit­kään, he­rä­sin vas­ta kah­dek­san jäl­keen. Syy­nä oli se, et­tä sain unen pääs­tä kiin­ni vas­ta puo­li kah­den jäl­keen. Mo­nen­lai­set aja­tuk­set pyö­ri­vät mie­les­sä, en­kä osan­nut rau­hoit­tua. Nu­kah­din vas­ta, kun aloin kuun­te­le­maan vii­me ke­sän opis­to­seu­ro­ja. Rau­hal­li­nen Erk­ki ja hä­nen luot­ta­vai­nen pu­heen­sa sai mi­nut nu­kah­ta­maan.

He­rät­ty­ä­ni otin en­sim­mäi­se­nä ve­ren­pai­ne­lääk­keet ja pari de­siä vet­tä. Sit­ten me­nin ulos ki­pak­kaan pa­rin­kym­me­nen as­teen pak­ka­seen. Ket­tu­jär­ven suun­nal­ta nä­kyi jo nou­se­van au­rin­gon kajo. Lai­toin sau­nan pe­sään pie­net tu­let, et­tei­vät ve­det jää­dy.

Suvi on he­rän­nyt jo pari tun­tia ai­em­min ja vii­meis­te­lee soh­val­la is­tu­en neu­le­pai­taa­ni. Se al­kaa vih­doin val­mis­tua muu­ta­man vuo­den lu­pai­lu­jen jäl­keen. Vä­lil­lä on ke­ren­nyt val­mis­tua pino muil­le neu­lot­tu­ja pai­to­ja, kau­lu­rei­ta, suk­kia ja ties mitä. Tämä mi­nun pai­ta­ni on aloi­tet­tu alus­ta muu­ta­maan ker­taan, ja koh­ta saan sen yl­le­ni. Mi­nul­la ei ole kii­ret­tä, hy­vää kan­nat­taa odot­taa. Ei­len so­vi­tin neu­let­ta, ja se tun­tui hy­väl­tä ja juu­ri so­pi­val­ta.

Keit­te­len kah­vit, ja Suvi lait­taa pöy­däl­le lei­pää, to­maat­tia, kurk­kua, juus­toa ja mo­nen­lai­sia ke­säl­lä poi­mit­tu­ja mar­jo­ja. Osa mar­jois­ta on ys­tä­vien poi­mi­mia, ai­toa luo­mua kaik­ki, pait­si eh­kä man­si­kat voi­vat ol­la te­ho­vil­jel­ty­jä. Nos­tan pöy­tään ison pur­kin mai­to­rah­kaa, ja lai­tam­me it­sel­lem­me mel­ko sa­man­lai­set an­nok­set. Rah­ka lai­te­taan ta­san puo­lik­si.

Juu­ri, kun olen hau­kan­nut en­sim­mäi­sen pa­lan lei­väs­tä, soit­taa Upi. Hän ky­syy, et­tä "he­rä­tin­kö?" Sa­non et­tä ei, täs­sä mö­kil­lä ihai­lem­me mai­se­maa ja ko­vas­sa pak­ka­ses­sa jo­es­ta nou­se­vaa höy­ryä. Jut­te­lem­me to­vin Upin asi­as­ta, se kos­kee Su­vi­seu­ro­ja. Asia on hy­väl­lä mal­lil­la, ei sii­nä sen kum­mem­paa. Asia tu­lee var­mis­tet­tua. Upi ker­too vie­lä heil­lä ei­len käy­neen, Ame­ri­kas­ta tul­leen vel­jen ter­vei­siä. Tämä veli on asu­nut Alas­kas­sa ja saa­nut siel­lä mah­ta­via lo­hi­saa­lii­ta ja met­säs­tä­nyt kar­hu­ja. Ker­ron, et­tä me em­me ole juu­ri ka­las­ta­neet.

Syöm­me aa­mu­pa­lan lop­puun. Is­tum­me vie­rek­käin ja kat­som­me au­rin­gon kul­taa­maa Ky­mi­jo­kea ja joen mut­kan ta­ka­na avau­tu­vaa Ar­ra­jär­veä. Ky­syn Su­vil­ta, et­tä saam­me­ko­han vie­lä kah­den­kym­me­nen vuo­den pääs­tä is­tua täs­sä. Toi­vot­ta­vas­ti, hän sa­noo ja ke­hot­taa syö­mään pöy­däl­lä ole­via kas­vik­sia ja mar­jo­ja. Ne voi­si­vat aut­taa asi­as­sa.

Aa­mu­pa­lan jäl­keen otan rau­ta­kan­gen ja te­rä­vän la­pi­on ja läh­den te­ke­mään vii­kon­lo­pun viet­toon tu­le­vil­le nai­sil­le avan­toa. Jää on lai­tu­rin pääs­sä mel­ko ohut­ta, saan ha­kat­tua avan­non mel­ko pie­nel­lä vai­val­la. Työ­a­sen­to on kui­ten­kin han­ka­la, jo­ten mi­nun pi­tää le­vä­tä vä­lil­lä ja va­roa mul­jah­ta­mas­ta jäi­sen lai­tu­rin pääs­tä ve­teen.

Avaan toi­sen­kin avan­non, sii­hen on yön ai­ka­na tul­lut vii­si sent­tiä jää­tä. Tämä avan­to on lä­hem­pä­nä ran­taa, sii­tä on hyvä kan­taa sau­na­ve­si. Käyn ha­ke­mas­sa va­ras­tos­ta re­mon­tis­ta yli jää­nyt­tä ure­taa­ni­le­vyä ja pei­tän avan­not le­vyn pa­loil­la. Va­roi­tan vai­mo­a­ni, et­tä kun otat­te le­vy­jä pois, niin ol­kaa va­ro­vai­sia, avan­toon voi mul­jah­taa hel­pos­ti. Suvi pyy­tää mi­nua lait­ta­maan yh­den pi­men­nys­ver­hon ik­ku­naan, et­tä saa sis­kot kun­nol­la nu­kut­tua. Ruu­vaan sen pai­koil­leen, sit­ten ha­laan Su­via, suik­kaan pu­sun ja läh­den ko­tiin.

Mat­kal­la kuun­te­len Kuu­len uu­des­ta pod­cas­tis­ta An­tin ja Kei­jon kes­kus­te­lua Ar­mois­tui­mes­ta. Mie­len­kiin­toi­nen kes­kus­te­lu ja hyvä ka­na­va! Lop­pu­mat­kas­ta soi­tan ko­tiin ja sa­non Kert­tu­lil­le ja Hel­mil­le, et­tä ol­kaa­pa val­mii­na, läh­de­tään heti tul­tu­a­ni ui­ma­hal­liin, ku­ten ei­len so­vit­tiin.

Ko­to­na olo­huo­neen lat­tia on täyn­nä tyy­ny­jä ja peh­mo­e­lu­koi­ta. Kes­ke­nään ko­to­na ol­leet sis­kok­set ovat nuk­ku­neet sii­nä, ja sii­vous on vie­lä kes­ken. Vien keit­ti­ös­tä ruo­ka­jät­teet kom­pos­tiin ja kii­tän sa­mal­la ta­ka­pi­hal­la tou­hu­a­vaa Ma­til­daa pi­han tar­kas­ta ko­laa­mi­ses­ta. Se on ol­lut taas iso työ!

Otan pyyh­keen ja uik­ka­rit ja läh­dem­me Ori­mat­ti­lan uu­teen ui­ma­hal­liin. Mat­kal­la suun­nit­te­lem­me uin­nin jäl­keis­tä McDo­nald­sis­sa käyn­tiä. Sii­tä on so­vit­tu pe­ri­aa­te­ta­sol­la jo ai­em­min. Ty­töt ha­lu­a­vat tie­tää, saa­vat­ko he jää­te­löt myös. Ko­tiin jää­neis­tä isom­mis­ta ty­töis­tä Mat­lee­na soit­taa pe­rään ja ky­syy, sai­si­vat­ko he­kin käy­dä syö­mäs­sä ham­pu­ri­lai­set, kun pie­net­kin pää­se­vät. Lu­paan mak­saa, pi­tää­hän sitä ol­la ta­sa­puo­li­nen. Mat­lee­na huu­te­lee hy­vät uu­ti­set kah­del­le muul­le ko­tiin jää­neel­le jo en­nen pu­he­li­men sul­ke­mis­ta.

Ui­ma­hal­li on hie­no, sen huo­maa jo park­ki­pai­kal­la. Sa­non ty­töil­le, et­tä en tule ai­van heti al­tail­le, kos­ka hoi­dan en­sin erään Su­vi­seu­roi­hin liit­ty­vä asia Slac­kis­sa. Kir­joi­tan pari vies­tiä pu­ku­huo­neen pen­kil­lä ja siir­ryn sau­na­o­sas­tol­le. Sau­nas­sa is­tuu muu­ta­mia van­hem­pia mie­hiä. Ajat­te­len, et­tä mi­nä­kin alan eh­kä ol­la jo van­hem­pi mies, jo­ten alan ju­tut­taa mui­ta. Ke­hun ui­ma­hal­lia ja mie­tim­me po­ru­kal­la sen mah­dol­lis­ta hin­taa. Yh­des­sä to­te­am­me, et­tä näin­hän se tu­lee pik­ku­hil­jaa mak­set­tua, kun täs­sä ra­han edes­tä hei­tel­lään löy­ly­jä. No, ai­na­kin yl­lä­pi­to­ku­lut saa­daan.

Al­tail­la en näe il­man la­se­ja, mis­sä mei­dän tyt­töm­me ovat. Kier­te­len et­si­mäs­sä, kä­ve­len koh­ti kah­ta tyt­töä, mut­ta he ovat lä­hem­pää kat­sot­tu­na ou­to­ja. Koh­ta Kert­tu­li ja Hel­mi tu­le­vat luok­se­ni nau­ra­en. He oli­vat ta­jun­neet, mikä on­gel­ma mi­nul­la on. Ty­töt ovat ol­leet mo­ni­toi­mi­al­taas­sa, me­nem­me sin­ne yh­des­sä. Käym­me ot­ta­mas­sa po­rei­ta ja ve­si­suih­ku­ja ja sit­ten su­kel­te­lem­me läm­pi­mäs­sä las­ten al­taas­sa, kun se on vä­hän ai­kaa mel­kein tyh­jä. Ty­töt ky­se­le­vät vä­lil­lä jää­te­löis­tä. An­nan ym­mär­tää, et­tä nii­den saa­mi­nen on mah­dol­lis­ta.

Tun­nin uin­nin – tai pu­li­koin­nin – jäl­keen pa­laam­me sau­no­jen kaut­ta au­tol­le ja läh­dem­me aje­le­maan Mäk­kä­riin. Ti­laam­me ate­ri­at, ja ty­töt saa­vat jäl­ki­ruu­ak­si jää­te­löt. Sy­dä­me­ni mei­naa su­laa kuin ku­pis­sa ole­va Sun­dae, kun kat­son las­te­ni on­nel­li­sia kas­vo­ja. Ei ole eh­kä hy­vän ta­van mu­kais­ta, mut­ta so­me­tan vä­hän ruo­ka­pöy­däs­sä. Kir­joi­tan kom­men­tin ys­tä­vä­ni Ju­hon Fa­ce­book-pos­tauk­seen pre­si­den­tin­vaa­leis­ta.

Ko­tiin pa­lat­tu­a­ni käyn lait­ta­mas­sa lin­nuil­le au­rin­gon­ku­kan­sie­me­niä ja ta­li­pal­lo­ja. Huo­ma­sin nii­den ole­van vä­his­sä jo ai­em­min, kun kä­vin kom­pos­til­la. Muu­ta­ma pu­na­tulk­ku ja si­ni­ti­ai­nen py­räh­tä­vät vie­rei­seen mon­go­li­an­vaah­te­raan odot­ta­maan, et­tä saan ruo­ka­pai­kan täy­den­net­tyä. Sa­moil­la saap­pail­la käyn ha­ke­mas­sa tak­ka­pui­ta ja pa­laan si­säl­le. Lai­tan tak­kaan tu­let, is­tun lem­pi­tuo­lii­ni ja otan läp­pä­rin. Vä­lil­lä Me­li­na käy ker­to­mas­sa, et­tä hän on teh­nyt mei­dän vil­la­koi­ras­tam­me tau­lun kip­si­ta­soit­teel­la ja se on nyt kui­vu­mas­sa. Pyy­dän ku­van sii­tä, kun en nyt ker­keä kat­so­maan. Saan ku­van What­sap­pil­la ja kat­son sen läp­pä­ril­tä. Teos on hie­no!

Kir­joi­tan muu­ta­man lau­seen alus­tuk­seen, joka mi­nua on pyy­det­ty pi­tä­mään yrit­tä­jä­kurs­sil­la Jäm­sän opis­tol­la. Ot­sik­ko on ”Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si”. Se on mie­len­kiin­toi­nen ai­he, jon­ka ää­rel­lä Jo­bin elä­mä tu­lee lä­hel­le. Ajat­te­len, et­tä vaik­ka alus­tuk­sen val­mis­te­lu on työ­läs­tä, se on myös hy­vin an­toi­saa.

Kun kone on ker­ran au­ki, ajat­te­len, et­tä voi­sin sa­man tien kir­joit­taa Päi­vä­mie­heen blo­gin. Mi­nun blo­gi­ni so­vit­tu jul­kai­su­ai­ka on ai­na kuu­kau­den lop­pu­puo­lel­la. Keit­te­len ku­pin kah­via ja mie­tin, mis­tä kir­joit­tai­sin. Mi­nul­la ei ole ai­hei­ta ei­kä kir­joi­tuk­sia val­mii­na, olo on vä­hän tyh­jä. Mie­leen ei tule mi­tään täh­ti­het­kiä, ja ko­et­te­le­muk­sis­ta olen jo kir­joit­ta­nut. Mie­tin, et­tä pi­täi­si­kö pal­jas­taa yh­den ta­val­li­sen lau­an­tain si­säl­tö? Niin pää­tän teh­dä. Sitä en­nen so­vim­me tyt­tö­jen kans­sa, et­tä läh­de­tään rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le kuun­te­le­maan tal­vi­seu­ro­jen pu­heen­vuo­ro myö­hem­min il­lal­la, siel­lä ai­hee­na on ”Iloit­kaa, sil­lä Her­ra on tei­dän voi­man­ne”. En­nen sitä ker­ke­än hy­vin kir­joit­taa.

Nyt tie­dät, et­tä tä­nään on ol­lut ta­sai­sen ta­val­li­nen lau­an­tai, jon­ka ai­ka­na au­rin­ko pais­toi ja rak­kaus ym­pä­röi mi­nua.

MarkkuKamula
Vartuin ison perheen keskellä Pohjois-Pohjanmaalla ja olen päätynyt ison perheen isäksi Päijät-Hämeeseen. Koen kainuulaisen mentaliteetin omakseni – Nälkämaan laulu sykähdyttää aina. Vapaa-aikaani vietän mieluiten lueskellen tai mökillä ja kotipihalla puuhastellen. Kirves, lapio, talikko ja harava sopivat käsiini hyvin. Kalastusta ja metsästystä harrastan kevyesti. Toimeentuloni hankin toimitusjohtajana rakennusalalla. Voit halutessasi antaa palautetta teksteistäni osoitteeseen markku.kamula@gmail.com.
MarkkuKamula

Istuttaisitko vielä omenapuun?

1.10.2024 9.10
MarkkuKamula

Pikalähtö puheen pidosta

31.8.2024 6.35
MarkkuKamula

Elämän tarkoituksesta

26.7.2024 15.25
MarkkuKamula

Mielessä Pudasjärven Suviseurojen viimeinen puheenvuoro

26.6.2024 6.00
MarkkuKamula

Arvokkain asema? – Mietteitä valmistujaisten aikaan

1.6.2024 6.00
MarkkuKamula

Äiti

12.5.2024 6.00
MarkkuKamula

Miten minun tulisi nyt toimia?

27.3.2024 7.00
MarkkuKamula

Purkuinfoa ja taivaan terveisiä

29.2.2024 6.00
MarkkuKamula

Hirmuisesti velkaa ja silti velaton

31.12.2023 6.00
MarkkuKamula

Mitä oli ennen kuin mitään oli?

24.11.2023 6.00
MarkkuKamula

Marraskuusta ikuiseen suveen

4.11.2023 6.00
MarkkuKamula

Mitä aika on?

12.10.2023 7.30
MarkkuKamula

Aivan paras kanava

23.8.2023 7.00
MarkkuKamula

Lyhyt, mutta täydellinen elämä

26.7.2023 6.00
MarkkuKamula

Maitokärryt, muriseva kuutoskone ja mönkijä – muistoja suviseuratyövuoroista

28.6.2023 6.00
MarkkuKamula

"Söin, annoin pikkusiskolleni, ja hänkin söi"

30.5.2023 6.00
MarkkuKamula

Jumala siunatkoon Suomen kansaa

29.4.2023 6.00
MarkkuKamula

Mukavat ja vähemmän mukavat kotityöt

26.3.2023 7.00
MarkkuKamula

Inflaatio ei syö armoa

3.3.2023 6.00
MarkkuKamula

Raamatulliset kädet

27.1.2023 6.00
MarkkuKamula

Kaksi tyhjätaskuista nuorta lupasi rakastaa

23.12.2022 6.00
MarkkuKamula

Odottamisia

27.11.2022 6.00
MarkkuKamula

Sielunvihollinen – kesy satuhahmo?

26.10.2022 6.00
MarkkuKamula

Uskon, toivon ja rakkauden keskellä ohut tumma raita

25.9.2022 6.15
MarkkuKamula

Mieleen piirtyi kuva leirinuotiosta

23.8.2022 7.00
MarkkuKamula

"Taivaan iloa, taivaan riemua" – Mielikuvia taivaasta

17.7.2022 7.00
MarkkuKamula

Onnellisia ja kirpaisevia muistoja Suviseuroista

10.6.2022 7.00
MarkkuKamula

Yhteiset hetket jäivät unelmiksi

8.5.2022 6.00
MarkkuKamula

Muutama lintuaiheinen kysymys Luojalle

25.4.2022 6.00
MarkkuKamula

Siitä kutsusta en uskaltanut kieltäytyä

23.3.2022 6.00
MarkkuKamula

Sanojen voima

16.2.2022 6.00
MarkkuKamula

Tosipaikan edessä

23.1.2022 7.00
11.10.2024

Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Kol. 1:23

Viikon kysymys