Parisuhde-käsite on yleistynyt puhekielessä ja jossain määrin jopa syrjäyttänyt termin avioliitto. Asia johtunee osittain siitä, että avioliitto on instituutiona menettänyt merkitystään yhteiskunnassa. Avioliitosta säädetään avioliittolaissa ja se solmitaan kirkollisella vihkimisellä tai siviilivihkimisellä. Lain näkökulmasta avioliitolla ja muilla yhdessä asumisen muodoilla on merkittäviä eroavaisuuksia.
Parisuhde ymmärretään lyhyesti kahden aikuisen ihmisen välisenä suhteena (Mieli ry). Kyse on käsitteestä, joka ei ota kantaa siihen, ovatko parisuhteessa olevat henkilöt avioliitossa vai eivät. Käsite ei avaa myöskään sitä, kumpaa sukupuolta parisuhteen osapuolet edustavat. Puhekielessä parisuhteiksi kutsutaan usein myös pidempiä seurustelusuhteita. Jo pitkään avoliitoksi kutsuttu yhdessä elämisen muoto on kasvattanut suosiotaan avioliiton rinnalla. Laki tuntee sekä säännellyn että sääntelemättömän avoliiton.
Hengellisessä mielessä avioliiton ja minkä tahansa muun yhdessä elämisen muodon välillä on ratkaiseva ero. Raamatun ilmoituksen mukaan miehen ja naisen välinen, elinikäinen avioliitto on se perhemuoto, joka on Jumalan tahdon mukainen. Avioliitto on osa Jumalan luomisjärjestystä ja lahja ihmisille. Kaikentyyppiset avioliiton ulkopuoliset parisuhteen muodot ovat puolestaan Jumalan sanan vastaisia, olipa niiden nimi mikä tahansa.
Moni käyttää parisuhde-termiä ilman arvolatausta tai ajatellen, että avioliittokin on kahden ihmisen välinen parisuhde. Avioliitto ei kuitenkaan ole mikä tahansa liitto, vaan Jumalan asettama ja siunaama liitto. Sen raamatullista juurta, historiallista jatkumoa ja ainutlaatuisuutta tulee vaalia ja pitää esillä. Tämän vuoksi avioliitto-termiä kannattaa käyttää niin puheissa, kirjoituksissa kuin julkisessa keskustelussakin.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys