Ju­ma­lan ar­mos­ta olem­me aloit­ta­neet uu­den vuo­den. Kii­täm­me hän­tä kai­kes­ta hy­väs­tä, jon­ka olem­me men­neen vuo­den ai­ka­na saa­neet osak­sem­me. Hän on pi­tä­nyt meis­tä huol­ta ko­et­te­le­mus­ten­kin kes­kel­lä, ja hä­nen ar­moon­sa saam­me luot­taa myös al­ka­nee­na vuon­na. Hä­nen rak­kau­ten­sa kan­taa ja tur­vaa.

Men­neen vuo­den ai­ka­na on kuul­tu lä­hes päi­vit­täin uu­ti­sia so­dis­ta, vä­ki­val­las­ta ja in­hi­mil­li­sis­tä tra­ge­di­ois­ta. Maa­il­man­laa­jui­set krii­sit ja epä­var­muus ovat ra­vis­tel­leet ja saa­neet poh­ti­maan elä­män hau­raut­ta. Le­vot­to­man maa­il­man ajan kes­kel­lä kui­ten­kin muis­tam­me, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ei ole täs­tä maa­il­mas­ta. Kris­tit­tyi­nä tur­vam­me on ai­na elä­väs­sä Ju­ma­las­sa.

Voim­me tur­val­li­sin mie­lin kat­soa eteen­päin. Hä­nen sa­nan­sa on tur­vam­me ja loh­du­tuk­sem­me, ja hä­nen lu­pauk­sen­sa va­raan voim­me ra­ken­taa kai­ken elä­mäm­me. Sa­mal­la ha­lu­am­me ru­koil­la nii­den puo­les­ta, jot­ka elä­vät so­dan, vä­ki­val­lan ja ah­dis­tuk­sen kes­kel­lä. Pyy­däm­me, et­tä Ju­ma­la an­tai­si heil­le rau­han.

Suo­ma­lai­si­na eläm­me täl­lä het­kel­lä tur­val­li­sis­sa olois­sa ja ha­lu­am­me kan­taa vas­tuul­li­ses­ti huol­ta niis­tä, jot­ka elä­vät pe­los­sa ja epä­var­muu­des­sa. Jee­sus opet­ti mei­tä ra­kas­ta­maan lä­him­mäi­si­äm­me ja aut­ta­maan avun tar­pees­sa ole­via. Avun an­ta­mi­nen voi ol­la ai­neel­lis­ta tu­kea tai yk­sin­ker­tai­ses­ti toi­sen ih­mi­sen kuun­te­le­mis­ta ja rin­nal­la kul­ke­mis­ta. Voim­me myös ru­koil­la lä­him­mäis­ten puo­les­ta. Apos­to­lin ope­tuk­sen mu­kaan ”van­hurs­kaan ru­kous on voi­mal­li­nen ja saa pal­jon ai­kaan” (Jaak. 5:16).

Kris­tit­tyi­nä mei­tä kut­su­taan ole­maan toi­von ja va­lon kan­ta­jia maa­il­mas­sa. Maa­il­ma tar­vit­see nii­tä, jot­ka osoit­ta­vat, et­tä hy­vyyt­tä ja rak­kaut­ta on yhä ole­mas­sa. Voim­me yh­des­sä ra­ken­taa yh­teis­kun­taa, jos­sa hei­koim­mis­ta pi­de­tään huol­ta ja jo­kai­nen voi tun­tea ole­van­sa ar­vo­kas. Se edel­lyt­tää epäit­se­käs­tä elä­mä­na­sen­net­ta ja ha­lua toi­mia toi­sen hy­väk­si.

Em­me tie­dä, mitä kaik­kea koh­taam­me al­ka­nee­na vuon­na, mut­ta voim­me luot­taa sii­hen, et­tä kaik­ki asi­at ovat Ju­ma­lan kä­sis­sä. Hä­nen ar­mon­sa riit­tää, ja hä­nen rak­kau­ten­sa roh­kai­see mei­tä kul­ke­maan eteen­päin. Saam­me luot­taa hä­nen hy­vyy­teen­sä ja joh­da­tuk­seen­sa.

Toi­vo­tan kai­kil­le Päi­vä­mies-leh­den lu­ki­joil­le siu­nat­tua uut­ta vuot­ta! Päi­vä­mies tuo lu­ki­jal­leen iloa ja roh­kai­see kul­ke­maan luot­ta­vai­sin mie­lin eteen­päin, Ju­ma­lan ar­moon ja joh­da­tuk­seen tur­vau­tu­en.

Val­de Pa­lo­la, SRK:n joh­to­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja