Jee­suk­sen pu­heis­sa ja ope­tuk­sis­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on kes­kei­nen tee­ma. Jee­sus to­te­aa kuu­li­joil­leen, kuin­ka hä­nen kaut­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­ta lä­hes­tyy. Tämä ta­pah­tuu us­ko­mal­la hä­neen, lu­vat­tuun Mes­si­aa­seen. Hä­nen kaut­taan ih­mi­nen pää­see Ju­ma­lan lap­sen osaan.

Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on en­nen muu­ta Ju­ma­lan läs­nä­o­loa. Jee­sus to­te­aa, kuin­ka maan pääl­lä tämä val­ta­kun­ta on nä­ky­mä­tön, mut­ta kui­ten­kin ih­mis­ten kes­kel­lä. Lut­her ku­va­si, kuin­ka jo­kai­nen us­ko­vai­nen on jä­sen ian­kaik­ki­ses­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa, joka on ar­mon val­ta­kun­ta­na maan pääl­lä ja kun­ni­an val­ta­kun­ta­na tai­vaas­sa (Kirk­ko­pos­til­la III, Kol­mi­nai­suu­den jäl­kei­sen sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­saar­na).

Maan pääl­lä elä­vä ja vai­kut­ta­va us­ko­vais­ten ih­mis­ten jouk­ko muo­dos­taa py­hien yh­tei­sön eli Kris­tuk­sen seu­ra­kun­nan. Pu­hu­es­saan Ju­ma­lan tai Kris­tuk­sen seu­ra­kun­nas­ta apos­to­li Paa­va­li tar­koit­taa useim­min tie­tyl­lä paik­ka­kun­nal­la tai alu­eel­la elä­viä us­ko­vai­sia ih­mi­siä. Jos­kus hän taas käyt­tää seu­ra­kun­ta-ter­miä pu­hu­es­saan ylei­ses­ti kris­ti­tyis­tä, evan­ke­liu­min us­ko­neis­ta ih­mi­sis­tä.

Py­hän Hen­gen ko­koon kut­su­mal­la Ju­ma­lan seu­ra­kun­nal­la on Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­mas­sa ai­nut­laa­tui­sen suu­ri mer­ki­tys. Ju­ma­la kut­suu ih­mi­siä mo­nel­la ta­voin, mut­ta van­hurs­kaut­taa hei­dän vain seu­ra­kun­tan­sa yh­tey­des­sä. Seu­raa­jil­leen eli omaan seu­ra­kun­taan­sa Jee­sus jät­ti tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met. Py­hän Hen­gen voi­mas­ta saar­na­tus­sa an­teek­si­an­ta­muk­sen sa­nas­sa on voi­ma, joka pa­ran­taa ih­mi­sen epä­us­kos­ta ja kai­kes­ta syn­nis­tä. Lut­her ku­vaa, kuin­ka sama Hen­ki toi­mii Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa: ”Pyhä Hen­ki py­syy vii­mei­seen päi­vään as­ti py­häs­sä seu­ra­kun­nas­sa eli kris­ti­kun­nas­sa. Sen vä­li­tyk­sel­lä hän ve­tää mei­dät yh­tey­teen­sä, sitä hän käyt­tää sa­nan­ju­lis­tuk­seen ja -har­joi­tuk­seen, sen vä­li­tyk­sel­lä hän py­hit­tää mei­dät ja kas­vat­taa py­hyy­des­sä.” (Iso Ka­te­kis­mus)

Raa­mat­tu ku­vaa: Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on van­hurs­kaut­ta ja rau­haa ja iloa Py­häs­sä Hen­ges­sä (Room. 14:17). Seu­ra­kun­nan tun­to­merk­ki­nä ovat yk­si­mie­li­syys ja yh­tei­nen ym­mär­rys us­kos­ta sekä kes­ki­näi­nen rak­kaus. Jee­sus to­te­si, et­tä hä­nen seu­raa­jan­sa tun­ne­taan täs­sä maa­il­mas­sa eri­tyi­ses­ti us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta. Jee­sus kul­kee oman seu­ra­kun­tan­sa kes­kel­lä, jon­ka jä­se­net elä­vät päi­vit­täin ja het­kit­täin hä­nes­sä ole­vas­ta ar­mos­ta ja Ju­ma­lan joh­da­tuk­ses­ta.

Har­ri Vä­hä­jylk­kä