En­si sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti ja sitä avaa­va Sana sun­nun­taik­si -kir­joi­tus kä­sit­te­le­vät sitä, mi­ten Jee­sus il­mai­si ju­ma­lal­li­sen voi­man­sa aloit­ta­es­saan jul­ki­sen toi­min­tan­sa. Leh­den mat­ka­e­vään ai­hee­na on puo­les­taan Tur­vau­tu­kaa Her­raan ja hä­nen voi­maan­sa. Har­taus­teks­tien ai­heet tu­ke­vat näin leh­den tee­maa Ju­ma­lan voi­mal­la, joka on SRK:n al­ka­neen vuo­den tee­ma.

Ju­ma­lan voi­maan tur­vau­tu­mi­nen nou­see eri­tyi­seen va­loon yk­si­löl­li­syyt­tä ko­ros­ta­vas­sa ajas­sa. Sen ja yk­si­lö­ko­ros­tuk­sen vä­lil­lä on val­ta­va nä­kö­kul­ma­e­ro. Yk­si­lö­kes­kei­syy­teen liit­tyy aja­tus ih­mi­ses­tä, joka pär­jää oman eri­tyi­syy­ten­sä avul­la, kun taas vuo­si­tee­ma nos­taa esiin sitä, min­kä va­ras­sa jo­kai­nen ih­mi­nen elää.

Yk­si­lö­kes­kei­ses­sä yh­teis­kun­nas­sa elä­vän us­ko­vai­sen­kin mie­leen saat­taa pyr­kiä aja­tus sii­tä, et­tä kaik­ki löy­tyy mi­nus­ta it­ses­tä­ni. Löy­dän on­nen ja pe­las­tuk­sen, kun ke­hi­tyn ja tu­len pa­rem­mak­si ver­si­ok­si it­ses­tä­ni. Täl­lai­sen ajat­te­lun ot­ta­es­sa si­jaa saat­taa unoh­tua, et­tä ih­mi­nen ei hal­lit­se kaik­kea, ei pal­jo­a­kaan, vaan on Ju­ma­lan luo­ma, tar­vit­see Ju­ma­laa ja saa kai­kes­sa tur­vau­tua hä­neen.

Olem­me sa­mo­jen luon­non­la­kien alai­sia, pe­ri­syn­nin vai­kut­ta­mia ja sy­väl­lä si­sim­mäs­säm­me Ju­ma­laa kai­paa­via. Ju­ma­lan edes­sä olem­me hä­nen luo­mi­aan ja lu­nas­ta­mi­aan, riip­pu­vai­sia hä­nes­tä. Vaik­ka täl­lai­nen aja­tus vaa­tii nöy­ryyt­tä, se myös va­paut­taa. Ih­mi­sen ei tar­vit­se ol­la yk­sin pär­jää­vä, ereh­ty­mä­tön su­pe­ryk­si­lö. Luo­jan­sa edes­sä ih­mi­nen on pie­ni, mut­ta sa­mal­la ai­nut­laa­tui­nen ja ar­vo­kas.

Elä­män saa jät­tää Ju­ma­lan va­raan, luot­ta­en sii­hen, et­tä Ju­ma­la oh­jaa kai­ken par­haak­se­ni. Hä­nen voi­man­sa ei­vät eh­dy ei­kä hä­nen hyvä tah­ton­sa petä. Ju­ma­lan tah­to on, et­tä ih­mi­nen sai­si säi­lyt­tää lap­suu­de­nus­kon­sa tai jos hän on sen me­net­tä­nyt, pääs­tä ta­kai­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja sen kaut­ta pe­ril­le tai­vaa­seen.

Roo­ma­lais­kir­je (1:16) lu­paa, et­tä Ju­ma­lan voi­mal­la on mah­dol­lis­ta pe­las­tua. Eri­tyi­sen voi­maa an­ta­va on ilo­sa­no­ma syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta. Se el­vyt­tää syn­nin vä­syt­tä­män ja vai­vaa­man ih­mi­sen. Vaik­ka kil­voit­te­luun voi si­säl­tyä ras­kaam­pi­a­kin vai­hei­ta, Ju­ma­la ei hyl­kää. Vir­ren 176 sa­noin Ju­ma­la kan­taa ih­mis­tä “kot­kan sii­vin” koh­ti tai­vaan ko­tia.