Pa­ran­nus on kes­kei­nen ter­mi Raa­ma­tus­sa. Ai­kam­me ih­mi­sel­le ter­mi voi ol­la vie­raam­pi. Lie­nee­kö osa­syy­nä se, et­tä vuo­den 1992 raa­ma­tun­kään­nök­ses­sä sana pa­ran­nus on usein kor­vat­tu sa­nal­la kään­ty­mys. Kuul­les­saan saar­naa, jos­sa ke­ho­te­taan pa­ran­nuk­seen, ih­mi­nen saat­taa ah­dis­tua tai louk­kaan­tua. Mik­si mi­nul­le pu­hu­taan pa­ran­nuk­ses­ta? Olen­han kris­tit­ty, us­kon Ju­ma­laan ja osal­lis­tun ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen, kuu­li­ja eh­kä puo­lus­tau­tuu aja­tuk­sis­saan.

Ih­mi­sel­le voi ol­la vai­ke­aa, et­tä hä­nen us­kon­sa pe­rus­tus­ta ko­e­tel­laan Ju­ma­lan sa­nal­la. Tuon sa­nan teh­tä­vä on he­rä­tel­lä ih­mis­tä tut­ki­maan sitä, ra­ken­tuu­ko hä­nen us­kon­sa Ju­ma­lan pe­las­tus­jär­jes­tyk­sen va­raan vai ih­mis­ten pet­tä­viin ra­ken­nel­miin. Joku on jos­kus poh­ti­nut, voi­si­ko suo­raan pu­hu­va Jo­han­nes Kas­ta­ja saar­na­ta tänä päi­vä­nä jul­ki­ses­ti vai tuo­mit­tai­siin­ko hä­net vi­ha­pu­hees­ta. Jo­han­nek­sen pa­ran­nus­saar­na vai­kut­ti kah­del­la ta­val­la. Jot­kut tun­nus­ti­vat syn­tin­sä, kään­tyi­vät ja Jo­han­nes kas­toi hei­dät Jor­da­nis­sa. Toi­sia oma­van­hurs­kaus es­ti kuu­le­mas­ta Ju­ma­lan kut­sua. He tor­jui­vat pu­heet pa­ran­nuk­ses­ta.

Lä­het­tä­es­sään ope­tus­lap­sen­sa työ­hön Jee­suk­sen teh­tä­vä­nan­nos­sa oli kes­ki­ös­sä pa­ran­nuk­sen saar­naa­mi­nen: ”Kai­kil­le kan­soil­le, Je­ru­sa­le­mis­ta al­ka­en, on hä­nen ni­mes­sään saar­nat­ta­va pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mis­ta” (Luuk. 24:47). Ku­kaan ei näin ol­len voi Raa­ma­tun pe­rus­teel­la to­de­ta, et­tä kut­su pa­ran­nuk­seen ja syn­tien an­teek­si­an­to Jee­suk­sen ni­mes­sä oli­si­vat vää­rin tai ei­vät kuu­lui­si myös tä­hän ai­kaan. Päin­vas­toin ky­sees­sä on Jee­suk­sen ni­me­no­mai­nen teh­tä­vä­nan­to. Tämä ei tar­koi­ta sitä, et­tä pa­ran­nuk­seen kut­su­va hen­ki­lö oli­si it­se syn­ni­tön tai täy­del­li­nen. Ju­ma­lan ar­mos­ta elä­vä­nä hän tar­jo­aa tätä lah­jaa toi­sil­le­kin.

Kris­ti­no­pin mu­kaan pa­ran­nus on ka­tu­mus­ta ja vai­vaa syn­nin vuok­si, mut­ta en­nen kaik­kea us­ko­mis­ta evan­ke­liu­miin ja syn­nin­pääs­töön (KO 71). Apos­to­li Paa­va­li pyy­si, et­tä osai­si pu­hua, ku­ten pu­hua tu­lee. Hän myös ke­hot­ti us­ko­vai­sia pu­hu­maan ”ai­na ys­tä­väl­li­ses­ti, kui­ten­kin sa­nan­ne suo­lal­la höys­tä­en”. (Kol. 4:4–6.) On tar­peen ru­koil­la, et­tä Ju­ma­la an­tai­si tä­nä­kin ai­ka­na niin sa­nan­pal­ve­li­joi­den kuin kaik­kien las­ten­sa pu­hua Ju­ma­lan sa­naa sel­lai­se­na kuin se on.