Suo­ma­lai­set saa­vat poh­joi­sen kan­sa­na naut­tia nel­jäs­tä eri­lai­ses­ta vuo­de­na­jas­ta. Vuo­den­kier­to omal­ta osal­taan pu­huu sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on elä­män an­ta­ja. Hän an­taa hy­väk­si nä­ke­män­sä ajan niin kas­veil­le, eläi­mil­le kuin ih­mi­sel­le­kin. Näis­tä vain ih­mi­nen on Ju­ma­lan kuva ja sie­lul­li­nen olen­to. Ju­ma­la loi ih­mi­sen elä­mään yh­tey­des­sään. Maa­il­ma ja luo­ma­kun­ta ovat ih­mi­sen ajal­li­nen eli­nym­pä­ris­tö, mut­ta myös sil­le Ju­ma­la aset­ti alun ja lo­pun. Ih­mi­nen on kut­sut­tu huo­leh­ti­maan täs­tä asuin­si­jas­taan, mut­ta ei si­ten, et­tä al­kai­si pal­vel­la luo­tua Luo­jan si­jaan (Room. 1:25).

Ke­vään ja al­ku­ke­sän kas­vu, muut­to­lin­tu­jen pa­luu ja eli­nym­pä­ris­tö­jen mo­ni­muo­toi­suus ih­me­tyt­tä­vät ja ihas­tut­ta­vat. Moni to­te­aa, kuin­ka ”luon­to on hoi­ta­nut hie­nos­ti” tä­män mo­ni­nai­suu­den ja eli­öi­den kes­ki­näi­set riip­pu­vuus­suh­teet. Syn­nin tur­me­le­ma ih­mi­nen tah­too täl­le ih­meel­le omal­le jär­jel­leen so­pi­van se­li­tyk­sen. Luon­non ja luo­ma­kun­nan taus­tal­la ei ha­lu­ta näh­dä Luo­jaa, Ju­ma­laa. Hep­re­a­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja to­te­aa kui­ten­kin asi­an to­del­li­sen lai­dan: ”Us­kon avul­la me ym­mär­räm­me, et­tä maa­il­mat on luo­tu Ju­ma­lan sa­nal­la: nä­ky­vä on syn­ty­nyt nä­ky­mät­tö­mäs­tä” (Hepr. 11:3).

Ke­väi­nen luon­to ja sen he­rää­mi­nen muis­tut­ta­vat Ju­ma­lan uut­ta luo­vas­ta voi­mas­ta. Ke­vään läm­pö, au­rin­ko ja sade saa­vat kuol­leel­ta näyt­tä­neet puut, pen­saat ja muut kas­vit vi­he­ri­öi­mään. Syk­syl­lä maa­han va­ris­seet sie­me­net pi­tä­vät si­säl­lään elä­mää, jot­ka kas­vat­ta­vat uu­den kas­vin lä­hel­le tai kau­as emä­kas­vis­ta. Jee­sus pu­huu ver­tauk­ses­saan si­na­pin­sie­mes­tä, joka on ”pie­nin kai­kis­ta maa­il­man sie­me­nis­tä, mut­ta sen tai­mi nou­see maas­ta ja kas­vaa kai­kis­ta puu­tar­han kas­veis­ta suu­rim­mak­si” (Mark. 4:31–32). Vaik­ka Jee­suk­sen ver­tauk­sen ydin ei ole ky­sei­sen kas­vin omi­nai­suuk­sis­sa, ker­too sie­me­nen ih­meel­li­syys omaa kiel­tään Ju­ma­lan luo­mis­työs­tä.

Al­ka­va kesä on kas­vun ja te­ke­mi­sen ohel­la le­von ai­kaa. Kou­lu­lai­set saa­vat le­väh­tää lu­ku­vuo­sien vä­lis­sä ja työs­sä­käy­vä naut­tia ke­sä­lo­mas­taan. Ke­säl­lä jär­jes­te­tään mo­nia suu­ria seu­ro­ja, jois­sa py­säh­dy­tään Ju­ma­lan sa­nan vir­voit­ta­van läh­teen ää­rel­le. Jee­suk­sen luo­ta löy­ty­vät lepo ja rau­ha, jot­ka an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi tuo ih­mi­sen sy­dä­meen.