Lähestyvä pääsiäinen herättää muistoja, kuten muutkin juhlapäivät. Lukijat kertovat tämän lehden takasivulla koskettavimpia pääsiäismuistojaan. Monet niistä liittyvät jollakin tavalla pääsiäisen sanoman äärellä olemiseen tai tuon sanoman läsnäoloon lapsuuden kodissa. Erityisesti vanhempien sukupolvien mieliin on painunut tunnelma, joka omassa lapsuudenkodissa pääsiäisenä vallitsi: pitkäperjantain vakavuus ja hiljaisuus, joka vaihtui pääsiäisen iloon. Vaikka moni sanoo kokeneensa tunnelman vahvasti ja muistaa sen rajoittaneen lasten normaaleja leikkejä, yleensä näitä asioita muistellaan kiitollisina.
Tunnelman ja vahvojen tunnemuistojen luominen ei ole itsetarkoitus kristillistä juhlaa valmisteltaessa. Kodin valmistaminen juhlaa varten on kuitenkin merkki juhlan arvostamisesta. Lapsille se kertoo vanhempien arvoista. Erityinen merkki lapselle on se, kun vanhemmat pitävät kotona esillä kristillisen juhlan sanomaa ja lähtevät lasten kanssa kuulemaan sitä sinne, missä Jumalan sanaa saarnataan. Etälähetysten lisääntyminen niin kirkon kuin rauhanyhdistysten piirissä mahdollistaa hiljentymisen Jumalan sanan ja pääsiäismusiikin äärelle myös lomamatkan aikana.
Pääsiäisen tapahtumien avaaminen lapsille on kristillistä kasvatusta, johon Raamattu ohjaa vanhempia ja isovanhempia. ”Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt – – jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen.” (Ps. 78:4, 6.) Tämä ei tarkoita pelkästään kertomusten välittämistä tai kulttuurisen tiedon siirtämistä, vaan ennen muuta sen viestimistä lapselle, että vanhempi itse turvautuu pääsiäisenä esillä olevaan Jeesuksen sovitustyöhön. Tuo turva kantaa myös juhlan jälkeiseen arkeen.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys