Mu­siik­ki­tar­jon­taa on maa­il­mas­sa ken­ties enem­män kuin kos­kaan en­nen. Myös kris­til­li­syy­den pii­ris­sä ele­tään mu­sii­kil­li­sen run­sau­den ai­kaa, mikä nä­kyy us­ko­vais­ten ha­lus­sa teh­dä mu­siik­kia yh­tei­sek­si ilok­si ja us­kon tu­ek­si. Pe­rin­tei­sen seu­ra­lau­lun juh­la-ai­ka on pian kä­sil­lä, kun ke­sän iso­jen seu­ro­jen vie­raat ko­koon­tu­vat seu­ra­telt­taan lau­la­maan.

Mu­sii­kin toi­min­ta­ym­pä­ris­tö on muut­tu­nut mer­kit­tä­väs­ti vii­meis­ten vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na, mut­ta yh­tei­nen kes­kus­te­lu sii­tä on jää­nyt vä­hiin. Eläm­me maa­il­mas­sa, jos­sa mu­siik­ki soi kau­pun­gil­la, kun­to­sa­leil­la ja lii­ken­ne­vä­li­neis­sä, ja sen läs­nä­o­lo on it­ses­tään­sel­vyys esi­mer­kik­si peli- ja so­me­maa­il­mas­sa.

Nuo­tin vie­res­sä -pod­cas­tin ohel­la ­SRK:lla on käyn­nis­sä mu­sii­kin stra­te­gi­a­työ. Läh­tö­koh­ta­na on ajan­ku­van ja SRK:n mu­siik­ki­työn hah­mot­ta­mi­nen ny­kyi­ses­sä toi­min­ta­ym­pä­ris­tös­sä. Kun tämä saa­daan teh­tyä, ase­te­taan mu­siik­ki­työn ta­voit­teet tu­le­vil­le vuo­sil­le ot­ta­en huo­mi­oon ke­hit­ty­vän Kuu­len ja ma­ta­lan kyn­nyk­sen mu­siik­ki­työn mah­dol­li­suu­det rau­ha­nyh­dis­tyk­sis­sä.

Ajan­ku­vas­sa on tun­nis­tet­ta­vis­sa mer­kit­tä­viä ero­ja us­ko­vais­ten mu­siik­kie­lä­mäs­sä. Jou­kos­sa on lah­jak­kai­ta mu­sii­kin am­mat­ti­lai­sia ja har­ras­ta­jia, joil­le mu­siik­kie­lä­män ak­ti­vi­tee­tit kon­sert­tei­neen ovat ar­ki­päi­vää. Yh­tä­lail­la on hei­tä, jot­ka ei­vät var­si­nai­ses­ti har­ras­ta mu­siik­kia, mut­ta ku­lut­ta­vat sitä suo­ra­tois­to­pal­ve­lui­den tai mui­den me­di­a­ka­na­vien kaut­ta.

Hel­pos­ti saa­ta­vil­la ole­va po­pu­laa­ri­mu­siik­ki ve­tää puo­leen­sa kai­ke­ni­käi­siä, ei pel­käs­tään nuo­ria. Häm­men­nys­tä voi ai­heut­taa esi­mer­kik­si tu­tun ai­kui­sen so­me­pos­tauk­seen­sa liit­tä­mä ke­vyt mu­siik­ki, mut­ta yk­si­lö­kes­kei­ses­sä ajas­sa on kor­kea kyn­nys ot­taa se pu­heek­si.

Voi­daan to­de­ta, et­tä us­ko­vai­set elä­vät mu­sii­kin osal­ta hy­vin eri­lai­sis­sa to­del­li­suuk­sis­sa, ja yh­tei­sel­le kes­kus­te­lul­le on suu­ri tar­ve. Kes­kus­te­le­mi­nen on vält­tä­mä­tön­tä, jot­ta sie­lun­vi­hol­li­nen ei pää­si­si lyö­mään kii­laa us­ko­vais­ten vä­lil­le. Us­ko­no­pil­li­ses­ti ope­tuk­sen tu­lee ol­la sel­vän yk­si­mie­li­nen, mut­ta elä­män­van­hurs­kau­teen liit­ty­vis­sä ky­sy­myk­sis­sä kaik­kiin asi­oi­hin ei ole löy­det­tä­vis­sä yh­tä oi­ke­aa rat­kai­sua. Täl­löin us­kos­sa val­vo­mi­sen ja toi­nen toi­sen­sa tu­ke­mi­sen mer­ki­tys ko­ros­tu­vat.

Olen­nais­ta on, et­tä kaik­kia, myös mu­siik­kiin liit­ty­viä kes­kus­te­lu­ja lei­mai­si ar­mol­li­suus ja nöy­ryys, halu et­siä yh­des­sä Ju­ma­lan tah­don mu­kai­sia ja us­koa tu­ke­via rat­kai­su­ja. Ju­ma­lan an­ta­ma mu­sii­kin lah­ja on läh­tö­koh­tai­ses­ti iloi­nen ja elä­mää ri­kas­tut­ta­va asia – kii­tok­sen ai­he.