Pääsiäistä edeltävä paastonaika on saanut viime vuosina usein ekologisen korostuksen. Paaston aikana on kehotettu pohtimaan esimerkiksi omaa kulutuskäyttäytymistään. Ovatko kaikki toivomani hankinnat lopulta tarpeellisia? Voisiko vähempi kuluttaminen saada huomion kiinnittymään onnellisuutta tuottaviin, aineettomiin asioihin ja lisätä sitä kautta myös kiitollisuutta.
Ekologisuus on tärkeä arvo. Se tarkoittaa muun muassa luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä sekä kulutuksen suhteuttamista maapallon luonnonvarojen riittävyyteen. Ihmisen tehtävä on Raamatun mukaankin suojella luontoa, samalla kun ihminen hyödyntää sitä omiin tarpeisiinsa. Luomakunnan tuhoaminen on taas selkeästi väärin.
Äärimmäinen ekoajattelu ottaa luomakunnan voinnin ja erityisesti tulevaisuuden ihmisen käsiin unohtaen, että lopulta luomakunnan tila on ja on aina ollut Jumalan vallassa. Jumala ei ole passiivinen toimija vaan aktiivinen Luoja. ”Hän ylläpitää kaikki”, todetaan Kristinopissa luomistyöstä. Jumalan luova työ jatkuu edelleen.
Ekologisuus voi saada vääristyneet mittasuhteet, jos siitä tulee kristityn elämän päätarkoitus. Silloin voi unohtua, että tärkeintä ihmiselle on löytää Jumalan valtakunta ja saada omat synnit anteeksi.
Paastoamisen ydinajatus ei ole Raamatun mukaan ekologinen. Paaston aika on tarkoitettu itsensä tutkimiseen. Yksi osa tätä voi olla oman kulutuksen tarkkaileminen ja turhasta luopuminen. Ennen muuta paasto kutsuu kuitenkin tutkimaan omaa sisintään siitä näkökulmasta, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä, ja ovatko ne niitä asioita, jotka ovat pelastuksen ja iankaikkisen elämän kannalta olennaisia.
Martti Lutherin mukaan paastoaminen on ”hyvää ulkonaista kurinalaisuutta”. Sen avulla ei kuitenkaan ansaita autuutta eikä se korvaa uskoa. Itsensä tutkimisen lisäksi paasto kutsuu meitä uskomaan synnit anteeksi. Se kehottaa olemaan kuuliainen Jumalan tahdolle ja kantamaan ristiä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys