Vuo­den si­säl­lä käy­dään sekä seu­ra­kun­ta- et­tä edus­kun­ta­vaa­lit. Moni ko­kee huol­ta po­liit­ti­sen kes­kus­te­lun kär­jis­ty­mi­ses­tä ja yh­teis­kun­nan ja­kau­tu­mi­ses­ta. So­si­aa­li­nen me­dia mah­dol­lis­taa toi­sia louk­kaa­van tai jopa uh­kai­le­van pu­heen eri ta­val­la ajat­te­le­via koh­taan. Raa­ma­tun mu­kaan jo­kai­nen ih­mi­nen on Ju­ma­lan kuva. Sik­si kova puhe toi­sis­ta ih­mi­sis­tä tai vi­hol­lis­ku­vien luo­mi­nen ei vas­taa us­kos­ta nou­se­vaa ar­vo­maa­il­maa.

Puo­lu­e­po­li­tii­kas­ta us­ko­vais­ten kes­ken on to­det­tu, et­tä po­liit­ti­nen vai­kut­ta­mi­nen ei kuu­lu rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le. Näin on hyvä, sil­lä po­liit­ti­seen toi­min­taan si­säl­tyy myös in­to­hi­moa ja vah­vo­ja nä­ke­myk­siä, jot­ka voi­vat hel­pos­ti rik­koa us­ko­vais­ten vä­lis­tä rak­kaut­ta. On hyvä muis­taa, et­tä mi­kään ajal­li­nen asia ei ole sen ar­vois­ta, et­tä sen vuok­si kan­nat­tai­si rik­koa us­kon syn­nyt­tä­mä kes­ki­näi­nen rak­kaus. Jos näin käy, ri­ko­taan Jee­suk­sen omaa käs­kyä vas­taan (Joh. 13:34–35). Täl­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa on oi­kein hoi­taa rik­kou­tu­neet vä­lit an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mil­la.

Us­ko­vai­nen toi­mii tasa-ar­voi­se­na yh­teis­kun­nan jä­se­ne­nä. On oi­kein ja ar­vos­tet­ta­vaa osal­lis­tua omil­la lah­joil­la oman ko­ti­paik­ka­kun­nan ja isän­maan asi­oi­den hoi­ta­mi­seen. Suo­mes­sa tämä ta­pah­tuu de­mok­raat­ti­sen jär­jes­tel­män si­säl­lä, po­liit­tis­ten puo­lu­ei­den kaut­ta. Yleen­sä ot­ta­en kan­sa­lai­set ää­nes­tä­vät nii­tä puo­lu­ei­ta ja eh­dok­kai­ta, joi­den ko­ke­vat edis­tä­vän omien ar­vo­jen­sa mu­kai­sia ta­voit­tei­ta.

Ää­nes­tä­mi­nen, po­liit­ti­sis­sa puo­lu­eis­sa toi­mi­mi­nen ja yh­teis­kun­nal­li­nen osal­lis­tu­mi­nen on jo­kai­sen oman har­kin­nan va­ras­sa. Pai­kal­li­nen rau­ha­nyh­dis­tys, SRK tai Päi­vä­mies-leh­ti ei­vät ota kan­taa puo­lu­ei­den pa­rem­muu­teen. Sen si­jaan jo­kais­ta roh­kais­taan elä­mään ja toi­mi­maan us­kon ja hy­vän oman­tun­non poh­jal­ta kai­kil­la elä­män osa-alu­eil­la, myös po­liit­ti­ses­sa toi­min­nas­sa. Tämä tar­koit­taa esi­mer­kik­si lä­him­mäi­sen ra­kas­ta­mis­ta sa­noin ja te­oin sekä jo­kai­sen ih­mi­sen kun­ni­oit­ta­vaa koh­te­lua, mie­li­pi­de- ja nä­ke­my­se­rois­ta huo­li­mat­ta.