Jo­kai­nen työn­te­ki­jä jät­tää työ­yh­tei­söön jäl­ken­sä. Sik­si on hyvä vä­lil­lä poh­tia, mitä tuon mu­ka­na­ni, kun tu­len työ­pai­kal­le tai avaan yh­tey­den etä­pa­la­ve­riin. Työ­yh­tei­sön jä­se­nen jät­tä­mä jäl­ki nä­kyy en­nen muu­ta vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa ja te­ois­sa. Mi­kä­li työ­ka­ve­rin teot ovat ris­ti­rii­das­sa sa­no­jen kans­sa, teot pai­na­vat enem­män.

Työ­yh­tei­söis­tä pu­hut­ta­es­sa esiin nou­see usein psy­ko­lo­gi­sen tur­val­li­suu­den kä­si­te, joka tar­koit­taa tur­val­lis­ta il­ma­pii­riä teh­dä töi­tä – yrit­tää ja ereh­ty­ä­kin. Tur­val­li­ses­sa il­ma­pii­ris­sä saa ol­la tie­tä­mä­tön ja ky­syä. Läh­tö­koh­ta­na on, et­tä jo­kai­nen saa ja us­kal­taa ol­la työ­pai­kal­la oma it­sen­sä.

Kris­ti­nus­kos­ta nou­se­vat ar­vot, ku­ten ar­mol­li­suus ja toi­sen ih­mi­sen nä­ke­mi­nen Ju­ma­lan ku­va­na, luo­vat hy­vän poh­jan tur­val­li­sel­le työ­yh­tei­söl­le. Täl­lai­nen poh­ja vah­vis­taa mo­ti­vaa­ti­o­ta, aut­taa jak­sa­maan ja li­sää py­sy­vyyt­tä.

Työ­yh­tei­sös­sä elä­vät ja toi­mi­vat rin­nak­kain eri­lai­set per­soo­nat eri­lai­si­ne tie­toi­neen, tai­toi­neen ja vah­vuuk­si­neen. Yh­teen­tör­mäyk­si­ä­kin tu­lee. Moni al­le­kir­joit­taa to­te­a­muk­sen, et­tä han­ka­lin­ta ja kuor­mit­ta­vin­ta työ­e­lä­mäs­sä ovat mut­kis­tu­neet ih­mis­suh­teet. Haas­ta­vat­kaan työ­teh­tä­vät ei­vät kuor­mi­ta sa­mal­la ta­val­la kuin ne.

Tur­val­li­suus ei mu­re­ne sen vuok­si, et­tä työ­yh­tei­sön jä­sen­ten vä­lil­le tu­lee vä­lil­lä ris­ti­rii­to­ja. Tur­val­li­suut­ta na­ker­taa se, jos asi­oi­ta ei kä­si­tel­lä ta­sa­puo­li­sel­la ta­val­la ei­kä rii­to­ja so­vi­ta. Rei­lu an­teek­si­pyyn­tö on edel­leen ar­vos­tet­ta­va teko työ­e­lä­mäs­sä, sa­moin kuin kyky an­taa an­teek­si ja men­nä eteen­päin.

Ra­ken­ta­va toi­min­ta työ­yh­tei­sös­sä vaa­tii toi­si­naan myös roh­keut­ta nos­taa esil­le ikä­viä asi­oi­ta ja epä­koh­tia. Sen voi ai­na teh­dä mui­ta työ­yh­tei­sön jä­se­niä ar­vos­ta­val­la ta­val­la, jo­hon ei kuu­lu esi­mer­kik­si pai­nos­ta­mi­nen tai no­laa­mi­nen.

Avoin, reh­ti ja jo­kais­ta työ­yh­tei­sön jä­sen­tä kun­ni­oit­ta­va käy­tös huo­ma­taan ja sitä ar­vos­te­taan. Sel­lais­ta saa­te­taan us­ko­vai­sel­ta jopa odot­taa, jos hä­nen taus­tan­sa ovat tie­dos­sa. Oma syn­ti­syys on kui­ten­kin tut­tua ja läs­nä myös työ­e­lä­mäs­sä. Ru­kous on­kin, et­tä Ju­ma­la an­tai­si vii­saut­ta ja nöy­ryyt­tä yh­tei­sen hy­vän et­si­mi­seen työ­yh­tei­sön si­säl­lä.