Tal­ven ja ke­vään ai­ka­na moni nuo­ri ha­kee ke­sä­työ­tä. Va­li­tet­ta­va to­si­a­sia on, et­tä omas­ta ak­tii­vi­suu­des­ta ja lu­kui­sis­ta työ­ha­ke­muk­sis­ta huo­li­mat­ta ke­sä­työ­tä ei ai­na löy­dy. Ti­lan­ne saat­taa tur­haut­taa ja tuo­da mo­nen­lai­sia poh­din­to­ja mie­leen: mik­si mi­nul­le ei löy­dy työ­tä, on­ko mi­nus­sa jo­kin vi­ka­na?

Tou­ko­kuus­sa moni saa opin­ton­sa val­miik­si ja on val­mis työ­mark­ki­noil­le. Al­ku­vuo­den ai­ka­na on kui­ten­kin uu­ti­soi­tu sii­tä, et­tä eri­tyi­ses­ti nuor­ten työt­tö­myys on kas­va­nut huo­les­tut­ta­vaa vauh­tia (PTT, Ti­las­to­kes­kus). Am­mat­tiin val­mis­tu­va nuo­ri kil­pai­lee työ­pai­kois­ta sel­lais­ten ha­ki­joi­den kans­sa, joil­la on enem­män työ­ko­ke­mus­ta.

Vaik­ka työn saa­mi­ses­sa oli­si pi­dem­pään­kin on­gel­mia, kan­nat­taa muis­taa, et­tä usein­kaan ti­lan­ne ei joh­du työn­ha­ki­jas­ta vaan ylei­ses­tä työl­li­syys­ti­lan­tees­ta. Yh­teis­kun­nan ta­lous- ja työl­li­syys­ti­lan­ne vaih­te­lee osa­na glo­baa­lia ta­lout­ta, jo­hon myös maa­il­man­po­liit­ti­nen ti­lan­ne vai­kut­taa. Moni muis­taa 1990-lu­vun la­man, jol­loin työl­li­syys­ti­lan­ne oli use­am­man vuo­den ajan hy­vin vai­kea. Ti­lan­ne voi kui­ten­kin muut­tua no­pe­as­ti myös toi­seen suun­taan, kas­vuun ja työ­paik­ko­jen syn­ty­mi­seen.

Mis­tä haas­ta­vien ai­ko­jen kes­kel­lä voi­si löy­tää us­koa ja luot­ta­mus­ta työl­lis­ty­mi­sen ja laa­jem­min­kin tu­le­vai­suu­den suh­teen? Eri asi­an­tun­ti­jat ja työ­nan­ta­ja­ta­hot ko­ros­ta­vat sit­keyt­tä, omaa ak­tii­vi­suut­ta sekä kou­lu­tuk­sen ja työ­e­lä­mä­tai­to­jen yl­lä­pi­tä­mis­tä. Jos omat työ­ha­ke­muk­set tun­tu­vat huk­ku­van kym­me­nien mui­den ha­ke­mus­ten jouk­koon, voi työ­nan­ta­jaa lä­hes­tyä myös hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti. Osa työ­pai­kois­ta ei kos­kaan tule jul­ki­ses­ti ha­et­ta­vak­si, mut­ta hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti työ­tä ky­sy­vä työn­ha­ki­ja saat­taa yl­lät­tyä myön­tei­ses­ti.

Vä­hem­män työ­ko­ke­mus­ta omaa­va saat­taa työl­lis­tyä omas­sa per­he- tai ys­tä­vä­pii­ris­sä ole­van ih­mi­sen kaut­ta. Omas­sa ko­dis­sa ja lä­hi­pii­ris­sä­kään teh­tä­vää pie­ni­muo­toi­sem­paa työ­tä ei tule vä­hek­syä. Työ­nan­ta­jan nä­kö­kul­mas­ta täl­lai­nen työ­ko­ke­mus ker­too nuo­ren ak­tii­vi­suu­des­ta ja työ­ha­luis­ta.

Us­ko tuo elä­mään lu­pauk­sen Ju­ma­lan huo­len­pi­dos­ta. Vaik­ka ih­mi­nen ko­ki­si avut­to­muut­ta ja vä­sy­mys­tä omas­ta ti­lan­tees­taan, Ju­ma­la nä­kee ja tun­tee jo­kai­sen elä­män. Hän kuu­lee avun­pyyn­nön ja ru­kouk­sen ja vas­taa nii­hin so­pi­val­la ajal­la ja ta­val­la.