Seu­rail­moi­tus­ten suu­ri mää­rä tä­män leh­den si­vuil­la ker­too rau­ha­nyh­dis­tys­ten toi­min­ta­kau­den par­hail­laan käyn­nis­ty­vän. Siir­ry­tään si­sä­ruo­kin­ta­kau­teen, ku­ten jos­kus kuu­lee sa­not­ta­van. Ke­sän suu­ret seu­rat ret­ki­o­lo­suh­teis­sa ovat ohi, ja Ju­ma­lan sa­nan saar­na kai­kuu syk­syn ja tal­ven kuu­kau­si­na si­sä­ti­lois­sa: rau­ha­nyh­dis­tys­ten toi­mi­ta­loil­la, kir­kois­sa, seu­ra­kun­tien ti­lois­sa ja ko­deis­sa.

Isois­sa ja pie­nis­sä seu­rois­sa saar­nan ydin on sama, an­teek­si­an­ta­muk­sen vies­ti syn­ti­sel­le ih­mi­sel­le. Seu­ra­kut­su­kin on sa­mal­la ta­val­la kai­kil­le avoin: myös pie­niin seu­roi­hin ovat kaik­ki ter­ve­tul­lei­ta. Tätä vies­tiä on tär­keä pi­tää pai­kal­li­sil­la ta­soil­la esil­lä ym­pä­ri vuo­den. Kun seu­roi­hin tu­lee en­si­ker­ta­lai­sia, avoin suh­tau­tu­mi­nen ja ys­tä­väl­li­nen vas­taa­not­to saa­vat olon tun­tu­maan ter­ve­tul­leel­ta.

Syys­kau­den käyn­nis­ty­es­sä mo­nen seu­ra­sa­lin ovel­la nä­kyy uu­sia kas­vo­ja, ku­ten opis­ke­li­joi­ta, paik­ka­kun­taa vaih­ta­nei­ta ja pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­nei­ta. He et­si­vät omaa paik­kaan­sa seu­ra­sa­lis­ta, ja mo­nen toi­vee­na on löy­tää ko­ti­paik­ka­kun­nal­taan uu­sia us­ko­nys­tä­viä. Uu­den tu­lok­kaan as­ke­leet ovat usein epä­var­mat ja tun­nus­te­le­vat: mi­ten mi­nut ote­taan vas­taan?

Epä­var­muus seu­ra­sa­lin ovel­la voi kos­ket­taa myös tu­tul­le seu­ra­pai­kal­le saa­pu­vaa. Syy­nä voi ol­la esi­mer­kik­si yk­si­näi­syy­den ko­ke­mus tai nuo­rel­la epä­var­muus sii­tä, hy­väk­sy­vät­kö toi­set nuo­ret hä­net jouk­koon­sa. Näil­tä osin jo­kai­nen seu­ra­vie­ras voi teh­dä par­haan­sa: huo­mi­oi­da, ter­veh­tiä, ky­säis­tä kuu­lu­mi­sia. Nuo­ren hen­ki­lö­koh­tai­nen huo­mi­oi­mi­nen ja pyy­tä­mi­nen mu­kaan yh­tei­seen toi­min­taan voi ma­dal­taa seu­ra­sa­lin kyn­nys­tä, vaik­ka ikä­to­ve­rei­ta tai ka­ve­rei­ta ei omal­la paik­ka­kun­nal­la oli­si­kaan.

Ky­läi­ly­kut­su on merk­ki ha­luk­kuu­des­ta tu­tus­tua, ja täl­lai­nen kut­su läm­mit­tää yleen­sä kut­sun saa­jan miel­tä. Uu­del­la paik­ka­kun­nal­la on sen jäl­keen yk­si ik­ku­na, jos­ta lois­ta­vat va­lot tun­tu­vat syk­syn pi­me­tes­sä eri­tyi­sil­tä: siel­lä asuu tut­tu­ja ih­mi­siä, us­ko­nys­tä­viä. Raa­mat­tu kan­nus­taa vie­raan­va­rai­suu­teen ja en­nak­ko­luu­lot­to­maan koh­taa­mi­seen: ”Äl­kää unoh­ta­ko osoit­taa vie­raan­va­rai­suut­ta, sil­lä jot­kut ovat yö­si­jan an­ta­es­saan tul­leet ma­joit­ta­neek­si en­ke­lei­tä” (Hepr. 13:2).