Me­nos­sa on kan­sain­vä­li­nen ra­sis­min­vas­tai­nen viik­ko, jol­la ha­lu­taan edis­tää ih­mis­ten yh­den­ver­tai­suut­ta. Yh­den­ver­tai­suu­den läh­tö­koh­ta on raa­ma­tul­li­nen. Kaik­ki ih­mi­set Ju­ma­lan luo­mi­na ja Kris­tuk­sen lu­nas­ta­mi­na ovat ar­vok­kai­ta. Ky­sy­mys ei ole iden­ti­tee­tis­tä, taus­tas­ta tai yh­teis­kun­nal­li­ses­ta ase­mas­ta, vaan luo­vut­ta­mat­to­mas­ta, Ju­ma­lan lah­joit­ta­mas­ta ih­mi­sar­vos­ta.

YK:n ju­lis­ta­maa ra­sis­min­vas­tais­ta viik­koa vie­te­tään tänä vuon­na tee­mal­la tur­val­li­suus. Suo­men Pu­nai­sen Ris­tin mu­kaan ra­sis­mi tar­koit­taa “ole­te­tun ih­mis­ryh­män ar­vot­ta­mis­ta esi­mer­kik­si et­ni­sen al­ku­pe­rän, ihon­vä­rin, kan­sa­lai­suu­den, kult­tuu­rin, äi­din­kie­len tai us­kon­non pe­rus­teel­la alem­pi­ar­voi­sek­si kuin muut ih­mis­ryh­mät”. Puut­tu­mal­la ra­sis­miin jo­kai­nen voi luo­da kai­kil­le, myös it­sel­leen, tur­val­li­sem­paa yh­teis­kun­taa.

Ra­sis­ti­ses­ta käy­tök­ses­tä hei­jas­tuu usein oman ryh­män pi­tä­mi­nen mui­ta pa­rem­pa­na. Täl­lai­nen käy­tös ai­heut­taa eri­ar­vois­tu­mis­ta ja va­hin­goit­taa sen koh­tei­den li­säk­si laa­jem­min­kin yh­teis­kun­taa. Myös us­ko­vai­sel­la on täs­sä val­vo­mi­sen paik­ka: sama koh­te­lu, jon­ka toi­voo an­net­ta­van omal­le vii­te­ryh­mäl­le, on tär­keä an­taa muil­le ryh­mil­le. Tämä kos­kee myös ta­paa pu­hua muis­ta kuin oman vii­te­ryh­män jä­se­nis­tä.

Jos­kus il­ma­pii­ri voi kään­tyä mus­ta­val­koi­sek­si: joko olet puo­lel­lam­me tai mei­tä vas­taan. Se, et­tei li­pu­ta vä­hem­mis­tön oi­keuk­sia aja­van jär­jes­tön puo­les­ta, ei tar­koi­ta kiel­teis­tä suh­tau­tu­mis­ta vä­hem­mis­töön kuu­lu­viin ih­mi­siin. Us­ko­vai­sen ei tar­vit­se yh­den­ver­tai­suu­den tai muun­kaan tär­ke­än ta­voit­teen vuok­si suos­tua tu­ke­maan sel­lais­ta, joka on Ju­ma­lan sa­nan ja sii­hen si­do­tun oman­tun­non vas­tais­ta.

Ih­mi­nen ei voi kai­kis­sa ti­lan­teis­sa vai­kut­taa sii­hen, mi­ten toi­set toi­mi­vat, mut­ta ai­na voi vai­kut­taa sii­hen, mi­ten it­se toi­mii. Jee­suk­sen esi­mer­kin mu­kaan voi koh­da­ta ta­sa­ver­tai­ses­ti ja kun­ni­oit­ta­vas­ti mui­den hyl­jek­si­män ih­mi­sen. To­del­lis­ta yh­den­ver­tai­suut­ta on lä­hes­tyä tois­ta ih­mis­tä niin kuin toi­voi­si it­se­ään lä­hes­tyt­tä­vän. Oi­keu­den­mu­kai­sel­le ja toi­sia ih­mi­siä kun­ni­oit­ta­val­le käy­tök­sel­le on mo­nin ta­voin po­la­ri­soi­tu­nees­sa maa­il­mas­sa yhä suu­rem­pi tar­ve.