Lee­na Yli­kos­ki

Ke­säi­se­nä hei­nä­kuun il­ta­na al­kaa ol­la jo au­rin­gon­las­kun ai­ka, kun ta­paan ser­kuk­set Eb­ba ja Ol­ga Yli­kos­ken pi­ha­maal­ta ki­saa­mas­sa nuo­rem­pien ka­ve­rei­den ja si­sa­rus­ten kans­sa. Ei mene kuin tovi, niin löy­dän hei­dät si­säl­tä mu­si­soi­mas­ta ym­pä­ril­lään sama tyt­tö­jouk­ko kuin ul­ko­na­kin.

Rau­hoit­tu­mi­nen il­ta­toi­miin ei tun­nu ole­van mie­les­sä, vaik­ka kel­lo­nai­ka on tie­dos­sa, ja oven­ra­os­ta on tul­lut jo­ku­nen huo­mau­tus­kin nuk­ku­maan­me­nos­ta. Kesä, seu­ra ja mie­len­kiin­toi­set puu­hat vie­vät te­ke­mi­ses­tä toi­seen. Py­säh­dyim­me tyt­tö­jen kans­sa poh­ti­maan uni­a­si­oi­ta ja nuk­ku­mis­ta.

Eb­ba ja Ol­ga ovat ha­vain­neet hy­vin nu­ku­tun yön ole­van tär­ke­ää jak­sa­mi­sel­le. Jos il­lal­la on pys­ty­nyt rau­hoit­tu­maan ja on ol­lut hil­jai­suut­ta, Ol­ga on huo­man­nut nu­kah­ta­mi­sen ole­van hel­pom­paa.

Eb­ba ker­too, et­tä vauh­dik­kaan päi­vän jäl­keen unia nä­kee pal­jon, ja jos­kus ne ovat pai­na­jai­sia. Ne ovat pe­lot­ta­via, ja jos nii­hin he­rää, on säi­käh­ty­nyt olo.

– On hel­pot­ta­nut, kun on ta­jun­nut, et­tä unet ei lii­ty vält­tä­mät­tä mi­ten­kään omaan elä­mään. Nii­tä ei tar­vit­se jää­dä miet­ti­mään ja muis­te­le­maan, Eb­ba ku­vai­lee.

Un­ten mail­le pää­syyn ja rau­hoit­tu­mi­seen il­lal­la on tyt­tö­jä hel­pot­ta­nut kir­jan lu­ke­mi­nen ja jut­te­lu jon­kun kans­sa.

– Kir­ja ei saa ol­la kui­ten­kaan lii­an jän­nit­tä­vä, kos­ka sit­ten ei mal­ta jät­tää lu­ke­mis­ta kes­ken, he miet­ti­vät.

Jos­kus te­ke­mät­tö­mät työt ovat jää­neet pai­na­maan miel­tä. Eb­ba on jos­kus nous­sut kah­den­kin ai­kaan yöl­lä hoi­ta­maan lem­mik­kie­läi­men, kos­ka teh­tä­vä on il­lal­la unoh­tu­nut.

Eb­ban ja Ol­gan il­ta­toi­miin kuu­luu hy­vin sa­man­tyyp­pi­siä asi­oi­ta: il­ta­pa­la, il­ta­pe­sut ja il­ta­ru­kous. Jos on tul­lut rii­taa, heil­le mo­lem­mil­le on tär­ke­ää saa­da ne so­vit­tua en­nen nuk­ku­maan me­noa.

– Uni ei tule oi­kein mi­ten­kään, jos toi­nen ker­ki­ää nu­kah­taa en­nen asi­oi­den so­pi­mis­ta, sa­noo Eb­ba.

Vä­lil­lä uni ei ole tul­lak­seen hel­pos­ti ja aa­mul­la taas nu­kut­tai­si.

– Kun alan nou­se­maan koh­ta­lai­sen ai­kai­sin ylös aa­mui­sin, vaik­ka vä­syt­täi­si, niin jon­kin ajan pääs­tä il­lal­la al­kaa kyl­lä hel­pom­min nu­kut­ta­maan ajois­sa, to­te­aa Eb­ba.

Ma­keim­mat unet ty­töt ovat saa­neet ko­kea, kun ovat nous­seet aa­mul­la ajois­sa ylös ja teh­neet päi­vän mit­taan pal­jon kai­ken­lais­ta hom­maa. Il­lal­la on sit­ten uni tul­lut hel­pos­ti, ja on ol­lut mu­ka­va ja help­po nu­kah­taa.

– Jos­kus nu­kah­ta­mi­nen on hel­pom­paa yk­sin, kun kai­paa omaa rau­haa. Jos­kus taas kai­paan seu­raa si­sa­ruk­sis­ta, ker­too Ol­ga.

Eb­ban mie­les­tä mu­ka­vam­paa on nu­kah­taa ka­ve­rin kans­sa, mut­ta yk­sin nu­kah­ta­mi­nen on taas hel­pom­paa. Yk­si­mie­li­siä he ovat sii­tä, et­tä hy­vin nu­ku­tun yön jäl­keen on vir­keä, mu­ka­va ja ren­to olo. Toi­vee­na heil­lä on, et­tä sai­si nuk­kua joka yö hy­vin ei­kä nä­ki­si pai­na­jai­sia.

– Par­hai­ten uni tu­lee, kun on asi­at hy­vin ja hyvä mie­li.