Jo­han­na Ren­to­la

Hän osa­si py­säh­tyä toi­sen ih­mi­sen koh­dal­le, aset­tua hä­nen ase­maan­sa ja luo­da ar­vos­ta­van kes­kus­te­luil­ma­pii­rin, tii­vis­tää Mar­ket­ta Lu­mi­jär­vi, joka muis­te­lee läm­möl­lä edes­men­nyt­tä kum­mi­tä­ti­ään Mar­ja-Lii­sa Si­vu­laa.

Kun Lu­mi­jär­vi oli lap­si, hän ja Si­vu­la asui­vat eri paik­ka­kun­nil­la ja vah­va yh­teys hei­dän vä­lil­leen syn­tyi vas­ta ai­kui­si­äl­lä.

– Muut­ta­es­sa­ni Ou­luun hän an­toi mi­nul­le niin sa­no­tun sel­vi­ä­mis­pak­kauk­sen, mikä tun­tui sil­loin tosi hie­nol­ta. Pak­kauk­ses­sa oli kai­ken­lais­ta keit­ti­ös­sä tar­vit­ta­vaa ta­va­raa, joka oli tar­peen juu­ri ko­toa muut­ta­neel­le, ker­too Lu­mi­jär­vi.

Kun Lu­mi­jär­vi asui yk­sin Sa­ha­lah­del­la, Si­vu­la soit­ti, voi­si­ko hän tul­la mie­hen­sä Vei­kon kans­sa ky­lään.

– Kos­ka Mar­ja-Lii­sa oli myös äi­din ys­tä­vä, täl­lai­nen hen­ki­lö­koh­tai­nen lä­hes­ty­mi­nen tun­tui tär­ke­äl­tä. Oli haus­kaa, kun Si­vu­lat tu­li­vat Tam­pe­reel­le asu­maan, niin hei­tä näki seu­rois­sa ja sain it­se­kin käy­dä heil­lä vie­rai­lul­la ja jut­te­le­mas­sa.

Vaik­ka Mar­ja-Lii­sa Si­vu­lal­la oli it­sel­lä iso per­he, hän ym­mär­si hy­vin myös eri­lais­ta elä­män­ti­lan­net­ta, muis­te­lee Lu­mi­jär­vi kii­tol­li­se­na. Kun hän myö­hem­min meni nai­mi­siin, kum­mi iloit­si sii­tä­kin elä­män­koh­das­ta.

– Sil­loin kes­kus­te­lim­me muun mu­as­sa Ju­ma­lan joh­da­tuk­ses­ta. Oli iha­naa, kun hän pää­si mei­dän häi­him­me.

Lu­mi­jär­vi ker­too mu­ka­va­na yk­si­tyis­koh­ta­na, et­tä Si­vu­la an­toi hä­nel­le kih­la­lah­jak­si an­tiik­ki­liik­kees­tä löy­ty­neen kak­ku­la­pi­on.

– Se ilah­dut­taa edel­leen. Kak­ku­la­pio on 1940-lu­vul­ta, se on per­soo­nal­li­nen ei­kä se mene rik­ki, hän ku­vai­lee.

Haus­ka muis­to on jää­nyt myös sii­tä, kun Lu­mi­jär­ven ys­tä­vän polt­ta­reis­sa käy­tiin ky­sy­mäs­sä avi­o­liit­to­neu­vo­ja us­ko­vai­sil­ta van­hem­mil­ta avi­o­pa­reil­ta, ku­ten juu­ri Si­vu­loil­ta.

– Ai­kui­se­na ta­pa­sim­me sil­loin täl­löin, yk­si muis­to on seu­rois­ta Un­ka­ris­ta. Siel­lä­kin koh­taa­mi­nen oli tosi läm­min. Vaik­ka koh­taa­mi­sen het­ket oli­si­vat ol­leet­kin ly­hyi­tä, niis­tä jäi ai­na hyvä mie­li.

Si­vu­la lä­het­ti kum­mi­lap­sel­leen ku­van hä­nen vii­mei­sel­tä ul­ko­maan­mat­kal­taan. Kas­vot ovat her­kät ja avoi­met, ikään kuin hän oli­si juu­ri sa­no­mai­sil­laan jo­tain kau­nis­ta.

– Mar­ja-Lii­san tai­to luo­da vah­va yh­teys joka ker­ta ta­va­tes­sa oli mi­nul­le mer­ki­tyk­sel­lis­tä. Ai­to koh­taa­mi­sen tai­to ja lu­kui­sat ar­vok­kaat kes­kus­te­lut ovat­kin kum­mi­tä­din ar­vok­kain pe­rin­tö, sum­maa Lu­mi­jär­vi.

Hä­nen mu­kaan­sa Mar­ja-Lii­sa Si­vu­la oli kes­kus­te­luis­sa vah­vas­ti läs­nä.

– Kun hän ker­toi omis­ta elä­män­vai­heis­taan, koin et­tä hän pu­hui mi­nul­le kuin ver­tai­sel­leen, Lu­mi­jär­vi to­te­aa.

Hän ko­kee, et­tä hä­nen teh­tä­vän­sä on vaa­lia kum­mi­tä­din ar­vo­kas­ta pe­rin­töä.

– Eri­lai­sis­sa elä­män koh­dis­sa saa luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen, sekä ai­dos­ti koh­da­ta ja tul­la koh­da­tuk­si.

Tä­nään 1.6. vie­te­tään val­ta­kun­nal­lis­ta Kum­mi­päi­vää.