Mi­le­na Määt­tä

Oma­eh­toi­nen hen­ki­syys ko­ros­tuu ajas­sam­me. Mikä on sen suh­de hen­gel­li­syy­teen? Haas­ta­tel­ta­va­na on psy­ki­at­ri­nen sai­raan­hoi­ta­ja An­ne Si­mi­lä Jäm­säs­tä.

Aset­te­lem­me jal­ko­jam­me nur­mi­kol­le ja sa­no­ja suu­hun. Ai­he tun­tuu isol­ta ja her­käl­tä.

Pu­hum­me hen­ki­syy­des­tä ja hen­gel­li­syy­des­tä, nii­den erois­ta ja yh­tä­läi­syyk­sis­tä.

– Jos­sa­kin vai­hees­sa tuli it­sel­le tosi voi­ma­kas tar­ve miet­tiä, et­tä mikä näi­den ero on ja mitä it­se ajat­te­lee näis­tä asi­ois­ta, Si­mi­lä ker­too.

Suo­men kie­les­sä hen­ki­syys ja hen­gel­li­syys liit­ty­vät yh­teen, mut­ta tar­koit­ta­vat eri asi­oi­ta. Kirk­ko­his­to­ri­an do­sent­ti Mik­ko Mal­ka­vaa­ra se­lit­tää asi­aa: ”Hen­ki­syys on kiin­nos­tus­ta elä­män tar­koi­tus­ta, ih­mi­syyt­tä ja ih­mi­sen men­nei­syyt­tä koh­taan. – – Hen­gel­li­syys on hen­ki­syy­den us­kon­nol­li­nen ulot­tu­vuus.”

Si­mi­lä on mää­ri­tel­mis­tä sa­moil­la lin­joil­la:

– Vi­ral­li­ses­ti ne tar­koit­ta­vat eri asi­oi­ta. Hen­gel­li­syys liit­tyy us­koon. Hen­ki­syys taas ei lii­ty pe­las­tu­mi­seen, sii­nä pu­hu­taan enem­män näis­tä ajal­li­sis­ta asi­ois­ta, esi­mer­kik­si omas­ta mi­näs­tä ja it­ses­tä suh­tees­sa mui­hin.

Pe­rin­tei­nen jako hä­mär­tyy

Ai­na jako ei kui­ten­kaan ole sel­keä. Mal­ka­vaa­ra kir­joit­taa, et­tä esi­mer­kik­si uus­hen­ki­syy­dek­si kut­sut­tu il­miö yh­dis­tää ai­nek­sia näis­tä mo­lem­mis­ta. Uus­hen­ki­syys ko­ros­taa yk­si­löl­li­syyt­tä ja ot­taa vai­kut­tei­ta esi­mer­kik­si idän us­kon­nois­ta, luon­no­nus­kon­nois­ta ja hu­ma­nis­ti­ses­ta psy­ko­lo­gi­as­ta.

Hen­gel­li­syys on osa us­ko­vai­sen ih­mi­sen elä­mää.

– Tun­tuu tär­ke­äl­tä, et­tä saa omis­taa Py­hän Hen­gen, joka opas­taa, neu­voo ja roh­kai­see. Myös evan­ke­liu­mi on Py­hän Hen­gen vai­kut­ta­maa, Si­mi­lä poh­tii.

Us­kon­nol­li­ses­ta va­kau­muk­ses­ta riip­pu­mat­ta ih­mi­nen saat­taa ol­la kiin­nos­tu­nut myös hen­ki­ses­tä hy­vin­voin­nis­ta tai hen­ki­syy­des­tä.

To­te­am­me yh­des­sä, et­tä eri­tyi­ses­ti hen­ki­sen hy­vin­voin­nin tee­ma on­kin tär­keä. Si­mi­lä ker­too, et­tä ajal­li­sen elä­män nä­kö­kul­mas­ta on hyö­dyl­lis­tä py­säh­tyä it­sen­sä ää­rel­le, poh­tia omia aja­tus­mal­le­jaan ja nii­den vai­ku­tus­ta omaan ja lä­heis­ten elä­mään. Ol­la läs­nä – se on Si­mi­län mu­kaan mer­kit­tä­vä asia mie­lek­kyy­den ko­ke­mi­ses­sa:

– Esi­mer­kik­si hen­gi­tys- tai rau­hoit­tu­mis­har­joi­tuk­set voi­vat tuo­da ajal­li­seen elä­mään hy­vin­voin­tia. Moni elää hek­tis­tä ja suo­ri­tus­kes­keis­tä elä­mää, ja on tär­ke­ää kes­kit­tyä ole­maan läs­nä täs­sä het­kes­sä. Luon­to ja liik­ku­mi­nen tar­jo­a­vat sil­le hy­viä mah­dol­li­suuk­sia. Ajat­te­len, et­tä hen­ki­sen kas­vun tee­mois­sa on myös pal­jon hy­vää.

Si­mi­lä to­te­aa, et­tä oma hy­vin­voin­ti ja esi­mer­kik­si omien vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­jen ke­hit­tä­mi­nen tu­ke­vat lä­heis­ten­kin hy­vin­voin­tia.

Vie­raan tun­tuis­ta hen­gel­lis­ty­mis­tä

Hen­ki­ses­tä hy­vin­voin­nis­ta erot­tu­vaan hen­ki­syy­teen liit­tyy Mal­ka­vaa­ran mu­kaan hen­gel­li­syy­teen kal­lis­tu­via asi­oi­ta: pu­hu­taan ju­ma­luu­des­ta tai us­ko­taan, et­tä kai­kil­la elä­vil­lä oli­oil­la on sie­lu. Si­mi­län mu­kaan hen­ki­syy­teen liit­tyy usein myös eri­lai­sia har­joit­tei­ta tai ri­tu­aa­le­ja.

Hen­kis­ten har­joi­tus­ten ta­voit­tee­na voi ol­la myös ais­tia eri­lai­sia ole­mas­sa­o­lon ti­lo­ja tai pyr­kiä yh­tey­teen ym­pä­röi­vän luon­non, maa­il­man­kaik­keu­den tai jopa eri­lais­ten hen­kien kans­sa, eri läh­teis­sä ker­ro­taan.

– Mo­net ri­tu­aa­lit tun­tu­vat ai­ka vie­rail­ta, Si­mi­lä poh­tii, ja jat­kaa, et­tä Ju­ma­lan luo­ma luon­to­kin on an­net­tu meil­le vir­kis­tyk­sek­si, vil­jel­tä­väk­si ja var­jel­ta­vak­si, mut­ta ei kui­ten­kaan pal­vot­ta­vak­si.

– Ja kai­kis­ta suu­rin voi­ma ja yh­teys on sii­nä, mi­ten Pyhä Hen­ki yh­dis­tää Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan ja he­rät­tää kes­ki­näi­sen rak­kau­den, hän tii­vis­tää.

Si­mi­lä on huo­man­nut, et­tä use­at hen­ki­syy­den opet­ta­jat ko­ros­ta­vat sitä, et­tä ih­mi­nen voi­si löy­tää rau­han omas­ta it­ses­tään. Vaik­ka ajal­lis­ta ja hen­kis­tä hy­vin­voin­tia voi eri ta­voin saa­vut­taa­kin, hän to­te­aa, et­tä kes­tä­vä rau­ha löy­tyy vain syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mis­ta. Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ih­mi­sen täy­tyy et­siä it­sen­sä ul­ko­puo­lel­ta.

– Oleel­li­sin­ta näis­sä­kin ai­heis­sa on, et­tei mi­kään me­ni­si tär­keys­jär­jes­tyk­ses­sä us­ko­mi­sen asi­an edel­le.

Läh­tee­nä käy­tet­ty kirk­ko­his­to­ri­an do­sent­ti Mik­ko Mal­ka­vaa­ran Elä­mä­ni kä­sit­teet -blo­gi­teks­te­jä.

Lue li­sää tee­maan liit­ty­viä teks­te­jä tä­män vii­kon Päi­vä­mie­hes­tä ja Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­tä.