Teks­ti: Noo­ra Tala-Kop­pe­roi­nen Kuva: Ma­ria Nie­mi­nen

Au­li ja Mark­ku Sak­ko vaa­li­vat rak­kai­ta ja haus­ko­ja seu­ra­muis­to­jaan, joi­ta on ker­ty­nyt jo vuo­si­kym­men­ten ta­kaa.

Su­vi­seu­roi­hin men­tiin jos­kus seu­ro­ja var­ten va­ra­tul­la juh­la­ju­nal­la, al­ka­vat me­ri­jär­vi­set Au­li ja Mark­ku Sak­ko muis­te­le­maan seu­ra­muis­to­jaan.

Su­vi­seu­rat tun­tu­vat heis­tä edel­leen juh­la­seu­roil­ta, vaik­ka vuo­sien saa­tos­sa moni asia on­kin muut­tu­nut. Ju­nan lail­la myös ai­ka on kul­ke­nut eteen­päin, ja men­nei­tä ke­sä­seu­ra­muis­to­ja voi pa­lau­tel­la mie­leen kuin ase­ma ker­ral­laan.

– Ase­mal­la kuu­lu­tet­tiin, et­tä ”Juh­la­ju­na Jo­en­suun su­vi­seu­roi­hin (1964) saa­puu rai­teel­le 1”. Kon­duk­töö­ri tuli vau­nuun ja sa­noi ”Ju­ma­lan ter­ve”. Mat­kan ai­ka­na ju­nas­sa lau­let­tiin Sii­o­nin lau­lu­ja ja Vir­siä. Ase­mal­ta ti­lau­sa­jo vei su­vi­seu­ra­ken­täl­le, muis­te­lee Mark­ku.

Tänä ke­sä­nä Sa­kot osal­lis­tui­vat Kau­ha­val­la jär­jes­tet­tyi­hin Su­vi­seu­roi­hin.

– Me py­rim­me ai­na ole­maan ava­jai­sis­sa pai­kal­la ja kuun­te­le­maan ne ter­veh­dyk­set, joi­ta sin­ne tuo­daan, ker­too Au­li.

Au­li koki ava­jais­ten ol­leen juh­lal­li­set. Mu­ka­na oli uu­si piis­pa Mat­ti Sa­lo­mä­ki, ja Val­de Pa­lo­lan ter­veh­dys oli eri­tyi­sen ajan­koh­tai­nen. Au­lil­le mie­leen jäi myös se, kuin­ka pää­toi­mi­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Jus­si Ren­to­la ihas­te­li Su­vi­seu­ro­ja jär­jes­tä­neen väen kes­ki­näis­tä hy­vää yh­teis­hen­keä.

Tär­keä ti­lai­suus Au­lil­le ja Mar­kul­le on myös py­hä­aa­mun ju­ma­lan­pal­ve­lus seu­ra­tel­tas­sa.

– Sii­hen osal­lis­tu­taan eh­dot­to­mas­ti. Joi­den­kin van­ho­jen ys­tä­vien kans­sa vuo­tui­nen ta­paa­mi­nen on juu­ri Su­vi­seu­rois­sa. Hei­dän kans­saan on hyvä is­tua kuun­te­le­maan yh­des­sä muu­ta­ma seu­ra­pu­he.

Meet­wurs­tia, nau­hu­rei­ta ja kii­to­sää­niä

– Kun olim­me lap­si­na en­sim­mäi­siä ker­to­ja su­vi­seu­rois­sa, mu­ka­na ei ol­lut pal­jon­kaan nuor­ta vä­keä, muis­taa Au­li.

Väki oli iäk­kääm­pää, sil­lä seu­roi­hin ei ol­lut kyy­te­jä, ei­kä ra­haa­kaan läh­teä.

– It­se pää­sin en­sim­mäis­tä ker­taa Kuo­pi­on su­vi­seu­roi­hin (1957). Sin­ne men­tiin lin­ja-au­tol­la ja eri paik­ka­kun­nil­ta nou­si ih­mi­siä mu­kaan. Omat eväät oli­vat mu­ka­na: mai­toa, me­hua, pul­laa ja voi­lei­piä. Äi­ti huo­leh­ti, et­tä ”sitä pit­tää os­taa meet­wurs­tia muk­kaan. Se säi­lyy, kun on hel­let­tä”.

Mar­kun ko­ti­vä­el­lä oli omat keit­ti­met mu­ka­na, ja tel­tan edes­sä kei­tet­tiin syö­tä­vää.

Sa­kot ker­taa­vat, et­tä en­nen oh­jel­mas­sa oli vain vir­siä, pu­hei­ta ja vä­li­ai­ko­ja, ja pu­heet oli­vat pi­dem­piä, vä­hin­tään tun­nin mit­tai­sia.

– Myös kii­to­sää­niä kuu­lui usein. Pu­hei­den nau­hoit­ta­jia oli pal­jon, ja heil­le oli oma kop­pi­kin. Osa vei nau­hu­rin­sa tai mik­kin­sä pu­hu­jan­ko­rok­keen reu­nal­le.

Avi­o­pa­ri­na Sak­ko­jen en­sim­mäi­set yh­tei­set su­vi­seu­rat oli­vat 1980 Ke­min­maas­sa. Sin­ne liit­tyy haus­ka muis­to.

– Mei­dän oli tar­koi­tus jat­kaa lo­ma­reis­sua Ruot­sin puo­lel­le ja sik­si pää­tim­me jää­dä vie­lä su­vi­seu­ro­jen pää­tyt­tyä nuk­ku­maan yh­dek­si yök­si telt­taam­me seu­ra­ken­täl­le. Seu­raa­va­na aa­mu­na pur­ku­hom­mis­sa ol­lut ys­tä­väm­me, sil­loi­nen per­ho­lai­nen Mart­ti Mur­to­pe­rä tun­nis­ti mei­dän au­tom­me ja huu­si tel­tan ul­ko­puo­lel­ta ”Kaik­ki muut on jo men­neet. Al­ka­kaa­han te­kin jo läh­teä siel­tä!”. Seu­raa­van ke­sän su­vi­seu­rat oli­vat siis Per­hos­sa.

Mie­leen on jää­nyt muis­to myös Ou­to­kum­mun su­vi­seu­rois­ta (1986).

– Il­lal­la me­nim­me koko per­he sa­maan telt­taan ja olim­me aset­tu­mas­sa tel­tan poh­jal­le nuk­ku­maan. Kak­si­vuo­ti­as Lee­na-tyt­töm­me to­te­si: ”On­pa mah­ta­vaa!” Lap­si naut­ti sii­tä tun­nel­mas­ta!

Työ­vuo­rois­sa nä­kyy ajan muut­tu­mi­nen

Mark­ku to­te­aa, et­tä vuo­sien var­rel­la seu­ra­jär­jes­te­lyt ovat ke­hit­ty­neet pal­jon. Työ­vuo­rot ovat ny­kyi­sin hy­vin or­ga­ni­soi­tu­ja.

– Jos Yli­vies­kan su­vi­seu­rois­sa (1963) joku ei tul­lut työ­vuo­roon, otet­tiin ken­täl­tä toi­nen ti­lal­le. Ken­täl­tä ha­et­tiin vä­keä esi­mer­kik­si pe­ru­noi­ta kuo­ri­maan. Minä toi­min nois­sa seu­rois­sa op­paa­na. Seu­ra­vie­rai­ta vie­tiin ma­joit­tu­maan yli­vies­ka­lai­siin ta­loi­hin. Kun hei­tä saa­pui ken­täl­le ja he sa­noi­vat ta­lon ni­men, oh­ja­sin hei­dät sin­ne, ker­too Yli­vies­kas­ta ko­toi­sin ole­va Mark­ku.

Sit­tem­min Mark­ku on ol­lut eri­lai­sis­sa työ­vuo­rois­sa: tont­ti­mak­su­ja pe­ri­mäs­sä, myy­mä­löis­sä, kas­sal­la ja kant­to­ri­na.

Au­lin en­sim­mäi­nen työ­vuo­ro su­vi­seu­rois­sa oli rip­pi­kou­lu­ke­sä­nä. Tuol­loin Reis­jär­ven opis­ton rip­pi­kou­lu­lai­set tu­li­vat kes­ken lei­rin su­vi­seu­roi­hin, ja hei­dän teh­tä­vä­nään oli myy­dä seu­ra­merk­ke­jä seu­ra­vie­rail­le. Myö­hem­min Au­li on ol­lut työ­vuo­rois­sa ruo­an ja­ka­ja­na, kah­vi­puo­lel­la, tis­kis­sä ja kas­sal­la.

Kuu­le­va ja lau­la­va seu­ra­kan­sa

– En­nen oli niin, et­tä Su­vi­seu­roi­hin tai opis­to­seu­roi­hin oli pääs­tä­vä. Nyt van­hem­pa­na voi ko­to­na­kin hil­jen­tyä ja pi­tää ra­di­o­ta au­ki lä­hes koko ajan. Ra­di­o­seu­ro­ja kuun­nel­les­sa­kin ne mai­se­mat nä­kee mie­les­sä, Mark­ku ku­vai­lee.

Au­li poh­tii, et­tä vaik­ka seu­roi­hin osal­lis­tu­mi­nen on toi­saal­ta ”ru­tii­ni”, toi­saal­ta kaik­ki seu­rat ovat eri­lai­sia.

Ny­kyi­sin Sak­ko­jen ke­sä­seu­roi­hin kuu­luu myös yh­des­sä­o­loa las­ten per­hei­den kans­sa.

– On haus­kaa, kun las­ten­lap­set tu­le­vat Su­vi­seu­rois­sa aa­mu­ter­veh­dyk­sel­le asun­to­vau­nul­le, nau­rah­taa Au­li, ja jat­kaa:

– Sitä toi­voo ja ru­koi­lee, et­tä täl­lä nou­se­val­la su­ku­pol­vel­la säi­lyi­si tämä seu­ra­ha­lu ja -in­nos­tus.

Eri­lai­sis­ta vai­heis­ta huo­li­mat­ta seu­ro­jen sa­no­ma on säi­ly­nyt sa­man­lai­se­na. Voi­mal­li­nen vir­ren­vei­suu ja lau­lu pu­hut­te­lee Au­lia ja Mark­kua. ”Lau­la­va kan­sa” on ol­lut ilo myös seu­ra­kant­to­ri­na toi­mi­neel­le Mar­kul­le.

– Yh­den ker­ran olen ol­lut pää­tös­seu­rois­sa soit­ta­mas­sa. Se on mah­ta­va ko­ke­mus se ”Maan ja tai­vaan Luo­jan” (VK 344).