JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Evankeliumi lupaa iankaikkisen elämän

Sana sunnuntaiksi
19.6.2022 6.00

Juttua muokattu:

13.6. 12:31
2022061312312120220619060000

Henrikki Hetemaa

Henrikki Hetemaa

Mar­ko Tyys­kä

Ajal­li­nen rik­kaus on ka­to­a­vaa, mut­ta sy­dä­men us­ko on aar­re, joka an­taa toi­von ikui­ses­ta elä­mäs­tä.

Jee­sus oh­ja­si ker­to­muk­sel­laan rik­kaas­ta mie­hes­tä ja La­sa­ruk­ses­ta kuu­li­jan­sa elä­män ra­jal­li­suu­den ää­rel­le. Hän ku­va­si kak­si hy­vin eri­lais­ta elä­mää ja kuo­le­maa sekä poik­keuk­sel­li­sel­la ta­val­la ra­ot­ti ajan ja ian­kaik­ki­suu­den vä­li­ver­hoa.

Kuu­li­joi­den jou­kos­sa oli ra­ha­nah­nei­ta fa­ri­seuk­sia, ja Jee­sus va­roit­ti pal­ve­le­mas­ta kah­ta her­raa: ”Te et­te voi pal­vel­la sekä Ju­ma­laa et­tä mam­mo­naa” (Luuk. 16:13). Pu­hu­es­saan seu­raa­mi­ses­taan hän ky­syi: ”Mitä hyö­dyt­tää ih­mis­tä, jos hän voit­taa omak­seen koko maa­il­man mut­ta me­net­tää sie­lun­sa?” (Matt. 16:26).

Us­ko on elä­män pe­rus­ta

Ri­kas oli hy­vä­o­sai­nen. Hä­nen elä­män­sä oli pelk­kää ylel­li­syyt­tä ja juh­laa. La­sa­rus taas oli ajal­li­ses­ti köy­hä ja sai­rauk­sien tut­tu. Hän jou­tui ker­jää­mään toi­meen­tu­lon­sa.

Jee­sus toi kuu­li­joi­den eteen rik­kau­den ja köy­hyy­den. Ajal­li­nen va­ral­li­suus tai toi­meen­tu­lon niuk­kuus ei­vät vai­ku­ta ih­mi­sen osaan ajan ra­jan toi­sel­la puo­lel­la. Toi­saal­ta mo­lem­mis­sa niis­sä on omat vaa­ran­sa. Sa­nan­las­kuis­sa pyy­de­tään­kin: ”Älä an­na köy­hyyt­tä, älä rik­kaut­ta­kaan. An­na ruo­kaa sen ver­ran kuin tar­vit­sen. Jos saan ko­vin pal­jon, saa­tan kiel­tää Ju­ma­lan ja ky­syä mie­les­sä­ni: ’Mikä on Her­ra?’ Jos ylen mää­rin köyh­dyn, saa­tan va­ras­taa ja van­noa vää­rin, rik­koa Ju­ma­la­ni ni­meä vas­taan.” (Sa­nanl. 30:8–9.)

Jee­sus ku­va­si pu­hees­saan epä­us­koi­sen ja us­ko­vai­sen ih­mi­sen elä­mää. Ri­kas ra­ken­si elä­män­sä ka­to­a­van rik­kau­den va­raan vail­la Ju­ma­lan ar­moa ja an­teek­si­an­ta­mus­ta. Hän eli epä­us­kos­sa sy­dän tä­hän elä­mään kiin­ni­tet­ty­nä. La­sa­rus oli kuva us­ko­vai­ses­ta, joka oman syn­ti­syy­ten­sä tun­tien eli Ju­ma­lan rak­kau­den ja ar­mon va­ras­sa. Us­kon kaut­ta hä­nel­lä oli sy­dä­mes­sään ikui­sen elä­män toi­vo.

La­sa­rus sai hy­vän osan

Jee­sus ker­toi, et­tä mo­lem­pien mies­ten elä­mä päät­tyi. Hän opet­taa, et­tä ajal­li­sen elä­män jäl­keen on ole­va kah­den­lai­nen ian­kaik­ki­suus. Mies­ten osat vaih­tui­vat. Ri­kas mies jou­tui tuo­ne­lan tus­kiin eli ka­do­tuk­seen. La­sa­ruk­sen läh­tö oli kau­nis. En­ke­lit nou­ti­vat hä­net Ab­ra­ha­min hel­maan, jol­la Jee­sus ku­va­si us­ko­vai­sen hy­vää osaa Ju­ma­lan luo­na tai­vaas­sa.

Ri­kas mies tuo­ne­lan tus­kis­sa pyy­si ar­mah­dus­ta, mut­ta Ju­ma­lan sana opet­taa, et­tä ian­kaik­ki­suus­koh­ta­loa ei voi muut­taa, kun sil­mät täl­le ajal­le ovat um­mis­tu­neet. Jee­suk­sen ope­tuk­sen mu­kaan näi­den kah­den ian­kaik­ki­suu­den vä­lil­lä on syvä, yli­pää­se­mä­tön kui­lu.

Ju­ma­lan tah­to on, et­tä kaik­ki ih­mi­set sai­si­vat hy­vän osan ian­kaik­ki­suu­des­sa. Sen ih­mi­nen voi saa­da ai­no­as­taan ar­mos­ta, Kris­tuk­sen an­si­on täh­den. Jee­sus sa­noi yöl­li­ses­sä kes­kus­te­lus­sa Ni­ko­de­muk­sel­le: ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

An­teek­si­an­ta­mus kuu­luu jo­kai­sel­le

Jee­suk­sen ker­to­muk­sen ope­tus on, et­tä ih­mi­sen pi­tää teh­dä pa­ran­nus eli­nai­ka­naan. ”Heil­lä on Moo­ses ja pro­fee­tat. Kuul­koot hei­tä.” (Luuk. 16:29.) Jee­sus viit­taa py­hiin kir­joi­tuk­siin ja nii­den poh­jal­ta nou­se­vaan Ju­ma­lan sa­nan ope­tuk­seen.

Vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­na­taan la­kia ja evan­ke­liu­mia. Omal­ta puo­lel­taan köy­hä ja an­si­o­ton saa us­koa evan­ke­liu­min lu­pauk­sen, kaik­kien syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen ja saa ka­to­a­mat­to­man aar­teen sy­dä­meen­sä.

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 16:19–31

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus pu­hui tä­män ver­tauk­sen: ”Oli ri­kas mies. Hä­nen vaat­teen­sa oli­vat purp­pu­raa ja hie­noin­ta pel­la­vaa, ja päi­väs­tä päi­vään hä­nen elä­män­sä oli pelk­kää ylel­li­syyt­tä ja juh­laa. Mut­ta hä­nen port­tin­sa pie­les­sä vi­rui köy­hä La­sa­rus, täyn­nä pai­sei­ta. Köy­hä oli­si näl­kään­sä ha­lun­nut syö­dä nii­tä ruo­ka­pa­lo­ja, joi­ta rik­kaan pöy­däl­tä pu­toi­li. Koi­rat­kin tu­li­vat sii­hen ja nuo­li­vat hä­nen pai­sei­taan.

Sit­ten köy­hä kuo­li, ja en­ke­lit vei­vät hä­net Ab­ra­ha­min huo­maan. Ri­kas­kin kuo­li, ja hä­net hau­dat­tiin. Kun hän tuo­ne­lan tus­kis­sa ko­hot­ti kat­seen­sa, hän näki kau­ka­na Ab­ra­ha­min ja La­sa­ruk­sen hä­nen rin­taan­sa vas­ten. Sil­loin hän huu­si: ’Isä Ab­ra­ham, ar­mah­da mi­nua! Lä­he­tä La­sa­rus tän­ne, et­tä hän kas­tai­si sor­men­pään­sä ve­teen ja vil­voit­tai­si kiel­tä­ni. Näis­sä lie­keis­sä on kau­hea ol­la.’ Mut­ta Ab­ra­ham sa­noi: ’Muis­ta, poi­ka­ni, et­tä sinä sait elä­es­sä­si hy­vän osan, La­sa­rus huo­non. Nyt hän saa tääl­lä vai­voi­hin­sa loh­dun, mut­ta sinä saat kär­siä tus­kaa. Sitä pait­si mei­dän vä­lil­läm­me on syvä, yli­pää­se­mä­tön kui­lu, niin et­tei tääl­tä ku­kaan voi tul­la tei­dän luok­sen­ne, vaik­ka tah­toi­si­kin, ei­kä siel­tä pää­se ku­kaan kui­lun yli mei­dän puo­lel­lem­me.’ Ri­kas mies sa­noi: ’Isä, minä pyy­dän, lä­he­tä hä­net sit­ten van­hem­pie­ni ta­loon. Mi­nul­la on vii­si vel­jeä - hä­nen pi­täi­si va­roit­taa hei­tä, et­tei­vät he­kin jou­tui­si tä­hän kär­si­myk­sen paik­kaan.’ Ab­ra­ham vas­ta­si: ’Heil­lä on Moo­ses ja pro­fee­tat. Kuul­koot hei­tä.’ ’Ei, isä Ab­ra­ham’, mies sa­noi, ’mut­ta jos joku kuol­lei­den jou­kos­ta me­ni­si hei­dän luok­seen, he kään­tyi­si­vät.’ Mut­ta Ab­ra­ham sa­noi: ’Jos he ei­vät kuun­te­le Moo­ses­ta ja pro­feet­to­ja, ei hei­tä saa­da us­ko­maan, vaik­ka joku nou­si­si kuol­leis­ta.’”

Bib­lia: Oli yk­si ri­kas mies, joka vaa­tet­ti it­sen­sä pur­pu­ral­la ja kal­liil­la lii­na­vaat­teil­la, ja eli joka päi­vä ilos­sa her­kul­li­ses­ti. Oli myös ker­jää­jä, ni­mel­tä Lat­sa­rus, joka ma­ka­si hä­nen oven­sa edes­sä täyn­nän­sä pai­su­mia, ja pyy­si ra­vit­taa niis­tä mu­ruis­ta, jot­ka rik­kaan pöy­däl­tä pu­to­si­vat; mut­ta koi­rat myös tu­li­vat ja nuo­li­vat hä­nen pai­su­man­sa. Niin ta­pah­tui, et­tä ker­jää­jä kuo­li ja vie­tiin en­ke­leil­tä Ab­ra­ha­min hel­maan: niin kuo­li myös ri­kas ja hau­dat­tiin. Ja kuin hän hel­ve­tis­sä vai­vas­sa oli, nos­ti hän sil­män­sä ja näki Ab­ra­ha­min taam­pa­na ja Lat­sa­ruk­sen hä­nen hel­mas­san­sa. Ja hän huu­si, sa­no­en: isä Ab­ra­ham, ar­mah­da mi­nun pääl­le­ni ja lä­he­tä Lat­sa­rus kas­ta­maan sor­men­sa pää ve­teen, et­tä hän jääh­dyt­täis mi­nun kie­le­ni; sil­lä minä ko­vin vai­va­taan täs­sä lie­kis­sä. Niin sa­noi Ab­ra­ham: poi­ka­ni, muis­ta, et­tä sinä sait si­nun hy­vääs elä­mäs­sä, niin myös Lat­sa­rus pa­haa. Mut­ta nyt hän loh­du­te­taan, ja sinä vai­va­taan. Ja pait­si kaik­kia näi­tä on mei­dän ja tei­dän vä­lil­lä suu­ri juo­pa kiin­ni­tet­ty, et­tä ne, jot­ka tah­to­vat, ei he voi, ei­kä siel­tä tän­ne­kään tul­la. Niin hän sa­noi: minä ru­koi­len siis si­nua, isä, et­täs lä­he­tät hä­nen mi­nun isä­ni ko­toon; Sil­lä mi­nul­la on vii­si vel­jeä, to­dis­ta­maan heil­le, et­tei he­kin tu­li­si tä­hän vai­van si­aan. Sa­noi hä­nel­le Ab­ra­ham: heil­lä on Mo­ses ja prop­he­tat; kuul­koot nii­tä. Mut­ta hän sa­noi: ei, isä Ab­ra­ham: vaan jos joku kuol­leis­ta me­nis hei­dän ty­kön­sä, niin he pa­ran­nuk­sen te­ki­si­vät. Hän sa­noi hä­nel­le: el­lei he Mo­ses­ta ja prop­he­tai­ta kuu­le, niin ei he myös us­ko, jos joku kuol­leis­ta nou­sis ylös.

7.7.2022

Minä olen kuin eksynyt lammas. Etsi minut! Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää.

Ps. 119:176, 94

Viikon kysymys