Pau­li Ki­vi­o­ja

Evan­ke­liu­mi kuu­luu kai­kil­le ih­mi­sil­le kan­sal­li­suu­des­ta riip­pu­mat­ta.

Päi­vän evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus osal­lis­tui ta­pan­sa mu­kaan ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen, täl­lä ker­taa ko­ti­kau­pun­gis­saan Na­sa­re­tis­sa. Hän toi­mi siel­lä teks­tin­lu­ki­ja­na ja pu­hu­ja­na tul­ki­ten lu­ke­man­sa Van­han tes­ta­men­tin koh­dan täyt­ty­neek­si. Hän oli saa­nut jo mai­net­ta ju­lis­tuk­ses­taan ja te­ke­mis­tään pa­ran­ta­mi­sih­meis­tä Ka­per­nau­mis­sa, jon­ne hän oli muut­ta­nut asu­maan. Na­sa­re­ti­lai­set­kin odot­ti­vat nä­ke­vän­sä jon­kin ih­meen.

Jee­sus ei tor­ju­nut ih­mi­siä

Jee­suk­sen pi­tä­mäs­tä pu­hees­ta ihas­tel­tiin ar­mon sa­no­ja, mut­ta sa­mal­la to­det­tiin hä­nen ole­van ra­ken­nus­mies Joo­se­fin poi­ka, oman ky­län kas­vat­ti. Em­me tie­dä var­mas­ti, oli­ko tut­tuus vai al­hai­nen ase­ma na­sa­re­ti­lais­ten hal­vek­sin­nan syy. On myös esi­tet­ty ar­vi­oi­ta, et­tä roo­ma­lai­set oli­si­vat käyt­tä­neet na­sa­re­ti­lai­sia ra­ken­ta­jia lä­hel­lä ole­vaan suu­reen ra­ken­nusp­ro­jek­tiin­sa. Täl­löin val­loit­ta­jal­le teh­ty työ oli­si ai­heut­ta­nut kun­ni­an ja mai­neen me­ne­tyk­sen yl­ti­öi­sän­maal­lis­ten juu­ta­lais­ten sil­mis­sä. Tul­li- ja ve­ro­mie­het­kin me­net­ti­vät mai­neen­sa tuos­sa kun­ni­an ja hä­pe­än kult­tuu­ris­sa. Jee­suk­sen seu­raa­jiin hei­tä kui­ten­kin kuu­lui – hän ei tor­ju­nut hei­tä, ei­kä pi­tä­nyt hei­tä mui­ta huo­nom­pi­na.

Jee­sus to­te­si sy­na­go­gan vä­el­le, et­tei ku­kaan ole pro­feet­ta omal­la maal­laan ja pe­rus­te­li väi­tet­tään Raa­ma­tul­la. Pro­feet­ta Elia lä­he­tet­tiin nä­län­hä­dän ai­ka­na vie­ras­maa­lai­sen les­ken luo, jon­ka ela­tuk­sen Ju­ma­la siu­na­si pro­fee­tan täh­den. Sa­moin pro­feet­ta Eli­sa pa­ran­si syy­ri­a­lai­sen Naa­ma­nin spi­taa­lis­ta, mut­ta ei yh­tään ky­seis­tä tau­tia po­te­vaa is­ra­e­li­lais­ta. Ju­ma­la oli siis toi­si­naan aset­ta­nut avus­saan vie­raan is­ra­e­li­lais­ten edel­le.

Na­sa­re­ti­lai­set suun­nit­te­li­vat sur­maa­mis­ta

Na­sa­re­ti­lai­set rai­vos­tui­vat kah­des­ta syys­tä: tämä oman ky­län ra­ken­nus­mie­hen poi­ka ver­ta­si it­se­ään Is­ra­e­lin suu­riin pro­feet­toi­hin. Mikä hän luu­li ole­van­sa? Li­säk­si hän aset­ti pu­heis­saan pa­ka­nat Is­ra­e­lin edel­le ja teki näin Is­ra­e­lin Ju­ma­las­ta pa­ka­noi­den ju­ma­lan. Se oli hei­dän mie­les­tään pilk­kaa, joka an­sait­si kuo­le­man. Kan­sal­li­ses­sa ja us­kon­nol­li­ses­sa kiih­kos­saan he ai­koi­vat sur­ma­ta Jee­suk­sen syök­se­mäl­lä hä­net jyr­kän­teel­tä alas. Ih­mee­no­mai­ses­ti Jee­sus kä­ve­li pois vä­ki­jou­kon hal­ki.

Oma­koh­tai­nen us­ko pe­las­taa

Päi­vän teks­ti opet­taa sii­tä, et­tä Ju­ma­lan evan­ke­liu­mi tu­lee usein al­haal­ta, jopa hal­vek­si­tun ih­mi­sen vä­li­tyk­sel­lä. Se myös kuu­luu kai­kil­le ih­mi­sil­le kan­sal­li­suu­des­ta riip­pu­mat­ta. Eli­aan ja Eli­san ai­ka­na Ju­ma­la aut­toi jopa Is­ra­e­lin vi­hol­lis­kan­so­jen jä­se­niä ja jät­ti aut­ta­mat­ta is­ra­e­li­lai­sia. Omaan syn­ty­pe­rään­sä luot­ta­mi­nen on erään­lais­ta oma­van­hurs­kaut­ta, jo­hon lan­ke­si­vat jo esi­koi­suu­teen­sa luot­ta­neet Kain ja Ee-sau sekä mo­net Is­ra­e­lin kan­san jä­se­net.

Muis­tel­les­saan fa­ri­se­a­lais­ta van­hurs­kaut­taan Paa­va­li ni­mit­ti sitä li­haan luot­ta­mi­sek­si (Fil. 3:4). Tä­nä­kään ai­ka­na us­ko­vai­sen ko­din jä­se­nyys ei pe­las­ta ih­mis­tä, vaan Ju­ma­lan ar­mo ja oma­koh­tai­nen us­ko. Me olem­me Abe­lin ja Jaa­ko­bin vel­jiä ja si­sa­ria, joil­la ei ole omia an­si­oi­ta Ju­ma­lan edes­sä.

Teks­tin­koh­ta en­na­koi Jee­suk­sen koh­ta­loa. Hä­net sur­mat­tiin myö­hem­min ju­ma­lan­pilk­kaa­ja­na, mut­ta hä­nen kuo­le­man­sa oli so­vin­to­kuo­le­ma kaik­kien ih­mis­ten puo­les­ta ja tuot­ti syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen kai­kil­le hä­neen us­ko­vil­le.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Luuk. 4:23–30

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noi:

”Koh­ta te kai­ke­ti tar­jo­at­te mi­nul­le sa­nan­las­kua ’Lää­kä­ri, pa­ran­na it­se­si!’ ja sa­not­te: ’Tee tääl­lä­kin, omas­sa kau­pun­gis­sa­si, kaik­kea sitä, mitä si­nun ker­ro­taan teh­neen Ka­per­nau­mis­sa.’” Ja hän jat­koi: ”To­ti­ses­ti: ku­kaan ei ole pro­feet­ta omal­la maal­laan. Us­ko­kaa mi­nua: Is­ra­e­lis­sa oli mon­ta les­keä Eli­an ai­ka­na, sil­loin kun tai­vas ei an­ta­nut vet­tä kol­meen ja puo­leen vuo­teen ja koko maa­han tuli kova nä­län­hä­tä. Sil­ti Eli­aa ei lä­he­tet­ty hei­dän luok­seen, vaan Si­do­nin maa­han, Sar­pa­tis­sa asu­van les­ki­vai­mon luo. Sa­moin Is­ra­e­lis­sa oli mon­ta spi­taa­lis­ta pro­feet­ta Eli­san ai­ka­na, mut­ta yh­tä­kään heis­tä ei puh­dis­tet­tu, ai­no­as­taan Naa­man, joka oli syy­ri­a­lai­nen.”

Tä­män kuul­les­saan kaik­ki, jot­ka oli­vat sy­na­go­gas­sa, jou­tui­vat rai­von val­taan. He ryn­tä­si­vät pai­kal­taan, ajoi­vat Jee­suk­sen ulos kau­pun­gis­ta ja vei­vät hä­net jyr­kän­teel­le syös­täk­seen hä­net siel­tä alas; kau­pun­ki näet oli ra­ken­net­tu vuo­rel­le. Mut­ta Jee­sus kul­ki vä­ki­jou­kon hal­ki ja jat­koi mat­kaan­sa.