JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jumala antoi käskyt suojellakseen elämää

Sana sunnuntaiksi
24.7.2022 7.00

Juttua muokattu:

15.7. 13:01
2022071513011120220724070000

Hannele Puhakka

Hannele Puhakka

Kal­le Pel­to­kan­gas

Ku­kaan ei pe­las­tu omien an­si­oi­den­sa täh­den, vaan Ju­ma­lan ar­mon kaut­ta. Ai­no­as­taan Jee­sus on elä­nyt syn­nit­tö­män elä­män ja täyt­tä­nyt Ju­ma­lan lain.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus kä­sit­te­lee Ju­ma­lan käs­ky­jä ja so­vin­non te­ke­mis­tä en­nen temp­pe­liin tai oi­keu­teen me­ne­mis­tä. Jee­sus opet­taa vaa­li­maan rak­kaut­ta kaik­kien ih­mis­ten kans­sa.

Laki ko­ko­nai­suu­des­saan il­moit­taa Ju­ma­lan käs­kyn sii­tä, mikä on oi­kein ja mikä vää­rin. Lail­la on yh­teis­kun­nal­li­nen ja hen­gel­li­nen mer­ki­tys. Kun Is­ra­e­lin kan­sa sai lain­tau­lut, kan­sa pyy­si Moo­ses­ta vä­lit­tä­jäk­si hei­dän ja Ju­ma­lan vä­lil­le, kos­ka he pel­kä­si­vät kuo­le­van­sa. Moo­ses vä­lit­ti kan­sal­le Ju­ma­lan sa­nat: ”Äl­kää pe­lät­kö. Ju­ma­la on tul­lut tän­ne pan­nak­seen tei­dät ko­e­tuk­sel­le ja he­rät­tääk­seen teis­sä pe­lon ja kun­ni­oi­tuk­sen hän­tä koh­taan, et­tet­te enää te­ki­si syn­tiä.” (2. Moos. 20:18–20.)

Ku­kaan ei ole syn­ni­tön

Ju­ma­la on van­hurs­kas ja vi­haa syn­tiä. Tap­pa­mi­nen, vi­ha­pu­he, avi­o­lii­ton rik­ko­mi­nen ja si­veet­tö­mät aja­tuk­set ovat syn­tiä Ju­ma­lan sil­mis­sä. Käs­kyt suo­je­le­vat Ju­ma­lan luo­maa ja jär­jes­tä­mää elä­mää.

Ju­ma­lan käs­kyt ovat lail­li­sen oi­keu­den­käy­tön­kin pe­rus­ta. Ju­ma­lan tah­to on, et­tä ri­kok­set so­vi­te­taan ajal­li­sen lain mu­kai­ses­ti. Jee­sus an­toi kun­ni­an ajal­li­sen yh­teis­kun­ta­rau­han pi­tä­mi­sel­le. Hän ei tul­lut maa­il­maan ku­mo­a­maan la­kia ja pro­feet­to­ja, vaan to­teut­ta­maan nii­tä.

Jee­sus laa­jen­si käs­ky­jen se­li­tys­tä si­ten, et­tä lä­him­mäi­sen tap­pa­mis­ta on myös vi­han pi­tä­mi­nen ja toi­sen ni­mit­te­ly vä­hek­sy­vil­lä ja her­jaa­vil­la sa­noil­la. Ju­ma­lan laki ot­taa jo­kai­sen kiin­ni myös huo­ruu­den syn­nis­tä jo hi­moit­se­vis­ta aja­tuk­sis­ta. Ku­kaan ei voi siis pe­rus­taa van­hurs­kaut­taan omiin te­koi­hin ja an­si­oi­hin.

Van­hurs­kaus on lah­jaa

Jee­sus eli syn­nit­tö­män elä­män, joka päät­tyi hä­nen uh­ri­kuo­le­maan­sa. Ris­til­tä kuu­lui­vat Jee­suk­sen sa­nat: ”Se on täy­tet­ty” (Joh. 19:30). Jee­sus täyt­ti lain kaik­kien ih­mis­ten puo­les­ta. Us­koon au­tet­tu, Ju­ma­lan lap­si, ei ole enää lain al­la, vaan ar­mon al­la. Ar­mon ko­ke­mi­nen syn­nyt­tää rak­kau­den Ju­ma­lan py­hään tah­toon ja sa­naan. Paa­va­li kir­joit­taa: ”Laki tuli maa­il­maan sitä var­ten, et­tä rik­ko­mus tu­li­si suu­rem­mak­si. Mut­ta mis­sä syn­ti on tul­lut suu­rek­si, siel­lä on ar­mo tul­lut ylen­palt­ti­sek­si. Niin kuin syn­ti on hal­lin­nut ja vie­nyt kuo­le­maan, niin on ar­mo hal­lit­se­va ja joh­ta­va ikui­seen elä­mään, kos­ka Her­ram­me Jee­sus Kris­tus on lah­joit­ta­nut meil­le van­hurs­kau­den.” (Room. 5:20–21.)

Ih­mi­nen on lä­pi­ko­tai­sin syn­tiin­lan­kee­muk­sen tur­me­le­ma. Jee­suk­seen us­ko­val­la ei ole edel­leen­kään lu­paa teh­dä syn­tiä, mut­ta heik­kou­des­saan hän sii­hen usein jou­tuu.

Job nöyr­tyi Ju­ma­lan tah­toon

Job oli kas­va­nut omas­sa hurs­kau­des­saan. Hä­nel­le oli syn­ty­nyt aja­tus, et­tä hän omal­la eri­no­mai­suu­del­laan oli täyt­tä­nyt Ju­ma­lan tah­toa. Job jou­tui Ju­ma­lan pu­hu­tel­ta­vak­si. (Job. 38–41.) Sen jäl­keen Job tun­nus­ti: ”Vain kor­va­kuu­lol­ta si­nut tun­sin. Nyt ovat sil­mä­ni näh­neet si­nut. Sen täh­den minä hä­pe­än pu­hei­ta­ni ja ka­dun nii­tä to­mus­sa ja tuh­kas­sa.” (Job. 42:5–6.) Ju­ma­la siu­na­si vai­keis­sa elä­män­ko­et­te­le­muk­sis­sa ol­lut­ta Jo­bia ai­na tä­män elä­män lop­puun saak­ka. Jaa­ko­bin kir­jees­sä sa­no­taan, et­tä ”Ju­ma­la on yl­pei­tä vas­taan, mut­ta nöy­ril­le hän an­taa ar­mon” (Jaak. 4:6). Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta kuu­luu Py­hän Hen­gen vi­ran kaut­ta ar­mon ja so­vi­tuk­sen sana. ”Mut­ta Her­ran ar­mo py­syy ajas­ta ai­kaan, se on ikui­nen niil­le, jot­ka pel­kää­vät ja ra­kas­ta­vat hän­tä” (Ps. 103:17).

Evan­ke­liu­mi: Matt. 5:20–30

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noi: ”Minä sa­non teil­le: el­let­te te nou­da­ta Ju­ma­lan tah­toa pal­jon pa­rem­min kuin lai­no­pet­ta­jat ja fa­ri­seuk­set, te et­te pää­se tai­vas­ten val­ta­kun­taan. Teil­le on ope­tet­tu tämä isil­le an­net­tu käs­ky: ’Älä tapa.’ Se, joka tap­paa, on an­sain­nut oi­keu­den tuo­mi­on. Mut­ta minä sa­non teil­le: jo­kai­nen, joka on vi­hois­saan vel­jel­leen, on an­sain­nut oi­keu­den tuo­mi­on. Sa­moin jo­kai­nen, joka sa­noo vel­jel­leen: ’Sen­kin höl­mö’, on an­sain­nut Suu­ren neu­vos­ton tuo­mi­on, ja se, joka sa­noo: ’Sinä hul­lu’, on an­sain­nut hel­ve­tin tu­len. Jos siis olet vie­mäs­sä uh­ri­lah­jaa­si alt­ta­ril­le ja sii­nä muis­tat, et­tä vel­jel­lä­si on jo­ta­kin si­nua vas­taan, niin jätä lah­ja­si alt­ta­rin eteen ja käy en­sin so­pi­mas­sa vel­je­si kans­sa. Mene sit­ten vas­ta an­ta­maan lah­ja­si. Tar­joa vas­ta­puo­lel­le­si so­vin­toa jo sil­loin, kun vie­lä olet hä­nen kans­saan mat­kal­la oi­keu­teen. Muu­ten hän saat­taa luo­vut­taa si­nut tuo­ma­ril­le ja tuo­ma­ri var­ti­jal­le, ja niin si­nut tel­je­tään van­ki­laan. Us­ko mi­nua: siel­tä sinä et pää­se, en­nen kuin olet mak­sa­nut kai­ken vii­meis­tä ko­lik­koa myö­ten. Teil­le on ope­tet­tu tämä käs­ky: ’Älä tee avi­o­ri­kos­ta.’ Mut­ta minä sa­non teil­le: jo­kai­nen, joka kat­soo nais­ta niin, et­tä al­kaa hi­moi­ta hän­tä, on sy­dä­mes­sään jo teh­nyt avi­o­ri­kok­sen hä­nen kans­saan. Jos oi­kea sil­mä­si viet­te­lee si­nua, re­päi­se se ir­ti ja hei­tä pois. On­han si­nul­le pa­rem­pi, et­tä me­ne­tät vain yh­den osan ruu­miis­ta­si, kuin et­tä koko ruu­mii­si jou­tuu hel­vet­tiin. Ja jos oi­kea kä­te­si viet­te­lee si­nua, hak­kaa se poik­ki ja hei­tä pois. On­han si­nul­le pa­rem­pi, et­tä me­ne­tät vain yh­den jä­se­nen, kuin et­tä koko ruu­mii­si jou­tuu hel­vet­tiin.”

Bib­lia: Sil­lä minä sa­non teil­le: el­lei tei­dän van­hurs­kau­ten­ne ole pal­joa enem­pi kuin kir­ja­nop­pi­nei­den ja Pha­ri­se­a­lais­ten, niin et­te tule tai­vaan val­ta­kun­taan. Te kuu­lit­te mitä sa­not­tu oli van­hoil­le: ei si­nun pidä tap­pa­man; mut­ta jo­kai­nen, joka tap­paa, hä­nen pi­tää tuo­mi­oon vi­ka­pää ole­man. Mut­ta minä sa­non teil­le: et­tä jo­kai­nen, joka tyh­mäs­ti vi­has­tuu vel­jel­len­sä, hä­nen pi­tää tuo­mi­oon vi­ka­pää ole­man; mut­ta jo­kai­nen, joka sa­noo vel­jel­len­sä: raka, hä­nen pi­tää neu­von al­le vi­ka­pää ole­man; mut­ta jo­kai­nen, joka sa­noo: sinä tyh­mä, hä­nen pi­tää hel­ve­tin tu­leen vi­ka­pää ole­man. Sen­täh­den, jos sinä uh­raat lah­jas alt­ta­ril­le, ja siel­lä muis­tat, et­tä vel­jel­läs on jo­ta­kin si­nua vas­taan: Niin jätä sin­ne lah­jas alt­ta­rin eteen, ja mene en­sin so­pi­maan vel­jes kans­sa, ja tule sit­te lah­jas uh­raa­maan. Sovi no­pi­as­ti rii­ta­vel­jes kans­sa, kos­kas vie­lä hä­nen kans­san­sa tiel­lä olet, et­tei rii­ta­vel­jes an­na si­nua jos­kus tuo­ma­ril­le, ja tuo­ma­ri an­taa si­nun pal­ve­li­al­le, ja sinä hei­te­tään tor­niin. To­ti­ses­ti sa­non minä si­nul­le: et sinä suin­kaan pää­se siel­tä ulos, sii­he­nas­ti kuin sinä mak­sat vii­mei­sen ro­von. Te kuu­lit­te sa­no­tuk­si van­hoil­le: ei si­nun pidä huo­rin te­ke­män. Mut­ta minä sa­non teil­le: jo­kai­nen, joka kat­soo vai­mon pääl­le hi­moi­tak­sen­sa hän­tä, hän teki jo huo­rin hä­nen kans­san­sa sy­dä­mes­sän­sä. Jos oi­kia sil­mäs pa­hen­taa si­nun, niin puh­kai­se se ulos, ja hei­tä pois ty­kö­äs; sil­lä pa­rem­pi on si­nul­le, et­tä yk­si jä­se­nis­täs hu­ku­te­taan, kuin et­tä koko ruu­mis pi­täis hei­tet­tä­män hel­vet­tiin. Ja jos oi­kia kä­tes pa­hen­taa si­nun, niin hak­kaa se poik­ki, ja hei­tä pois ty­kö­äs! sil­lä pa­rem­pi on si­nul­le, et­tä yk­si jä­se­nis­täs hu­ku­te­taan, kuin et­tä koko ruu­mis pi­täis hel­vet­tiin hei­tet­tä­män.