Har­ri Hy­vä­ri

Jee­sus pu­huu vuo­ri­saar­nas­sa us­kon pe­rus­tas­ta, jon­ka kul­ma­ki­ve­nä on it­se Kris­tus Jee­sus.

Tä­män vii­kon evan­ke­liu­mi­teks­ti on vuo­ri­saar­nan lo­pus­sa. Vuo­ri­saar­na al­kaa Jee­suk­sen ku­vauk­sel­la sii­tä, mil­lai­sia ovat au­tu­aat eli Ju­ma­lal­le kel­paa­vat ih­mi­set. Vuo­ri­saar­nan lo­pus­sa Jee­sus pu­huu sii­tä, et­tä kai­kil­la ih­mi­sil­lä on mah­dol­li­suus va­li­ta elä­män ja kuo­le­man, siu­nauk­sen ja ki­rouk­sen vä­lil­tä. Van­has­sa Kris­ti­no­pis­sa ope­te­taan, et­tä elä­mäm­me kal­lein asia on Ju­ma­lan ja Va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­nen ja Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen. Ver­tauk­sel­la kah­des­ta ra­ken­ta­jas­ta Jee­sus ke­hot­taa mei­tä tu­le­maan Ju­ma­lan lap­sik­si ja py­sy­mään sii­nä osas­sa.

Pe­rus­tus on tär­kein osa

Ver­tauk­ses­sa oli kak­si ra­ken­ta­jaa, jot­ka mo­lem­mat ra­ken­si­vat ta­loa. Tä­nä­kin päi­vä­nä ta­lon ra­ken­ta­jil­la on mo­nia va­lin­to­ja edes­sään. Va­lin­nois­sa ra­ken­ta­ja jou­tuu huo­mi­oi­maan muun mu­as­sa ra­ken­nus­mää­räyk­siin, ul­ko­nä­köön, kus­tan­nuk­seen ja kes­tä­vyy­teen liit­ty­viä asi­oi­ta. Usein ra­ken­ta­ja jou­tuu te­ke­mään komp­ro­mis­se­ja, jol­loin kaik­ki ra­ken­ta­jan ha­lu­a­mat asi­at ei­vät to­teu­du.

Myös ver­tauk­sen ra­ken­ta­jat te­ki­vät va­lin­to­ja, ja ai­van ra­ken­ta­mi­sen alus­sa he va­lit­si­vat eri­lai­set pe­rus­tuk­set ra­ken­nuk­sil­leen. En­sim­mäi­ses­tä ra­ken­ta­jas­ta Jee­sus ker­toi: ”Jo­kai­nen, joka kuu­lee nämä sa­na­ni ja te­kee nii­den mu­kaan, on kuin jär­ke­vä mies, joka ra­ken­si ta­lon­sa kal­li­ol­le” (Matt. 7:24). Pe­rus­tus on ra­ken­nuk­sen tär­kein osa. Kal­li­o­pe­rus­tal­le oli Jee­suk­sen ai­ka­na työ­läs ra­ken­taa. Sik­si tuol­loin suo­sit­tiin hie­kal­le ra­ken­ta­mis­ta, jol­le ver­tauk­sen toi­nen ra­ken­ta­ja ra­ken­si­kin. Hie­kal­le ra­ken­ta­va sai ko­tin­sa val­miik­si pal­jon no­pe­am­min ja hel­pom­mal­la kuin kal­li­ol­le ra­ken­ta­va.

Jee­sus Kris­tus on kul­ma­ki­vi

Ver­tauk­ses­sa mo­lem­pien ra­ken­ta­jien ta­loi­hin osui myrs­ky­jä. Jee­sus ker­too: ”Al­koi sa­taa, tul­va­ve­si vir­ta­si ja myrs­ky­tuu­li piek­si ta­loa” (Matt. 7:25). Vii­saan ra­ken­ta­jan talo, joka oli ra­ken­net­tu kal­li­o­pe­rus­tal­le, kes­ti nämä myrs­kyt. Toi­sin kävi hie­kal­le ra­ken­ne­tul­le ta­lol­le. Kun tul­va­ve­si ja myrs­ky koh­ta­si­vat sen, se sor­tui ai­van maan ta­sal­le saak­ka.

Mi­hin pe­rus­tuk­seen Jee­sus viit­ta­si täs­sä ver­tauk­ses­sa? Hän pu­hui us­kon pe­rus­tuk­ses­ta, sii­tä, mi­hin ih­mis­ten au­tuu­den toi­vo pe­rus­tuu. Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­taa efe­so­lai­sil­le sa­mas­ta pe­rus­tuk­ses­ta: ”Te olet­te ki­viä sii­nä ra­ken­nuk­ses­sa, jon­ka pe­rus­tuk­se­na ovat apos­to­lit ja pro­fee­tat ja jon­ka kul­ma­ki­ve­nä on it­se Kris­tus Jee­sus” (Ef. 2:20). On tär­ke­ää ol­la osa­na sitä ra­ken­nus­ta, jos­sa Jee­sus Kris­tus on kul­ma­ki­ve­nä. Mi­ten me pää­sem­me osak­si tätä ra­ken­nus­ta eli Ju­ma­lan lap­sek­si? Sii­tä Paa­va­li kir­joit­taa efe­so­lai­sil­le: ”Ar­mos­ta Ju­ma­la on tei­dät pe­las­ta­nut an­ta­mal­la teil­le us­kon. Pe­las­tus ei ole läh­töi­sin teis­tä, vaan se on Ju­ma­lan lah­ja. Se ei pe­rus­tu ih­mi­sen te­koi­hin, jot­tei ku­kaan voi­si yl­peil­lä.” (Ef. 2:8–9.)

Vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä ar­mon evan­ke­liu­mia ju­lis­te­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa, us­ko­vais­ten ih­mis­ten kaut­ta. Evan­ke­liu­min us­ko­mal­la ih­mi­nen pää­see Ju­ma­lan lap­sek­si ja saa elä­mäl­leen ja us­kol­leen sel­lai­sen pe­rus­tuk­sen, joka kes­tää ajan myrs­kyis­sä. Paa­va­li kir­joit­taa roo­ma­lai­sil­le: ”Minä en hä­peä evan­ke­liu­mia, sil­lä se on Ju­ma­lan voi­ma ja se tuo pe­las­tuk­sen kai­kil­le, jot­ka sen us­ko­vat, en­sin juu­ta­lai­sil­le, sit­ten myös kreik­ka­lai­sil­le” (Room. 1:16). Evan­ke­liu­min us­ko­mal­la ja sen voi­mal­la pää­see ker­ran pe­ril­le tai­vaan ko­tiin.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Matt. 7:24–29

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noo: ”Jo­kai­nen, joka kuu­lee nämä sa­na­ni ja te­kee nii­den mu­kaan, on kuin jär­ke­vä mies, joka ra­ken­si ta­lon­sa kal­li­ol­le. Al­koi sa­taa, tul­va­ve­si vir­ta­si ja myrs­ky­tuu­li piek­si ta­loa, mut­ta se ei sor­tu­nut, sil­lä se oli ra­ken­net­tu kal­li­o­pe­rus­tal­le. Jo­kai­nen, joka kuu­lee nämä sa­na­ni mut­ta ei tee nii­den mu­kaan, on kuin tyh­mä mies, joka ra­ken­si ta­lon­sa hie­kal­le. Al­koi sa­taa, tul­va­ve­si vir­ta­si ja myrs­ky­tuu­li piek­si ta­loa, ja se sor­tui, maan ta­sal­le saak­ka. Kun Jee­sus oli lo­pet­ta­nut pu­heen­sa, kan­san­jou­kot oli­vat häm­mäs­tyk­sis­sään hä­nen ope­tuk­ses­taan. Hän opet­ti niin kuin se, jol­le on an­net­tu val­ta, ei niin kuin lai­no­pet­ta­jat.

Bib­lia: Sen­täh­den jo­kai­sen, joka mi­nul­ta nä­mät pu­heet kuu­lee ja ne te­kee, ver­taan minä toi­mel­li­seen mie­heen, joka huo­neen­sa kal­li­ol­le ra­ken­si. Ja sade lan­ke­si, ja vir­rat tu­li­vat, ja tuu­let pu­hal­si­vat, ja sitä huo­net­ta sy­sä­si­vät, joka ei kui­ten­kaan ku­kis­tu­nut; sil­lä se oli kal­li­ol­le pe­rus­tet­tu. Ja jo­kai­nen, joka kuu­lee mi­nul­ta nämä pu­heet, ja ei tee nii­tä, hän ver­ra­taan tyh­mään mie­heen, joka huo­neen­sa san­nal­le ra­ken­si. Ja sade lan­ke­si, ja vir­rat tu­li­vat, ja tuu­let pu­hal­si­vat, ja sitä huo­net­ta sy­sä­si­vät, joka ku­kis­tui, ja sen lan­kee­mus oli suu­ri. Ja se ta­pah­tui, kuin Je­sus oli lo­pet­ta­nut nä­mät pu­heet, et­tä kan­sat häm­mäs­tyi­vät hä­nen op­pi­an­sa. Sil­lä hän opet­ti hei­tä voi­mal­li­ses­ti, ja ei niin­kuin kir­ja­nop­pi­neet.