Jan­ne Iso­maa

Evan­ke­liu­mi­teks­tin ta­pah­tu­ma­paik­ka on Ka­per­nau­min kau­pun­ki, jos­sa Jee­sus teki mo­nia ih­me­töi­tä.

Luuk­kaan evan­ke­liu­min mu­kaan hän­tä kuu­le­mas­sa is­tui fa­ri­seuk­sia ja lai­no­pet­ta­jia. Hei­tä oli tul­lut kai­kis­ta Ga­li­le­an ky­lis­tä ja myös Juu­de­as­ta ja Je­ru­sa­le­mis­ta. (Luuk. 5:17.)

Jot­kut ih­mi­set oli­vat tul­leet Jee­suk­sen luok­se saa­dak­seen apua, toi­set pel­käs­tä ute­li­ai­suu­des­ta. Vä­keä oli niin pal­jon, et­tei­vät kaik­ki mah­tu­neet edes oven edus­tal­le.

Mar­kus ker­too evan­ke­liu­mis­sa, et­tä nel­jä mies­tä vei­vät hal­vaan­tu­neen ih­mi­sen vuo­de­ma­tol­la ra­ken­nuk­sen kat­to­ta­san­teel­le. He pur­ki­vat kat­toa sen ver­ran, et­tä sai­vat hal­vaan­tu­neen las­ke­tuk­si vuo­de­ma­tol­la Jee­suk­sen jal­ko­jen juu­reen.

Jee­sus an­toi syn­nit an­teek­si

Jee­sus näki, mi­ten vil­pit­tö­mäs­ti kan­ta­jat us­koi­vat sii­hen, et­tä hän voi­si pa­ran­taa hal­vaan­tu­neen mie­hen. Jee­sus tie­si, mitä hal­vaan­tu­nut mies eni­ten kai­pa­si – hän siis näki hal­vaan­tu­neen mie­hen sy­dä­men ti­lan.

Mies tun­si mur­het­ta syn­tien­sä vuok­si ja sik­si Jee­sus sa­noi mie­hel­le: ”Poi­ka­ni, si­nun syn­ti­si an­ne­taan si­nul­le an­teek­si.”

Jee­sus to­dis­ti val­tan­sa ja voi­man­sa

Jee­sus näki myös mui­den pai­kal­la oli­joi­den sy­dä­meen ja kuu­li, kuin­ka muu­ta­mat lai­no­pet­ta­jat sa­noi­vat it­sek­seen: ”Mi­ten hän tuol­la ta­val­la pu­huu? Hän her­jaa Ju­ma­laa. Kuka muu kuin Ju­ma­la voi an­taa syn­te­jä an­teek­si?” Fa­ri­seuk­set ja lai­no­pet­ta­jat ei­vät tien­neet, et­tä Ju­ma­lan Poi­ka oli hei­dän kes­kel­lään. He ajat­te­li­vat saa­van­sa hy­vät pe­rus­teet sil­le, et­tä Jee­sus­ta voi­tai­siin syyt­tää Ju­ma­lan pil­kas­ta.

Jee­sus tun­si myös fa­ri­seus­ten ja lai­nop­pi­nei­den sy­dä­men ti­lan. Sik­si hän ky­syi heil­tä: ”Kum­pi on hel­pom­paa, sa­noa: ’Si­nun syn­ti­si on an­net­tu an­teek­si’, vai sa­noa: ’Nou­se ja kä­ve­le’?”

Jee­sus to­dis­ti, et­tä hä­nel­lä on val­ta ja voi­ma. Sik­si Jee­sus sa­noi hal­vaan­tu­neel­le: ”Nou­se, ota vuo­tee­si ja mene ko­tii­si”.

Ih­mi­set ylis­ti­vät Ju­ma­laa

Jee­sus an­toi hal­vaan­tu­neel­le en­sik­si syn­nit an­teek­si ja vas­ta sit­ten pa­ran­si mie­hen sai­rau­den. Oli vä­ke­vää saar­naa, kun mies nou­si, ot­ti vuo­teen­sa ja kä­ve­li pois kaik­kien näh­den. ”Kaik­ki oli­vat täs­tä häm­mäs­tyk­sis­sään, ylis­ti­vät Ju­ma­laa ja sa­noi­vat: ’Täl­lais­ta em­me ole iki­nä näh­neet’.” (Luuk. 5:26.)

Ka­per­nau­mis­sa iloit­tiin, kun hal­vaan­tu­nut mies sai us­koa syn­tin­sä an­teek­si ja pa­ran­tui myös sai­rau­des­taan.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa an­ne­taan syn­nit an­teek­si

Raa­mat­tu ker­too, et­tä Jee­sus an­toi ope­tus­lap­sil­leen val­lan an­taa syn­te­jä an­teek­si. Jee­sus pu­hal­si ope­tus­lap­sia koh­ti ja sa­noi: ”Ot­ta­kaa Pyhä Hen­ki. Jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut.” (Joh. 20:22–23.) Jee­sus myös ke­hot­ti ope­tus­lap­si­aan: ”Kai­kil­le kan­soil­le, Je­ru­sa­le­mis­ta al­ka­en, on hä­nen ni­mes­sään saar­nat­ta­va pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mis­ta” (Luuk. 24:47).

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa an­ne­taan ka­tu­val­le syn­ti­sel­le kaik­ki syn­nit an­teek­si. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ar­mo­hoi­dos­sa on hyvä ol­la. ”Sinä ra­vit­set mi­nut kuin par­hais­sa pi­dois­sa, ja minä ylis­tän si­nua rie­muit­se­vin huu­lin” (Ps. 63:5).

Evan­ke­liu­mi: Mark. 2:1–12

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus meni taas Ka­per­nau­miin. Kun ih­mi­set kuu­li­vat hä­nen ole­van ko­to­na, vä­keä tuli kool­le niin pal­jon, et­tei­vät kaik­ki mah­tu­neet edes oven edus­tal­le. Jee­sus ju­lis­ti heil­le sa­naa. Hä­nen luok­seen ol­tiin tuo­mas­sa hal­vaan­tu­nut­ta. Sai­ras­ta kan­ta­mas­sa oli nel­jä mies­tä, jot­ka ei­vät tun­gok­ses­sa kui­ten­kaan pääs­seet tuo­maan hän­tä Jee­suk­sen eteen. Sil­loin he pur­ki­vat ka­ton sil­tä koh­den, mis­sä Jee­sus oli, ja au­kon teh­ty­ään las­ki­vat sii­tä alas vuo­de­ma­ton, jol­la hal­vaan­tu­nut ma­ka­si. Kun Jee­sus näki hei­dän us­kon­sa, hän sa­noi hal­vaan­tu­neel­le: ”Poi­ka­ni, si­nun syn­ti­si an­ne­taan an­teek­si.” Mut­ta siel­lä is­tui myös muu­ta­mia lai­no­pet­ta­jia, ja he sa­noi­vat it­sek­seen: ”Mi­ten hän tuol­la ta­val­la pu­huu? Hän her­jaa Ju­ma­laa. Kuka muu kuin Ju­ma­la voi an­taa syn­te­jä an­teek­si?” Jee­sus tun­si heti hen­ges­sään, mitä he ajat­te­li­vat, ja sa­noi heil­le: ”Kuin­ka te tuol­lais­ta ajat­te­let­te? Kum­pi on hel­pom­paa, sa­noa hal­vaan­tu­neel­le: ’Si­nun syn­ti­si an­ne­taan an­teek­si’, vai sa­noa: ’Nou­se, ota vuo­tee­si ja kä­ve­le’? Mut­ta jot­ta te tie­täi­sit­te, et­tä Ih­mi­sen Po­jal­la on val­ta an­taa maan pääl­lä syn­te­jä an­teek­si” – hän pu­hui nyt hal­vaan­tu­neel­le – ”nou­se, ota vuo­tee­si ja mene ko­tii­si.” Sil­loin mies heti nou­si, ot­ti vuo­teen­sa ja kä­ve­li pois kaik­kien näh­den. Kaik­ki oli­vat täs­tä häm­mäs­tyk­sis­sään, ylis­ti­vät Ju­ma­laa ja sa­noi­vat: ”Täl­lais­ta em­me ole iki­nä näh­neet.”

Bib­lia: Ja taas muu­ta­main päi­väin jäl­keen meni hän Ka­per­nau­miin, ja se kuul­tiin, et­tä hän huo­nees­sa oli, ja koh­ta ko­koon­tui­vat mon­ta, niin et­tei enää siaa ol­lut, ei oven­kaan ty­kö­nä; ja hän pu­hui heil­le sa­nan. Ja hä­nen ty­kön­sä tu­li­vat, jot­ka toi­vat yh­tä hal­vat­tua, joka nel­jäl­tä kan­net­tiin. Ja kuin ei he saa­neet hän­tä lä­hes­tyä kan­san täh­den, niin he kis­koi­vat huo­neen ka­ton, jos­sa hän oli, ja kai­voi­vat lä­vit­se, ja las­ki­vat vuo­teen alas, jos­sa hal­vat­tu ma­ka­si. Mut­ta kuin Je­sus näki hei­dän us­kon­sa, sa­noi hän hal­va­tul­le: poi­ka­ni, si­nun syn­tis an­ne­taan si­nul­le an­teek­si. Niin siel­lä oli­vat muu­ta­mat kir­ja­nop­pi­neis­ta, jot­ka is­tui­vat ja ajat­te­li­vat sy­dä­mes­sän­sä: Mitä tämä niin pilk­kaa pu­huu? Kuka voi syn­nit an­taa an­teek­si pait­si ai­no­aa Ju­ma­laa? Ja koh­ta kuin Je­sus tun­si hen­ges­sän­sä, et­tä he niin it­sel­län­sä ajat­te­li­vat, sa­noi hän heil­le: mitä te näi­tä ajat­te­let­te tei­dän sy­dä­mes­sän­ne? Kum­pi on ke­vi­äm­pi, sa­noa hal­va­tul­le: syn­nit an­ne­taan si­nul­le an­teek­si, taik­ka sa­noa: nou­se, ja ota si­nun vuo­tees ja käy? Mut­ta et­tä tei­dän pi­tää tie­tä­män Ih­mi­sen Po­jal­la ole­van val­lan maan pääl­lä syn­nit an­teek­si an­taa, (sa­noi hän hal­va­tul­le:) Minä sa­non si­nul­le: nou­se ja ota vuo­tees, ja mene ko­ti­as. Ja hän nou­si koh­ta ja ot­ti vuo­teen ja meni ulos kaik­kein näh­den, et­tä he kaik­ki häm­mäs­tyi­vät ja kun­ni­oit­ti­vat Ju­ma­laa, sa­no­en: em­me ole ikä­nä sen muo­tois­ta näh­neet.