JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kirkastusvuoren tapahtumat rohkaisivat lähetystehtävään

Sana sunnuntaiksi
23.7.2023 6.00

Juttua muokattu:

19.7. 09:27
2023071909273420230723060000

Lasse Kokko

Lasse Kokko

Juha Kaa­ri­vaa­ra

Kir­kas­tus­vuo­ren ta­pah­tu­mat kään­si­vät Jee­suk­sen elä­män koh­ti kär­si­mys­tie­tä ja pe­las­tus­suun­ni­tel­man to­teut­ta­mis­ta.

Kir­kas­tus­sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti ker­too, kuin­ka Jee­sus vei lä­hei­set ope­tus­lap­sen­sa Pie­ta­rin, Jaa­ko­bin ja Jo­han­nek­sen mu­ka­naan kor­ke­al­le vuo­rel­le. He oli­vat siel­lä yk­si­näi­syy­des­sä eril­lään muis­ta ope­tus­lap­sis­ta ja vä­ki­jou­kois­ta. Rin­nak­kai­se­van­ke­liu­min mu­kaan Jee­sus meni ru­koi­le­maan vuo­rel­le (Luuk. 9:28).

Jee­suk­sen ru­koil­les­sa hä­nen vaat­teen­sa sä­deh­ti­vät kirk­kaan val­koi­si­na. Evan­ke­lis­ta Mat­teuk­sen mu­kaan hä­nen kas­von­sa lois­ti­vat kuin au­rin­ko (Matt. 17:2). Jee­suk­sen seu­ras­sa oli­vat Moo­ses ja Elia, ja he kes­kus­te­li­vat tu­le­vis­ta ta­pah­tu­mis­ta.

Ope­tus­lap­set­kin kai­pa­si­vat vah­vis­tus­ta us­kol­leen

Jee­suk­sen elä­mäs­sä Kir­kas­tus­vuo­ren ta­pah­tu­mat oli­vat kään­ne­koh­ta, jos­ta al­koi mat­ka koh­ti kär­si­mys­tie­tä. Sa­mal­la Ju­ma­la vah­vis­ti ope­tus­lap­sia koh­taa­maan edes­sä ole­vat ta­pah­tu­mat, jois­sa hän to­teut­taa pe­las­tus­suun­ni­tel­man­sa syn­tiin­lan­kee­muk­sen tur­me­le­maa ih­mis­kun­taa koh­taan.

Jee­sus oli juu­ri en­nen kir­kas­ta­mis­taan kes­kus­tel­lut ope­tus­las­ten­sa kans­sa, ja Pie­ta­ri oli an­ta­nut hä­nes­tä tun­nus­tuk­sen: ”sinä olet Kris­tus, elä­vän Ju­ma­lan Poi­ka” (Matt. 16:16). Het­keä myö­hem­min hän oli val­mis nuh­te­le­maan Jee­sus­ta, joka pu­hui ope­tus­lap­sil­leen kär­si­mi­ses­tään ja kuo­le­mas­taan. Pie­ta­ri sa­noi: ”Ju­ma­la var­jel­koon! Sitä ei saa ta­pah­tua si­nul­le, Her­ra!” (Matt. 16:22). Tämä ker­too sii­tä, kuin­ka ope­tus­lap­set­kin kamp­pai­li­vat us­ko­ne­lä­mäs­sään ih­mis­jär­jes­tä nou­se­vien vai­kut­tei­den kans­sa. Ai­heel­li­nen oli apos­to­lien pyyn­tö Jee­suk­sel­le: ”Li­sää meil­le us­koa” (Luuk. 17:5).

Ju­ma­lan an­ta­mat teh­tä­vät

Ju­ma­la kut­suu us­ko­vai­sia ih­mi­siä eri­lai­siin teh­tä­viin oman suun­ni­tel­man­sa mu­kaan. Jee­suk­sen seu­ras­sa vuo­rel­la nä­kyi Moo­ses, jon­ka vä­li­tyk­sel­lä Ju­ma­la il­moit­ti tah­ton­sa kym­me­nen käs­kyn lais­sa. Elia puo­les­taan edus­ti pro­feet­to­ja, jot­ka tal­len­si­vat kir­joi­tuk­siin Ju­ma­lan il­moi­tuk­sen ih­mis­kun­nan Va­pah­ta­jas­ta. He toi­mi­vat teh­tä­väs­sään Py­hän Hen­gen voi­mal­la.

Pie­ta­ria ja hä­nen seu­ras­saan ol­lei­ta ope­tus­lap­sia kir­kas­tus­vuo­ren ta­pah­tu­mat roh­kai­si­vat tu­le­vaan lä­he­tys­teh­tä­vään, jon­ka Jee­sus jät­ti omil­leen en­nen tai­vaa­seen as­tu­mis­taan. Vuo­rel­la kir­kas­tet­tu Jee­sus on Ju­ma­lan poi­ka­na maa­il­man val­keus: ”Minä olen maa­il­man valo. Se, joka seu­raa mi­nua, ei kul­je pi­me­äs­sä, vaan hä­nel­lä on elä­män valo.” (Joh. 8:12.)

Jee­suk­sen kir­kas­ta­mi­nen vah­vis­ti ope­tus­lap­sia en­nen kaik­kea oma­koh­tai­ses­sa us­kos­sa. He sai­vat omin sil­min näh­dä Jee­suk­sen ju­ma­lal­li­sen suu­ruu­den. Kir­kas­tus­vuo­rel­la oli niin hyvä ol­la, et­tä Pie­ta­ri toi­voi hei­dän aset­tu­van sin­ne pi­tem­mäk­si ai­kaa. Hän eh­dot­ti ma­jo­jen ra­ken­ta­mis­ta Jee­suk­sel­le, Moo­sek­sel­le ja Eli­al­le.

Työ jat­kuu

Näi­hin tun­te­mi­siin ei voi­tu kui­ten­kaan jää­dä, sil­lä Va­pah­ta­jam­me työ ih­mis­kun­nan syn­tien so­vit­ta­ja­na oli vie­lä kes­ken. Jee­suk­sen ylös­nou­se­muk­sen jäl­keen hä­nen työn­sä jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa. Tai­vaan Isän tah­to on hy­vän sa­no­man ju­lis­ta­mi­nen Jee­suk­sen ni­mes­sä kai­kil­le kan­soil­le al­ka­en Je­ru­sa­le­mis­ta.

Ju­ma­la vah­vis­ti tä­män pu­hu­es­saan ope­tus­lap­sia ym­pä­röi­vän pil­ven kes­kel­tä: ”Tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, kuul­kaa hän­tä!” Ope­tus­lap­sil­le lu­vat­tiin Pyhä Hen­gen vuo­dat­ta­mi­nen nä­ky­väl­lä ta­val­la vah­vis­ta­maan hei­tä työs­sään evan­ke­liu­min ilo­sa­no­man ju­lis­ta­ji­na.

Evan­ke­liu­mi: Mark. 9:2–8

Raa­mat­tu 1992: Kuu­den päi­vän ku­lut­tua Jee­sus ot­ti mu­kaan­sa Pie­ta­rin, Jaa­ko­bin ja Jo­han­nek­sen ja vei hei­dät kor­ke­al­le vuo­rel­le yk­si­näi­syy­teen, pois tois­ten luo­ta. Siel­lä hä­nen ul­ko­muo­ton­sa muut­tui hei­dän näh­ten­sä ja hä­nen vaat­teen­sa al­koi­vat hoh­taa niin kirk­kaan val­koi­si­na, et­tei ku­kaan vaat­teen­val­kai­si­ja maan pääl­lä voi sel­lais­ta saa­da ai­kaan. Sit­ten heil­le il­mes­tyi Elia ja hä­nen kans­saan Moo­ses, ja nämä kes­kus­te­li­vat Jee­suk­sen kans­sa. Pie­ta­ri puut­tui pu­hee­seen ja sa­noi Jee­suk­sel­le: ”Rab­bi, on hyvä, et­tä me olem­me tääl­lä. Me teem­me kol­me ma­jaa: si­nul­le ja Moo­sek­sel­le ja Eli­al­le.” Hän ei näet tien­nyt mitä sa­noa, sil­lä he oli­vat ko­vin pe­lois­saan. Sa­mas­sa tuli pil­vi, joka peit­ti hei­dät var­joon­sa, ja pil­ves­tä kuu­lui ää­ni: ”Tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, kuul­kaa hän­tä!” Ja yh­täk­kiä, kun he kat­sah­ti­vat ym­pä­ril­leen, he ei­vät enää näh­neet siel­lä ke­tään muu­ta kuin Jee­suk­sen yk­sin.

Bib­lia: Ja kuu­den päi­vän pe­räs­tä, ot­ti Je­sus ty­kön­sä Pie­ta­rin ja Ja­ko­bin ja Jo­han­nek­sen, ja vei hei­dät eri­nän­sä kor­ki­al­le vuo­rel­le yk­si­nän­sä: ja hän kir­kas­tet­tiin hei­dän edes­sän­sä, ja hä­nen vaat­teen­sa tu­li­vat kiil­tä­väk­si ja san­gen val­ki­ak­si niin­kuin lumi, et­tei yk­si­kään vaat­teen pai­na­ja tai­da niin val­ki­ak­si pai­naa maan pääl­lä. Ja heil­le il­mes­tyi Eli­as Mo­sek­sen kans­sa, jot­ka pu­hui­vat Je­suk­sen kans­sa. Ja Pie­ta­ri vas­ta­ten sa­noi Je­suk­sel­le: Rab­bi, hyvä on mei­dän täs­sä ol­la: teh­kääm­me siis tä­hän kol­me ma­jaa, si­nul­le yh­den, Mo­sek­sel­le yh­den ja Eli­aal­le yh­den. Vaan ei hän tie­tä­nyt, mitä hän pu­hui; sil­lä he oli­vat häm­mäs­ty­neet. Ja pil­vi tuli, joka ym­pä­ri var­jo­si hei­dät, ja ää­ni tuli pil­ves­tä, sa­no­en: tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, kuul­kaat hän­tä. Ja koh­ta kuin he ym­pä­ri kat­sah­ti­vat, ei he enään ke­tään näh­neet, vaan Je­suk­sen yk­sin hei­dän kans­san­sa.